Talvivauva ja vilkas 3-vuotias - millaisia kokemuksia?

Itellä ei ole vielä kokemusta mutta meillekkin tulee sama ikäero.Poika täyttää lokakuun lopussa 3 vuotta ja vauvan laskettuaika on 10.10.Miedän poika on muuten ollut aina rauhallinen mutta tämä ikä on ollut sellainen vilkkaampi ikä.Monennella raskausviikolla olet nyt.Itellä menossa rv 21+2. Kyllä jännittää miten esikoinen suhtautuu. Hän on jo silleen itsenäisempi että leikkii paljon yksin ja usein sanoo jopa äiti pois eikä syliä silleen kaipaa enään.Aina ollut tosi sylissä viihtyvä mutta tässä iässä jotekin harjoittelee irrottautumista.Kuitenkin onvielä pieni vaikka kaikki hokevat että iso poika jo on,mutta minusta ulkonäkö pettää.Kun itse on äiti niin oma lapsi on pieni ja nuo juttelutkin niin höppänöitä.Itse valitsin tämän ikäeron koska ajattelin että se on kaikin puolin hyvä.Pojalla on kyllä kova uhma vaikka muuten kiltti on,joten sen toivon menevän tässä ohi.Itse olen suunnitellut että kun vauva synty ja kun päästään kotiin niin aina kun isi on kotona niin jätän vauvan hänen hoitoonsa siksi ekaksi kahen viikon ajaksi kun vauvaa ei voi viedä ulos.Käyn silloin esikoisen kanssa ulkona ja mahdollisesti jopa kerhossa kerran viikossa.Sitten kun vauvan saa viedä ulos niin otan molemmat.Aion yrittää imettää vuoden niin kuin imetin tuota poikaakin,mutta saa nähdä onnistuuko se. Itsekkin olen miettinyt tuota että mitä keksin esikoiselle kun imetän.Videoista kyllä tykkää paljon ja osaa leikkiä itse autoilla yksinään.Jos ei muu auta niin voi tulla joskus viereen köllimään.Mustasukkaisuutta minäkin pelkään mutta yritän ajatella että pyrin toimimaan oikein ja auttamaan esikoista sopeutumaan.Eihän siinä muukaan auta.

esikoinen oli 2v, kun vauva syntyi. Vauva syntyi syyskuussa, joten ehti siis pakkasille kasvaa pari kuukautta. Mieheni tekee reissutyötä, joten suurimman osan viikosta olemme kolmisin. Alussa kun vauvalla ei ollut mitään rytmiä, oli meidän ulkoilut vähän niin ja näin. Muutenkin kaikki oli uutta kahden kanssa, mutta aika pian alkoi omat rutiinit löytyä. Videoita tuli alussa katsottua esikoisella enemmän, kuin normaalisti juuri esim. imetyksen aikaan. Tai sitten juttelin samalla hänelle, kun imetin.



Aika hyvin esikoinen ymmärsi sen, että kun vauva oli ihan pieni niin aina ei ulos päästä. Mutta varsinkin sitten, kun vauvan unia pystyi yhtään ennakoimaan, lähdettiin melkein aina ulos. Talvella ulkoiltiin -17 pakkaseen saakka (täällä pohjoisessa niitä riittää) ja tuiskussa ja jos vauva alkoi itkemään vaunuissa, eikä mikään auttanut, niin mentiin sisälle. Tämä sovittiin aina ennen ulos lähtöä kaiken varalta. Ihmeen hyvin ymmärrystä riitti, vaikka varmasti esikoisella harmitti. Jaksoin vain aina selittää rauhassa asioita ja kerroin, että koko ajan helpottaa, kun vauva kasvaa. Vauva oli alussa mahavaivoista kärsivä, mutta nukkui vaunuissa onneksi aina kun ne liikkui. Joten pihalla lykkäsin vaunuja touhuissa mukana tai niitä heilutti naapurin lapset vuorotellen tai naapurin aikuiset, ketä sattui paikalla olemaan.



Kyllä ne kaikki asiat vaan jotenkin loksahtaa paikalleen ja homma sujuu tavalla tai toisella. :) Meillä alkoi rytmit löytyä siinä 3kk iässä, joten sen jälkeen nämä ulkoiluhommatkin helpottui huomattavasti.

ja vauva syntyi marraskuun lopulla. Esikoisen kanssa ulkoilin kun isä vauvan kanssa kotona. Muuten päivisin esikko naapurin kanssa ulkona mikäli halusi lähteä. Oli kuitenkin erittäin mustasukkainen (kuten kerroin toisessa viestissä) joten yleensä n. puoli tuntia malttoi ulkoilla. Imetyksen aikana teki joitakin pieniä kepposia tai kyseli ja jankutti asioita. Video ei auttanut, eikä mitkään lelut. Esikko oli vaan niin mustis ettei tiennyt miten olla ja mitä tehdä kun äidin sylin täyttää niin kokonaisvaltaisesti joku toinen. Kärsin itsekin tilanteesta kun ne tunteet olivat niin voimakkaita. Nyt kun esikoinen on jo 5 vuotias niin sisarussuhde on mielestäni aivan normaali. Kateutta ja mustasukkaisuutta on mutta ainahan sitä tulee olemaan kun joutuu jakamaan äidin.

Onnellista loppuodotusta!! Ja ihanaa kesää!!

Meillä täsmälleen sama ikäero ja vauva syntyi marraskuun lopulla.



Aluksi laitoin itkuhälyttimen sisään, kun pojan kanssa oltiin pihalla leikkimässä. Toimi se niinkin päin ja ikkunasta pääsi kurkkaamaan, että onko kaikki kunnossa.



Muuten kyllä sitten isi leikki esikoisen kanssa ulkona töistä tultuaan. Kun pienempi oli 2-3 kk, hän alkoi nukkumaan rattaissa paremmin ja silloin päästiin hyvin jo puistoonkin.



Meillä esikoinen on käynyt kaksi päivää viikossa kerhossa koko kevään ja hyvin on mielestämme yhteiselo sujunut (hän jäi syksyllä perhepäivähoidosta kotihoitoon).



Imetyksen aikana en oikeastaan muista, että mustasukkaisuutta esiintyi. Hyppi kyllä mielellään sohvalla vieressä eli piti muistuttaa, että vauvalle ruokarauha. Mutta meidän vauva ruokaili melko nopeasti eli ei ollut esim. tuntia kerrallaan rinnalla, kuten meidän esikoinen.



Pahimmat oli oikeastaan ne 2-3 viikkoa, kun vauva ja minä juuri kotiuduttiin sairaalasta. Sitten alkoi jo sujua paremmin. Ja pukemiset eli uloslähdöt oli yhtä tuskaa, kun esikoinen heittäytyi vauvaksi ja halusi myös täyden palvelun pukemisen suhteen.

Meille syntyi helmivauva esikoisen ollessa 2v1kk. Alussa mieheni oli 3vkoa isyyslomalla, eli päästiin sen hankalimman vaiheen yli kahden aikuisen voimin. Sitten kun isyysloma oli ohi, päätin että nyt yritetään saada jonkinlainen rytmi arkeen.



Vauva nukkui paljon etenkin aamupäivästä, joten mentiin silloin ulos. Ensin kaikkien kolmen vaatteet pinoiksi eteiseen, puin vauvan, sitten esikoisen ja lopuksi itseni...ja äkkiä ulos hikikarpalot otsalla ;) Aamupäivällä vauva nukkuu hyvin vaunuissa, mutta iltaa kohden nukkuminen vaunuissa ei enää suju, joten pakkasilla ei lähdetty kotipihaa kauemmaksi.



Alussa imetysaikana laitoin surutta videot pyörimään, nyt kun vauva on 3kk, niin esikoinen on jo tottunut eikä videoita tarvitse käyttää imettämisien takia ja vauvakin imee jo tehokkaamin eikä imetys kestä kauaa yhdellä kerralla.



Tosiaan illat on välillä aika hulinaa, vauva valvoo ja vaati huomiota, ja varsinkin alussa koko ilta oli yhtä imettämistä. Miehen rooli esikoisen hoitajana kasvoi, käytännössä hän leikitti ja puuhasi esikoisen kanssa illat, ja hoiti hänen iltapuuhansa nukuttamisineen. Eli esikoinen sai koko illan isänsä jakamattoman huomion.



Esikoinen on ollut meillä tosi sylinkipeä vauvan synnyttyä, mutta käyttäytyy nätisti vauvaa kohtaan...eli ei mitään järkyttävää msutasukkaisuutta ole ilmennyt.

ja ikäeroa tasan 3v.

Meillä ei koskaan ollut ongelmana, se ettei oltaisi pakkasen takia ulos päästy, asutaan tosin täällä etelä-suomessa. Vauva kulki mukana vaunuissa/liinassa 2xpäivässä isonsiskon ulkoillessa. Joskus voitiin olla ulkona vain puoli tuntia, joskus pidempään. Ja pituus riippui oikeastaan aina pikkusiskon viihtymisestä, hänkun oli huono nukkuja vaunuissa alkuelämäsnä. Mutta ulkoiltiin sit joka päivä vesisateista tai pakkasista huolimatta. Ja jos pakkasta oli reilut -20astetta, ei siellä isosiskokaan kauaa viihtynyt.. mutta räntäsade ja muut kelit oltiins sit kyllä, pukeutuneena sen mukaan.

Kantoliinassa pikkuinen sit nukkuikin tosi hyvin, mutta meillä oli ongelmana talviliukkaat sen suhteen.

Ja muutnkin koin tuon 3v ikäeron tosi mukavaksi, isompi oli pois vaipoista, aika omatoiminen ja viihtyi piirrellen, askarrellen, pelaten jne. kotona hyvinkin. Ja imettäessä sai vaikka lukea hänelle, kantoliinassa kun pieni nukkui, saatiin tehtyä yhdessä kotihommia ja leikittyä/pelattua. Ja kun pientä joskus sisällä jouduin nukuttelemaan enempi, jaksoi isompi viihtyä vaikka videota katsellen yksinään. Eli ei ollut kahta ' vauvaa' talossa yhtä aikaa. Eikä meillä edes juuri mustasukkaisuutta näkynyt ekan vuoden aikana. Tosin isä kiinnitti sit tosi paljon isosiskoon huomiota kotona ollessaan, kun vauva oli äidissä kiinni.

kun kuopus syntyi viime marraskuulla. Poika oli silloin 2v8kk.



Meillä vauva on ollut kyllä aina suht hyvä nukkuja, vaunuihin kun laittoi oli jo lähes unessa. Mutta sitten saattoi herätäkkin kesken kaiken, kun oltiin jossain lenkillä, sitten vain rip rap kotiin! Tai myöhemmin olen varannut maitopullon mukaan, kevätkeleillä kun lumi suli, niin tankkasin sillä suurimmat nälät pois jo jossain leikkikentällä.



Ihmeen hyvin esikoinen on oppinut ymmärtämään että vauvan tahtiin täytyy mennä, vaikka joskus harmittaa vain puolen tunnin ulkoilu. Parempi sekin, kuin ei mitään! Meillä iskä on muutaman päivän kerrallaan kotoa poissa, joten silloin kun on kotona, lähtee jompikumpi usein kaksistaan pojan kanssa ulos touhaamaan (joka paikkaanhan, esim. luistelemaan ei vaunut mukana voinut mennä). Paljon vain selitin, miksi vauvan kanssa täytyy menetellä mitenkin.

Joka päivä ollaan yritetty ulkoilla säästä riippumatta, mutta kahdesti en ole viitsinyt kyllä ulos mennä! Aamupäivin yleensä ollaan, nyt kesän tullen tulee mentyä joskus kahdestikin kun ei ole pukemissessioita niin paljoa. puin aina ensin vauvan, joka odotti vaunuissa, kun puin isoveljen/puki itse ja sitten ripeästi itseni. Aamupalan aikana laitoin jo ruuan melkein valmiiksi, illalla olin saattanut jo esim. kuoria perunat. Aamiaista syödessä ruoka usein on jo kypsymässä, niin että on valmiina kun tullaan ulkoa (teen ruuan vain aamupäiväksi, iltapäivällä annan pakastimesta pojalle jonkin aiemmin pakastamani ruoka-annoksen).

Nykyään, kun vauva lähes poikkeuksetta herää kun ollaan lähdetty lenkille tms, olen ottanut tavaksi nostaa hieman vaunujen makuuosaa (koppa ei ole enää käytössä) ja vauva näkee sieltä isoveljen touhuja, ja hyvin viihtyy taas. Etenkin, kun vain liikkeellä ollaan!



Imetyksen aikana meillä yleensä ollaan luettu, alkuaikana etenkin. Poika tuli istumaan ihan viereen ja tiesi, että nyt kohta luetaan, kun imetys alkoi! lempikirja alkuun oli joku " meille tulee vauva" , jota hän tykkäsi kuunnella ties miten monta kertaa (siinä vauva syntyy, ja kasvaessaan siitä tulee kaveri ja isoveli saa näyttää uusia juttuja vauvalle). Myöhemmin poika leikki paljon itsekseenkin lähellä kun imetin, kovasti kyselin silloin kaikkea leikeistään ja kiinnitin huomion häneen. Välillä kyllä saattoi mennä ohi ja läppästä vauvaa!



Mustasukkaisuutta huomiosta on ollut ihan riittämiin, vaikka sitä on yritetty pojallekin antaa vaikka miten. Siitäkin huolimatta, että poika pääsee paljon mukaan vauvanhoitoon. Usein saa tarran palkkioksi, jos on ollut kiltti vauvalle (30 tarraa=tapahtuu jotain mukavaa). Vauva on nyt 7 kk, ja välillä on parempia päiviä, välillä kiuysataan vauvaa enemmän (menee päälle makaamaan, ottaa lelun pois, vetää päästä, " halaa" liian rajusti uhma-ilme päällä ;), mutta on myös liikuttavaa, miten isoveli huomioi vauvaa silloin kun luulee, ettei äiti näe..! Tänäänkin leperteli jotain lattialla leikkiessään peitolla köllöttävälle vauvalle ja antoi lelun lähemmäs :)). SE on mukavaa, kun vauva suhtautuu (vielä) lähes kaikkeen idoli-isoveljeltä saamaansa huomioon kikattamalla! Kaikki pökkimiset ja tökkimiset tuntuvat kelpaavan..



Yhteenvetona, etä ihmeen hyvin ja mutkattomasti tuo sujui, vaikka etukäteen stressailin vaikka millä. Mitä virkeämpi olen itse, sitä paremmalla tuulella yleensä on esikoinenkin. Vikonloppuna vuorotellaan miehen kanssa, että toinen saa nukkua lauantaina niin kauan kuin haluaa ja toinen sunnuntaina! Se on ihan mukava systeemi..



Kuten joku sanoikin, asiat alkavat kyllä sujumaan vähitellen. Sitä oppii nopeasti luovimaan, missä vaiheessa kannattaa tehdä mitäkin juttuja! Itsestäkin tuntui viime syksynä, että kun en meinaa yhden lapsen kanssa ehtiä ajoissa minnekään, niin miten ihmeessä kahden kanssa?!! Kummasti ollaan ehditty nytkin :) , varmasti alkaa sujua myös muilla tuota nyt pähkivillä. Etukäteen kannattaa paljon jutella, millaista sitten elämä on, kun vauva tulee, se on ihan hyvä seikka.



Mukavaa kesää odottajille ja jo vauvan saaneille :))



-pupsu