Lue keskustelun säännöt.
Sukulaispariskunta puolittaa kaiken
11.10.2019 |
Talo ostettiin paikkakunnalta, että molemmilla on yhtä pitkä matka töihin, toisella toiseen suuntaa ja toisella toiseen suuntaan. Asuntolaina on puoliksi. Matkustelut maksetaan puoliksi. Kaikki kulut maksetaan puoliksi. Onko elämä nykyään tällaista?
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
En tunne teitä mutta yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa on nimenomaan raha. Täytyy sanoa että vähän itseä ärsyttää naiset joille nykyäänkin sopii paremmin kun hyvin se että mies edelleen maksaa kaiken ja samalla puhutaan tasa-arvosta...mä en edes suostuisi olemaan kenenkään elätettävänä.
Entä kun rahasta ei tule riitaa? Eikö silloinkaan köyhä ja hyvätuloinen voi olla onnellisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
Sinusta siis onnellinen suhde ei voi olla sellainen jossa molemmat maksaa osuutensa?
En ole tämä, jolta kysyit, mutta toisinpäin, voiko olla onnellinen parisuhde jossa ollaan kahden kerroksen väkeä?
Toinen tienaa hyvin ja elää mukavasti ja säästää. Toinen, syitä voi olla monia, ei pelkkä laiskuus tai kouluttamattomuus, tienaa paljon vähemmän ja kituuttaa ja joutuu parisuhteessa sen takia jopa luopumaan monista perheen keskeisistä asioista.
Onko tämä tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde?
Raha ei saa olla kuitenkaan aina se ykkösprioriteetti vaan myös inhimilliset ja perhettä vahvistavat asiat. Raha ei saa olla sellainen jumala, että se toimii erottavana ja alistavana sekä toiselle valtaa antavanalaa asiana. Jos rakkautta löytyy niin löytyy myös ymmärrystä ja toisen kunnioittamista, ihan ihmisenä eikä vain ihmisenä joka pystyy 100 % varmuudella maksamaan kaikki puoliksi.
Tämän monen täällä olevan ihmisen ajatusmaailman mukaan vain samantuloiset ihmiset voivat (ja saavat) mennä yhteen.
Tai sitten luulevat, että maailma on sellainen, että tottakai aina puolisoilla on sama tulotaso.
Vai miten sen ajatusmaailman muuten voisi käytännössä soveltaa toimimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha-asiat pystyy puolittamaan mutta juuri esim tuo taloasia eli molemmat haluaa tasan yhtä pitkän työmatkan. Miten sitten kun syntyy lapsia. Miten heidän hoitonsa puolitetaan? Raskautta kun ei puolittamaan pysty.
Raskautta ei pysty puolittamaan, mutta lapsen hoidon pystyy. Lisäksi raskausaikana nainen on normaalisti töissä, ei suinkaan 9 kk ajan vuodepotilaana. Moni saa noin 100 päivän ajan täyden palkan työnantajalta, joten naiselle ei synny taloudellista taakkaa raskaudesta (työnantajalle syntyy!). Äitiysvapaata ei voi puolittaa, kaikki muut perhevapaat voi, joten missä tässä nyt on ongelma? Ai niin kun äiti haluaa hoitaa sitä lasta eikä osallistua perheen kuluihin muuten kuin kuluttajana.
Varmaan haaveissasi kaikki äidit ovat koko 9kk ajan töissä. Aluksi on pahoinvointia, lopuksi selkä ym. Kipuja. Sairaslomat todella yleisiä. Myös yötyö, raskas fyysinen työ kielletään monilta. Jos on esim. Ennen aikaista supistelua niin aika harva jatkaa töissä ja riskeeraa lapsen.
Itse kotirouvailen ja mies maksaa. Aika moni myös hoitaa lasta esim. 2 vuotta kotona minkä ajan mies maksaa asunnot ja elämisen. 10kk ikäisen lapsen paikka ei ole päiväkodissa.
Mistä keksit, että raskaana olevalle naiselle ei makseta palkkaa sairausloman aikana? Lisäksi (THL:n) tilastojen mukaan suurin osa naisista selviää raskausajasta alle 30 vrk sairauslomilla, koska raskaus ei ole sairaus eikä suurimmalla osalla ole työkyvyttömyyttä aiheuttavaa pahoinvointia.
Meillä on maksettu karkeasti ottaen puoliksi kaikki, mutta mies ei ollut kiinnostunut olemaan lapsen kanssa pidempään kotona, ja minä halusin, silloin mies maksoi leijonanosan kuluista. Aikaisemmin olemme opiskelleet vuorotellen, niin että se joka oli töissä maksoi suurimman osan kuluista, ja sitten oli valmistuneen vuoro mennä töihin ja toisen vuoro opiskella. Ei näistä tarvitse tehdä ongelmaa meneekö kaikki just millilleen tasan vaan tilanteen mukaan joustetaan. Esimerkiksi mun miehen opiskelut oli pidemmät kuin mun mutta en repinyt siitä pelihousujani. Samoin hän oli tyytyväinen että hoidin lasta kotona 3v niin ei ollut ongelma hänelle maksaa isompi osa menoista, tottakai osallistuin itsekin metsästämällä lapsen kanssa kirppisvaatteita ja ruokakauppojen tarjouksia ja kokkaamalla edullista kotiruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
En tunne teitä mutta yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa on nimenomaan raha. Täytyy sanoa että vähän itseä ärsyttää naiset joille nykyäänkin sopii paremmin kun hyvin se että mies edelleen maksaa kaiken ja samalla puhutaan tasa-arvosta...mä en edes suostuisi olemaan kenenkään elätettävänä.
Naisilta unohtuu näissä asioissa homman juuri syy.
Voidaakseen maksaa, pitää saada palkkaa, saadakseen palkkaa pitää yrittää ja ottaa riskejä. Ei riitä, että on munat jalkojen välissä vaikka naiset näkevätkin tämän asian niin, että: Mies --> palkka -> velvollisuus kustantaa osa naisenkin osuudesta ja elämästä.
Vastaavasti naisista pitäisi ajatella Nainen = äiti --> hoivavietti --> naisen velvollisuus hoitaa miehenkin osa miehen osuudesta kodinhoidosta.
Kuinka monelle on OK, että oletetaan että naisella on velvollisuus hoitaa enemmän kotia ja lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
Sinusta siis onnellinen suhde ei voi olla sellainen jossa molemmat maksaa osuutensa?
En ole tämä, jolta kysyit, mutta toisinpäin, voiko olla onnellinen parisuhde jossa ollaan kahden kerroksen väkeä?
Toinen tienaa hyvin ja elää mukavasti ja säästää. Toinen, syitä voi olla monia, ei pelkkä laiskuus tai kouluttamattomuus, tienaa paljon vähemmän ja kituuttaa ja joutuu parisuhteessa sen takia jopa luopumaan monista perheen keskeisistä asioista.
Onko tämä tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde?
Raha ei saa olla kuitenkaan aina se ykkösprioriteetti vaan myös inhimilliset ja perhettä vahvistavat asiat. Raha ei saa olla sellainen jumala, että se toimii erottavana ja alistavana sekä toiselle valtaa antavanalaa asiana. Jos rakkautta löytyy niin löytyy myös ymmärrystä ja toisen kunnioittamista, ihan ihmisenä eikä vain ihmisenä joka pystyy 100 % varmuudella maksamaan kaikki puoliksi.Tämän monen täällä olevan ihmisen ajatusmaailman mukaan vain samantuloiset ihmiset voivat (ja saavat) mennä yhteen.
Tai sitten luulevat, että maailma on sellainen, että tottakai aina puolisoilla on sama tulotaso.
Vai miten sen ajatusmaailman muuten voisi käytännössä soveltaa toimimaan?
Rakastavassa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa kummallakin on omat rahat ja kumpikin maksaa omat kulunsa. Se varakkaampi voi niin halutessaan kustantaa matkan Pariisiin - ja usein niin tekeekin - mutta sillä varattomalla ei ole oikeutta vaatia, että paremmintienaava maksaa köyhemmän mielihalut.
Ymmärsitkö: rakastavassa parisuhteessa puolison rahat eivät ole minun käytössäni siksi, että minä niin vaadin vaan siksi,että hän haluaa minua ilahduttaa. Päätös rahojen käytöstä on silti hänen!
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Meillä pankki vaati yhteiseen lainaan (joka on siis puoliksi, mutta yhdessä otettu) yhteisen talonhoitotilin, joten ei onnistunut meillä se ettei ole yhtään yhteistä tiliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tienaan kuussa 8 000€ vaimo n. 2000. Onhan se helppoa kun kummankaan ei tarvitse raha-asioista huolehtia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
Sinusta siis onnellinen suhde ei voi olla sellainen jossa molemmat maksaa osuutensa?
En ole tämä, jolta kysyit, mutta toisinpäin, voiko olla onnellinen parisuhde jossa ollaan kahden kerroksen väkeä?
Toinen tienaa hyvin ja elää mukavasti ja säästää. Toinen, syitä voi olla monia, ei pelkkä laiskuus tai kouluttamattomuus, tienaa paljon vähemmän ja kituuttaa ja joutuu parisuhteessa sen takia jopa luopumaan monista perheen keskeisistä asioista.
Onko tämä tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde?
Raha ei saa olla kuitenkaan aina se ykkösprioriteetti vaan myös inhimilliset ja perhettä vahvistavat asiat. Raha ei saa olla sellainen jumala, että se toimii erottavana ja alistavana sekä toiselle valtaa antavanalaa asiana. Jos rakkautta löytyy niin löytyy myös ymmärrystä ja toisen kunnioittamista, ihan ihmisenä eikä vain ihmisenä joka pystyy 100 % varmuudella maksamaan kaikki puoliksi.Tämän monen täällä olevan ihmisen ajatusmaailman mukaan vain samantuloiset ihmiset voivat (ja saavat) mennä yhteen.
Tai sitten luulevat, että maailma on sellainen, että tottakai aina puolisoilla on sama tulotaso.
Vai miten sen ajatusmaailman muuten voisi käytännössä soveltaa toimimaan?Rakastavassa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa kummallakin on omat rahat ja kumpikin maksaa omat kulunsa. Se varakkaampi voi niin halutessaan kustantaa matkan Pariisiin - ja usein niin tekeekin - mutta sillä varattomalla ei ole oikeutta vaatia, että paremmintienaava maksaa köyhemmän mielihalut.
Ymmärsitkö: rakastavassa parisuhteessa puolison rahat eivät ole minun käytössäni siksi, että minä niin vaadin vaan siksi,että hän haluaa minua ilahduttaa. Päätös rahojen käytöstä on silti hänen!
Rakastavassa parisuhteessa ei ole rahalla merkitystä, kun kumpikin haluaa toisen parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha-asiat pystyy puolittamaan mutta juuri esim tuo taloasia eli molemmat haluaa tasan yhtä pitkän työmatkan. Miten sitten kun syntyy lapsia. Miten heidän hoitonsa puolitetaan? Raskautta kun ei puolittamaan pysty.
Raskautta ei pysty puolittamaan, mutta lapsen hoidon pystyy. Lisäksi raskausaikana nainen on normaalisti töissä, ei suinkaan 9 kk ajan vuodepotilaana. Moni saa noin 100 päivän ajan täyden palkan työnantajalta, joten naiselle ei synny taloudellista taakkaa raskaudesta (työnantajalle syntyy!). Äitiysvapaata ei voi puolittaa, kaikki muut perhevapaat voi, joten missä tässä nyt on ongelma? Ai niin kun äiti haluaa hoitaa sitä lasta eikä osallistua perheen kuluihin muuten kuin kuluttajana.
Varmaan haaveissasi kaikki äidit ovat koko 9kk ajan töissä. Aluksi on pahoinvointia, lopuksi selkä ym. Kipuja. Sairaslomat todella yleisiä. Myös yötyö, raskas fyysinen työ kielletään monilta. Jos on esim. Ennen aikaista supistelua niin aika harva jatkaa töissä ja riskeeraa lapsen.
Itse kotirouvailen ja mies maksaa. Aika moni myös hoitaa lasta esim. 2 vuotta kotona minkä ajan mies maksaa asunnot ja elämisen. 10kk ikäisen lapsen paikka ei ole päiväkodissa.
Lyhyt lapsen hoitoaika kotona ei ole = koko elämä. Älä uhriudu sen varjolla, että lapselle on hyvä olla kotona 0-2v ikävuodet. Palkkaa ja korvauksia äiti saa siltä ajalta ja osan on vaikka lyhennysvapaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
En tunne teitä mutta yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa on nimenomaan raha. Täytyy sanoa että vähän itseä ärsyttää naiset joille nykyäänkin sopii paremmin kun hyvin se että mies edelleen maksaa kaiken ja samalla puhutaan tasa-arvosta...mä en edes suostuisi olemaan kenenkään elätettävänä.
Entä kun rahasta ei tule riitaa? Eikö silloinkaan köyhä ja hyvätuloinen voi olla onnellisia?
En voisi edes ajatella että vaimoni on köyhä. Olemme taloudellisesti ja perhellisesti yksikkö. Se mitä molemmilla on, on kummallakin. RAhasta ei tule riitaa kun sitä on yhteiseen elämään riittävästi, ja molemmat haluavat toisen, ja yhteistä parasta.
T:8:n tonnin mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
En tunne teitä mutta yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa on nimenomaan raha. Täytyy sanoa että vähän itseä ärsyttää naiset joille nykyäänkin sopii paremmin kun hyvin se että mies edelleen maksaa kaiken ja samalla puhutaan tasa-arvosta...mä en edes suostuisi olemaan kenenkään elätettävänä.
Entä kun rahasta ei tule riitaa? Eikö silloinkaan köyhä ja hyvätuloinen voi olla onnellisia?
En voisi edes ajatella että vaimoni on köyhä. Olemme taloudellisesti ja perhellisesti yksikkö. Se mitä molemmilla on, on kummallakin. RAhasta ei tule riitaa kun sitä on yhteiseen elämään riittävästi, ja molemmat haluavat toisen, ja yhteistä parasta.
T:8:n tonnin mies
Kahdeksan tonnin mies ei kirjoittele vauvapalstalle arkipäivänä tähän aikaan, kyllä siellä näppiksen takana on edelleen ihan vaan se mamma, joka haluaa elää miehen kustannuksella ja aiheuttaa meissä muissa naisissa myötähäpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
En tunne teitä mutta yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa on nimenomaan raha. Täytyy sanoa että vähän itseä ärsyttää naiset joille nykyäänkin sopii paremmin kun hyvin se että mies edelleen maksaa kaiken ja samalla puhutaan tasa-arvosta...mä en edes suostuisi olemaan kenenkään elätettävänä.
Entä kun rahasta ei tule riitaa? Eikö silloinkaan köyhä ja hyvätuloinen voi olla onnellisia?
En voisi edes ajatella että vaimoni on köyhä. Olemme taloudellisesti ja perhellisesti yksikkö. Se mitä molemmilla on, on kummallakin. RAhasta ei tule riitaa kun sitä on yhteiseen elämään riittävästi, ja molemmat haluavat toisen, ja yhteistä parasta.
T:8:n tonnin mies
Kahdeksan tonnin mies ei kirjoittele vauvapalstalle arkipäivänä tähän aikaan, kyllä siellä näppiksen takana on edelleen ihan vaan se mamma, joka haluaa elää miehen kustannuksella ja aiheuttaa meissä muissa naisissa myötähäpeää.
Pieleen meni. Tässä 7000 miehen vaimo. Tsekkaa ip, jos häpeältäsi osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jo-nne se 8 tonnin "mies" on. Asuu kotona mamman passattavana, Tampereella.
Kyllä täällä kirjottelee ainakin yksi viiden tonnin henkilö jolla niin kova flunssa että jäin kotiin tänään. En mä muuten tätä palstaa jaksakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me laitetaan kaikki puoliksi mieheni kanssa. Eikä ikinä tule yhteistä tiliä! Musta on hämmästyttävää että tätä ihmetellään. Näinhän sen kuuluisi mennäkin...
Niinkö? Mies tienaa 7000, minä 2200. Joutuisin ottamaan lainaa, jotta saisin maksettua kaikki puoliksi. Missään yksiössä mies ei suostu perheen kanssa asumaan.
Olisitkohan samaa mieltä jos itse tienaisit enemmän.. 😏
Olisin. Perhe on yksikkö, meillä ollut jo yli 20 vuotta.
Helppo se on ainakin noin sanoa, kun oikea tilanne kuitenkin on mikä on. Olen aina ollut sitä mieltä että onnellisimmat parisuhteet on henkilöillä, joilla on suht sama sosioekonominen asema.
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi ja minulla onnelliseen parisuhteeseen ja perheeseen. Kaikilla kun se raha ei pyöri 24/7 ajatuksissa ja iloa sekä onnea tuottaa onnellinen perhe.
Sinusta siis onnellinen suhde ei voi olla sellainen jossa molemmat maksaa osuutensa?
En ole tämä, jolta kysyit, mutta toisinpäin, voiko olla onnellinen parisuhde jossa ollaan kahden kerroksen väkeä?
Toinen tienaa hyvin ja elää mukavasti ja säästää. Toinen, syitä voi olla monia, ei pelkkä laiskuus tai kouluttamattomuus, tienaa paljon vähemmän ja kituuttaa ja joutuu parisuhteessa sen takia jopa luopumaan monista perheen keskeisistä asioista.
Onko tämä tasa-arvoinen ja rakastava parisuhde?
Raha ei saa olla kuitenkaan aina se ykkösprioriteetti vaan myös inhimilliset ja perhettä vahvistavat asiat. Raha ei saa olla sellainen jumala, että se toimii erottavana ja alistavana sekä toiselle valtaa antavanalaa asiana. Jos rakkautta löytyy niin löytyy myös ymmärrystä ja toisen kunnioittamista, ihan ihmisenä eikä vain ihmisenä joka pystyy 100 % varmuudella maksamaan kaikki puoliksi.Tämän monen täällä olevan ihmisen ajatusmaailman mukaan vain samantuloiset ihmiset voivat (ja saavat) mennä yhteen.
Tai sitten luulevat, että maailma on sellainen, että tottakai aina puolisoilla on sama tulotaso.
Vai miten sen ajatusmaailman muuten voisi käytännössä soveltaa toimimaan?Rakastavassa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa kummallakin on omat rahat ja kumpikin maksaa omat kulunsa. Se varakkaampi voi niin halutessaan kustantaa matkan Pariisiin - ja usein niin tekeekin - mutta sillä varattomalla ei ole oikeutta vaatia, että paremmintienaava maksaa köyhemmän mielihalut.
Ymmärsitkö: rakastavassa parisuhteessa puolison rahat eivät ole minun käytössäni siksi, että minä niin vaadin vaan siksi,että hän haluaa minua ilahduttaa. Päätös rahojen käytöstä on silti hänen!
Rakastavassa parisuhteessa ei ole rahalla merkitystä, kun kumpikin haluaa toisen parasta.
Ja juuri siksi minun tuloni ja menoni ovat oma asiani, jota puolison ei tarvitse maksaa siksi, että minä vetoan rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten asiat puolitetaan kun syntyy vauva? Hänen hoitonsa, kulunsa?
Tähän on tullut alapeukkuja mutta kysymys on todella tärkeä.
Miten kulut sitten jaetaan?
Mies tienaa ylitöissä ja työmatkoilla ja nainen hoitaa lasta . Näin oli esim meillä.
Jos kulut pannaan puoliksi niin lastenhoito ja kotityöt pitää olla myös puoliksi.
Mies ei olisi kyennyt siihen työnkuvansa takia tai sitten olisi pitänyt luopua isopalkkaisesta työstään.
Mökkiä ei myöskään olisi saatu kun minulla ei olisi ollut varaa siihen enkä toisaalta olisi käyttänyt liikeneviä rahoja enkä vapaa- aikaani siihen jos se olisi sitten pelkästään miehen.
Kertokaapa nyt miten te ratkaisette tällaiset asiat puoliksi kun toinen tienaa selvästi enemmän ja myös joutuu käyttää aikaa työhönsä enemmän kuin normi 40h/vko.
En näe tuossa mitään ongelmaa, ihan ok. Parien täytyy voida valita se tapa mikä molemmille sopii. Meillä mies tienaa 9000 ja minä osa-aikatyöstäni 1500, kaikki on yhteistä, eikä koskaan lasketa mitään sinun ja minun rahoja.
Vierailija kirjoitti:
Miten sitten asiat puolitetaan kun syntyy vauva? Hänen hoitonsa, kulunsa?
Äiti tietenkin säästää etukäteen, että pystyy maksamaan osansa.
Vauvan kulut ovat tietenkin äidin henkilökohtaisia menoja. Niitä ei tarvitse puolittaa.
Varmaan haaveissasi kaikki äidit ovat koko 9kk ajan töissä. Aluksi on pahoinvointia, lopuksi selkä ym. Kipuja. Sairaslomat todella yleisiä. Myös yötyö, raskas fyysinen työ kielletään monilta. Jos on esim. Ennen aikaista supistelua niin aika harva jatkaa töissä ja riskeeraa lapsen.
Itse kotirouvailen ja mies maksaa. Aika moni myös hoitaa lasta esim. 2 vuotta kotona minkä ajan mies maksaa asunnot ja elämisen. 10kk ikäisen lapsen paikka ei ole päiväkodissa.