Lue keskustelun säännöt.
Millaisista asioista olet kateellinen toisille?
Kommentit (56)
Olen kateellinen ihmisille jotka kestävät väsymystä. Mulla menee toimintakyky kokonaan kun nukun pari yötä huonosti, aivan kamala päihtynyt olo ja päätä särkee, lähestulkoon työkyvyttömäksi menen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmissuhteista: läheiset välit perheeseen, onnellinen parisuhde ja mukava ystäväpiiri.
Lapsista ja perheestä .
Olen lähtökohtaisesti kateellinen eniten niille jotka eivät osaa arvostaa omia lapsiaan ja perhettään.. jos ihminen osaa olla onnellinen ja kiitollinen lapsistaan ja perheestään, semmonen ihana ilo hehkuu ihmisestä ja sellaisen ihmisen puolesta olen aidosti onnellinen niin sellaista en kadehdi niin paljon.
Mutta kadehdin eniten niitä ihmisiä ketkä puhuu lapsistaan kokoajan tyyliin ”no ole onnellinen ettei sulla ole lapsia, voi mikä vapaus sinulla on kun sulla ei ole lapsia, tämä rasittava ja raskas perhe elämä sitä ja rasittava ja raskas perhe elämä tätä”.. jotenkin näiden perheestä ja lapsista valittajien juttuja kuunnellessa iskee julmettu kateus, kun ihmiset ovat vielä niin sokeita sille mitä ovat saaneet. Ihmiseltä puuttuu täysin kiitollisuus siitä mitä elämä on antanut.. jostain syystä näitä valittajia kadehdin enemmän tai tulee sellainen olo että jos niiden ihmisten lapset olisi mun lapsia arvostaisin niitä joka päivä ja joka päivä olisin kiitollinen. En pysty muutenkaan ymmärtämään ihmisiä jotka puhuu 80% lapsistaan ja perheestään vaan negatiiviseen sävyyn. Sellainen on tosi yleistä.
Siskolleni olen kateellinen siitä, että äitimme rakastaa ainoastaan häntä ja hänen lapsiaan. Veljelleni olen kateellinen hänen sosiaalisista taidoistaan ja kyvystään olla hyvä ja rehellinen aina.
Miehelleni olen kateellinen hänen vapaudestaan.
Mieheni rakastajalle olen kateellinen hänen vartalostaan, nuoruudesta, rahoista jotka mies anteliaasti tarjoaa, koruista, kelloista, matkoista, puhelimista (kuka edes tarvitsee uuden puhelimen kaksi kertaa vuodessa?)
Olen todella kateellinen ihminen.
Olen töissä kateellinen ikäisilleni työntekijöille, joilla on vakituiset paikat. Vanhemmille en ole ollenkaan kateellinen. Kai tämä on joku alemmuuskompleksi. Itseäni ei ole vakinaistettu lähes 10 vuoden pätkäkierteen jälkeen, kun muut nuoret tulevat suoraan vakkareiksi tai heidät vakinaistetaan alle vuodessa. Tuntuu, että olen niin huono ja p*ska työntekijä, etten saa sen takia vakituista paikkaa.
Olen myös vähän kateellinen yhdelle tutulleni, joka elää juuri sellaista perhe-elämää kuin itsekin haluaisin. Itse olen lapseton.
Varmaan sataa alapeukkuja, mutta anonyymisti kehtaa kirjoittaa. En näytä kateellisuuttani muille vaan kärsin yksin. Kukaan ei tiedä pahasta olostani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raha. Olisi kivaa olla rikas. Multimiljonääri jonka ei tarvitse käydä töissä.
Kukaan ei estä....
Ulkonäöstä yleensä. Tuntuu että kaiken muun voin saada paitsi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kaikesta. Se on harrastukseni...
Ei kateus kumpua narsismista vaan omista, vielä toteuttamattomista unelmista. Toisella on jotain, mitä itsellenikin haluan, joten ei kun sitä kohti...kateus on parhaimmillaan itsetuntemusta, joka viitoittaa omaa tietä...Ei se ole aina negatiivinen tunne.
Ja siis huom, kateus on vain tunne. Tunteet tulevat ja menevät.....Ei kateutta tarvitse hävetä. Eri asia, jos kateus saa sinut vahingoittamaan muita....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luonteeltani hirveän kateellinen mutta kyllä joka kerran kun joku ystäväni kertoo jostain sellaista normaalista elämässään johon en itse pysty se tuntuu vähän pahalta. Menee uuteen työpaikkaan, valmistuu, käy treffeillä, matkustaa muiden kaverien kanssa ulkomaille.
"Normaalisuudesta", terveydestä, kauneudesta, hyvästä parisuheesta, rahasta, hyvästä tasapainoisesta perhe ja lähipiiristä.
Noista mulla ei ole mitään ja tuskin tulee olemaan. Ehkä lottovoitto teoriassa voisi olla mahdollinen. Muu ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kateellinen lasteni isän entisille tyttöystäville. He saivat olla miehelle tyttöystäviä, minä olin määrittelemätön alusta loppuun. Yhdessä asuimme, lapset teimme ja mies kuulemma piti minusta, mutta tyttöystäväksi en ikinä kelvannut. Pelkään sure ani asiaa lopun elämääni, vaikka mies on jo pois elämästäni ja parempi niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole yleensä kateellinen mistään. En kyllä tiedä miksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raha. Olisi kivaa olla rikas. Multimiljonääri jonka ei tarvitse käydä töissä.
Kukaan ei estä....
Kuka estää alapeukuttelijoita?
Niille joilla on hyvä äiti ja lämpimät välit sisaruksiin.