Masentunut puoliso - kuinka paljon pitää sietää?
Puolisoni on selvästi masentunut, ollut jo pitemmän aikaan. Normaali arki vaikuttaa olevan ylitsepääsemättömän raskasta, puheet ainoastaan negatiivista, työ ei kiinnosta, lapset ei kiinnosta, parisuhde ei kiinnosta.
Meillä on kolme pientä lasta joiden kasvatukseen tai elämään ylipäätään hän ole juuri lainkaan osallistunut, vaikka saman katon alla asutaankin. Jos on kotona, on oleminen sohvalla makaamista puhelin tiukasti kourassa, ei näe eikä kuule mitään mitä ympärillä tapahtuu, ei vastaa puheeseen ei kertakaikkiaan saa mitään kontaktia ellei kurkku suorana huuda. Viettää USEITA tunteja pois kotoa, todella useita. Esimerkki lauantaista ja sunnuntaista:
-nukkuu iltapäivään asti
-pari tuntia puhelimen kanssa lojumista sohvalla
-häipyy sanaa sanomatta jonnekin ja palaa vasta myöhään illalla kun lapset jo nukkuvat
Ei soittele kotiin, ei kysele. Ei kestä minkäänlaista kritiikkiä tai vaatimuksia, jos pyydän esim. komentamaan isompia lapsia kun nukutan vauvaa, saattaa hän siitä saada niin hirveän siepin että häipyy ovet paukkuen, uhkaa erolla, ja lopulta itkee pahaa oloaan miten ei kestä elämäänsä enää ja haluaa päättää päivänsä.
Olen yrittänyt olla tukena ja ymmärtää, antanut aikaa ja omaa tilaa. Hoidan käytännössä kokonaan lapset ja kodin. Mies ei osallistu laisinkaan. Kuitenkin hänen huono käytös minua ja lapsia kohtaan pistää miettimään onko tässä enää järkeä yrittää. En jaksa kantaa huolta aikuisesta ihmisestä kuin pienestä lapsesta, puhuminen miehelle täysin turhaa. Ei näe omia virheintään laisinkaan, vaan kokee käytöksensä olevan täysin oikeutettua koska hänellähän on niin paha olla. On kuin seinille puhuisi kun ei vaan tajua kuinka satuttaa lapsia ja minua käytöksellään. En jaksaisi enää yrittää, en todellakaan. Olen itseasiassa jo muuttanut lasten kanssa omaan vuokra-asuntoon omistusasunnostamme. Kuitenkin aina mies jotenkin saa minut säälimään itseään ja suoraansanoen pelkäämään, koska puhuu itsemurha-ajatuksista, ja näin saa minut antamaan vielä yhden mahdollisuuden. Näin taas kävi, ja mies vihdoin hakikin apua ja on parin viikon päästä menossa ammattilaisen luo keskustelemaan ongelmistaan. Vihdoin jotain positiivista!
Mutta mitä tekee mies? Järjestää taas kohtauksen kun ja häipyy ja siinä samassa pilasi meidän syyslomareissun, koska vei auton mukanaan, emmekä päässeet lähtemään ilman sitä.
En halua tätä enää, haluan erota ja rauhoittaa minun ja lasten elämän, mutta takaraivossa piilee pelko mitä jos mies tekee itselleen jotain. Tai mitä jos hän tekee minulle jotain? Eikai kenekään näin paljon tarvitse sietää toisen masennuksen takia?
Kommentit (33)
Kolme pientä lasta, onko masennus alkanut lasten syntymän jälkeen?
Kaikkea ei voi laittaa masennuksen piikkin, miestä ei vain huvita perhe-elämä ja nyt "ratsastaa" masennuksellaan.
Nyt vauhdilla jonnekin kriisiterapiaan.
09 2525 0111 on valtakunnallisen kriisipuhelimen numero. Voit aloittaa soittamalla sinne itse, tilanne kuormittaa sinuakin niin paljon, ettet voi jäädä asiassa yksin tai av:n varaan. Jos asutte pk-seudulla, niin ainakin sos-kriisikeskukselle pääsee juttelemaan ammattilaisen kanssa nopeallakin aikataululla.
Tsemppiä!
Minusta tuo mies on vaan yksinkertaisesti k*sipää eikä mikään masentunut. Hän jaksaa kuitenkin puuhailla iltapäivät ja illat jotakin omilla reissuillaan.
Naiselta vastaavaa käytöstä pitää ymmärtää ja tukea. Se vielä muistutuksena.
Pettääkö mies? Pettäjäthän yleensä hakevat oikeutusta sivusuhteelleen muun elämän muka kamaluudesta. Pettäminen on hänestä sun ja lasten syy.
Viihtyy puhelimella ja vetää kilarit, että pääsee lähtemään kakkosnaisensa luokse.
Varmaan kulkee naisen luokse autolla, kun piti taas vetää kilarit, että sai auton kaapattua itselleen (teidän reissu sotki pettämissuunnitelmia).
Vierailija kirjoitti:
Naiselta vastaavaa käytöstä pitää ymmärtää ja tukea. Se vielä muistutuksena.
Ihan h*lvetin turha viesti tähän keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö mies? Pettäjäthän yleensä hakevat oikeutusta sivusuhteelleen muun elämän muka kamaluudesta. Pettäminen on hänestä sun ja lasten syy.
Viihtyy puhelimella ja vetää kilarit, että pääsee lähtemään kakkosnaisensa luokse.
Varmaan kulkee naisen luokse autolla, kun piti taas vetää kilarit, että sai auton kaapattua itselleen (teidän reissu sotki pettämissuunnitelmia).
Olen miettinyt tuota pettämistä myös. Mutta sitten ajattelen, että kuka nainen oikeasti tuollaista jo pahalta haisevaa risupartaa katsoisi, tosiaan hygienian laiminlyönti on ihan hajun perusteella havaittavissa. No kai sellaisellekin ottaja löytyy. Melkein toivon, että löytyisikin joku tollanen juttu kaiken taustalta, että voisin ihan oikeasti hyvällä omatunnolla laittaa pisteen tälle.
Musta kanssa kuulostaa että ongelmana ei oo (ainakaan pelkkä) masennus vaan miehen saamattomuus. Lähde suhteest. Mieti millaisen mallin lapset saa.
Ap. kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pettääkö mies? Pettäjäthän yleensä hakevat oikeutusta sivusuhteelleen muun elämän muka kamaluudesta. Pettäminen on hänestä sun ja lasten syy.
Viihtyy puhelimella ja vetää kilarit, että pääsee lähtemään kakkosnaisensa luokse.
Varmaan kulkee naisen luokse autolla, kun piti taas vetää kilarit, että sai auton kaapattua itselleen (teidän reissu sotki pettämissuunnitelmia).
Olen miettinyt tuota pettämistä myös. Mutta sitten ajattelen, että kuka nainen oikeasti tuollaista jo pahalta haisevaa risupartaa katsoisi, tosiaan hygienian laiminlyönti on ihan hajun perusteella havaittavissa. No kai sellaisellekin ottaja löytyy. Melkein toivon, että löytyisikin joku tollanen juttu kaiken taustalta, että voisin ihan oikeasti hyvällä omatunnolla laittaa pisteen tälle.
Voi olla ymmärtäjänä masentunut nainen ja yhdessä antavat toisilleen henkistä ja fyysistä tukea.
Siis mies voi olla sekä oikeasti masentunut että pettää. Hetket toisen naisen kanssa ovat valopilkku elämässä, muttei halua päästää teistäkään irti, vaikka olette hänen mielestään paskoja (koska sisimmässään tietää, ettei vika ole teissä).
Minunkin exäni tosiaan uhkaili itsemurhalla, jos jättäisin hänet, muttei suostunut luopumaan "sielunkumppani" kakkosnaisestaankaan. Oli ymmärtämätön kanttura, joka jostain kumman syystä kuitenkin haluttiin väkisin pitää omana.
Jos hän pakenee koko ajan perhettään eikä selvästi sitä jaksa niin voisi myös hänelle ero olla parempi.
Ja ei, sinun ei tarvitse jaksaa mutta lapset on ne joista olisin enemmän huolissani. Epävakaakäytös vanhemmalta vaikuttaa pieneen lapseen joka tarvitsee ennen kaikkea turvaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo mies on vaan yksinkertaisesti k*sipää eikä mikään masentunut. Hän jaksaa kuitenkin puuhailla iltapäivät ja illat jotakin omilla reissuillaan.
Depisvoittoisen bipo kakkosen puolisona olen samaa mieltä. Mun mieheni ei masennusjaksoina päässyt edes suihkuun ilman apua. Ilkeä ja manipuloiva ei ole olut koskaan, edes hypoissa.
Millä ihmeellä saisin selville jos miehellä on toinen nainen? Koska itse ei sitä ainakaan myönnä. Tunnustan, olen tutkinut miehen puhelimen kun hän sen kerran kotiin unohti eikä sieltä mitään löytynyt. Olen myös läheisille puhunut miehen käytöksestä ja lähes aina saan kommentin että ainakaan hän ei petä, siihen hän ei ainakaan ikinä kykeinisi, koita vaan jaksaa, hänellä on vaikeaa eikä pahaa tarkoita yms yms.
Turhauttavaa. Haluan vaan normaalin elämän!! Lasten takia miehen kanssa on vaan pakko yrittää tulla toimeen, ei voi noin vain välejäkään katkoa. Tämä koko tilanne on minulle henkisesti niin uuvuttava, että en kertakaikkiaan jaksa sitä ikuista vääntöä ja taistelua ja varmaan siksi aina jotenkin taas väsyn, annan periksi ajaudutaan aina takaisin samaan tilanteeseen.
Kun ei tukea oikein läheisiltäkään saa niin en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Mies vetoaa aina siihen, ettei hän ole mitään väärää tehnyt, ei ole pettänyt tms, voi vain pahoin ja siksi ei kykene osallistumaan ja tarvitsee omaa aikaa. Se ei ole syy erota hänen mielestä.
Hitto kun saisikin selville että kaiken syynä on toinen nainen ja voisin sen läväyttää hänelle, että tiedän, ja kaikille muillekin kertoa ja ei olisi enää olemassa mitään tekosyytä jolla mies saisi taas jotenkin luikerreltua takaisin tänne ja väännettyä itsestään uhrin.
Itsemurhalla uhkailu jos jätät ei ole masentuneen ihmisen käytöstä. Se on henkisesti väkivaltaisen ihmisen käytöstä. Samaten puhumattomuus ja häipyminen tuolla lailla kun se aiheuttaa toisille vahinkoa on henkistä väkivaltaa eikä mikään masennuksessa ei pakota ihmistä käyttäytymään noin.
Hyvä että olet vienyt lapset pois tuosta tilanteesta. Eroa nyt ja ota ukko myöhemmin takaisin jos hoitaa hoitonsa kunnolla ja saa tuloksia aikaan ja lakkaa käyttäytymästä tuolla lailla.
Missään tapauksessa sun ei tarvi valita sen mukaan, että pelkäät jos jos jos.
Se on sairauden syy, jos, ei sinun. Ettehän te tunnu kuin rasittavan herraa. Korjatkaa pois luunne tai mikä parasta jääkää siihen ha ukko ulos, jos rahaa jostain niin että saa lunastettua ja lainat maksuun, jollei, kämppä myyntiin nyt. Ukolle uutta kämppää muualta. Älä jätä sitä sinne, sitä ei sitten saa edes kauhakuormurilla taas, ja te tarvitte rahaa kämpän myynnistä.
Olin tulossa kertomaan oman tarinani masentuneena perheellisenä mutta ei helvetti, ei nuo suurimmat ongelmat mistään masennuksesta johdu vaan ihan siitä että miehesi on kuusipää.
Täältä myös ääni lasten hyvinvoinnille. Sen enempää nyt omaa tarinaani avaamatta koska se ei antaisi aplle mitään voin kuitenkin sanoa nähneeni miten oma käytökseni, joka ei edes ollut noin törkeää lapsia kohtaan, aiheutti mm itsetunto-ongelmia.
Mies paranee masennuksesta kun sinä lähdet lasten kanssa hänen elämästään.
Ap. kirjoitti:
Millä ihmeellä saisin selville jos miehellä on toinen nainen? Koska itse ei sitä ainakaan myönnä. Tunnustan, olen tutkinut miehen puhelimen kun hän sen kerran kotiin unohti eikä sieltä mitään löytynyt. Olen myös läheisille puhunut miehen käytöksestä ja lähes aina saan kommentin että ainakaan hän ei petä, siihen hän ei ainakaan ikinä kykeinisi, koita vaan jaksaa, hänellä on vaikeaa eikä pahaa tarkoita yms yms.
Turhauttavaa. Haluan vaan normaalin elämän!! Lasten takia miehen kanssa on vaan pakko yrittää tulla toimeen, ei voi noin vain välejäkään katkoa. Tämä koko tilanne on minulle henkisesti niin uuvuttava, että en kertakaikkiaan jaksa sitä ikuista vääntöä ja taistelua ja varmaan siksi aina jotenkin taas väsyn, annan periksi ajaudutaan aina takaisin samaan tilanteeseen.
Kun ei tukea oikein läheisiltäkään saa niin en tiedä mitä tässä pitäisi tehdä. Mies vetoaa aina siihen, ettei hän ole mitään väärää tehnyt, ei ole pettänyt tms, voi vain pahoin ja siksi ei kykene osallistumaan ja tarvitsee omaa aikaa. Se ei ole syy erota hänen mielestä.
Hitto kun saisikin selville että kaiken syynä on toinen nainen ja voisin sen läväyttää hänelle, että tiedän, ja kaikille muillekin kertoa ja ei olisi enää olemassa mitään tekosyytä jolla mies saisi taas jotenkin luikerreltua takaisin tänne ja väännettyä itsestään uhrin.
Ei mitään välejä tarvitse katkoa. Menkää sinne teidän vuokra-asuntoon ja tehkää sinne teille kevyt ympäristö jota sinä ja lapset tarvitsette. Isän kanssa voi silti olla päivittäin yhteydessä eikä mitään lopullista eroa edes tarvitse tehdä.
Kohta te kaikki olette päänne kanssa ongelmissa vaan jos jäätte tuohon.
Kiitos näkökulmista. Tosiaan olen vain ajatellut hänellä olevan masennusta tai muita mielenterveysongelmia puheidensa ja käytöksen perusteella, ja kun työpaikallakin on huolestuttu ja sieltä päin, työterveyslääkäriltä tuo lähete psykologillekin tuli. En enää en tiedä mitä ajatella. Käytös on todella alhaista ja ilkeää minua kohtaan ja eniten satuttaa ettei hän itse näe käytöksessään mitään väärää. Kaikki on aina minun syytä kun en ymmärrä enkä osaa auttaa tai sanoa oikeita sanoja ja siksi hän ei muuta voi kuin lähteä tuulettumaan.
Talo ollut myynnissä jo jonkun aikaa eikä mies siellä enää oleile. Täytyy nyt vain pysyä vahvana ja muistaa kaikki järkipuhe kun mies kohta taas tulee itkemään pahaa oloaan!
Tosiasia on, ettet ole miehestä vastuussa. Sen sijaan olet vastuussa lapsistasi, joita sinun pitää suojella miehen sekoilulta, jotta heistä kasvaisi täysipäisiä aikuisia.