Lue keskustelun säännöt.
Miksi 80-luvulla duunari-isä pystyi yksi elättämään perheen, maksamaan auton ja omakotitalon?
Markka-ajan hyvinvointi
09.10.2019 |
Markka-aikana (80-luvulla) oli ihan normaalia, että perheen äiti oli lasten kanssa kotona ja vain isä kävi töissä.
Silti duunarikin pystyi silloin yksin elättämään perheensä, maksamaan omakotitalon ja auton. Työttömyyttä ei silloin juuri tunnettu.
Nyt euroaikana monissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä, asutaan betoniyksiössä ilman autoa ja iltaisin seistään leipäjonossa. Verotus ja maksut nousevat vuosi vuodelta. Silti yhteiskunnan rahat on loppu ja ihmisetkin jo velkaantuvat.
Kommentit (1271)
Vanhemmst osti asunnon 1974, maksoi jotain 45000 mk. Äiti myi sen 1989 sai siitä 480000 mk. Kannattavia sijoituksia kun tuonkin arvo kolminkertaistui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmst osti asunnon 1974, maksoi jotain 45000 mk. Äiti myi sen 1989 sai siitä 480000 mk. Kannattavia sijoituksia kun tuonkin arvo kolminkertaistui.
Kolminkertaistui?
Auto oli Lada, Toyota, Opel, VW.
Asuntolaina myönnettiin 10 -15 vuoden maksuajalle. Lainan saanti harkittiin tarkkaan. Laina oli aluksi raskas mutta inflaatio söi lainaan pian niin että maksutaakka keveni muutamassa vuodessa. Rahaa jäi siis muuhunkin
Nostalgiamuistelot eivät ole totta muulta kuin siltä osin, että ennen 90-luvun lamaa töitä oli todella paljon tarjolla lähes kaikille. Se johtui siitä, että ei ollut kunnon tietojärjestelmiä, matkapuhelimia, avointa maailmankauppaa tai nykyisiä tehokkuusvaatimuksia. Voi vain miettiä, kuinka hankalaa oli hoitaa asiat lankapuhelimella ja paperilla. Pelkästään jossain pikku huoltoasemalla oli useampi sihteeri pyörittämässä pakollista paperirumbaa. Seurauksena lähes kaikkien elintaso oli todella alhainen, mutta töitä riitti halukkaille.
Katselin juuri talon kauppakirjoja 80-luvulta ja inflaatiokorjattuna hinnat näyttäisivät olleen lähes nykytasoa. Vuosikymmen aikaisemmin pystyi varmasti rakentamaan oman talon todella halvalla jonnekin korpeen, kun rakennusmääräykset olivat olemattomat.
Osalle ihmisiä vanhat ajat olivat varmasti mukavia, kun kaikki olivat yhtä köyhiä ja tavallinen elämä ja työpaikka oli kaikkien saatavilla automaattisesti. Nykyään kaikki elävät menettämisen pelossa ja elämä jää elämättä.
Silloin työläiset ja muu suorittavan tason väki kävi heille tarkoitetuissa ruokavaliossaan, eivätkä tulleet sotkuisina häiritsemään meidän tavallisten ihmisten lounashetkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elintaso oli tuolloin todella paljon alempi. Kaupassa olinjuustoa kahta lajia. Emmental ja kermajuusto. Telkkareita oli yksi tietokoneita harvoilla. Ulkomailla käytiin todella harvoin ja Suomessa matkatessa yövyttiin sukulaisissa...
Ja kyllä suurimmassa osassa talouksia molemmat vanhemmat olivat töissä.
Kasarilla meillä oli kolmekin televisioo. MIssä ajassa oikein elät? elintaso oli varmasti parempi kuin nyt eikä elintasoa mitata juustovalikoimalla.
Pankki oli joka kaupunginosassa, lääkäriin pääsi heti jne jne
Vierailija kirjoitti:
Nostalgiamuistelot eivät ole totta muulta kuin siltä osin, että ennen 90-luvun lamaa töitä oli todella paljon tarjolla lähes kaikille. Se johtui siitä, että ei ollut kunnon tietojärjestelmiä, matkapuhelimia, avointa maailmankauppaa tai nykyisiä tehokkuusvaatimuksia. Voi vain miettiä, kuinka hankalaa oli hoitaa asiat lankapuhelimella ja paperilla. Pelkästään jossain pikku huoltoasemalla oli useampi sihteeri pyörittämässä pakollista paperirumbaa. Seurauksena lähes kaikkien elintaso oli todella alhainen, mutta töitä riitti halukkaille.
Katselin juuri talon kauppakirjoja 80-luvulta ja inflaatiokorjattuna hinnat näyttäisivät olleen lähes nykytasoa. Vuosikymmen aikaisemmin pystyi varmasti rakentamaan oman talon todella halvalla jonnekin korpeen, kun rakennusmääräykset olivat olemattomat.
Osalle ihmisiä vanhat ajat olivat varmasti mukavia, kun kaikki olivat yhtä köyhiä ja tavallinen elämä ja työpaikka oli kaikkien saatavilla automaattisesti. Nykyään kaikki elävät menettämisen pelossa ja elämä jää elämättä.
Niin saatanasti oli töitä että 400 000 suomalaista muutti töiden perässä Ruotsiin, 80-luvulla hiljalleen osa palaili ja sitten iskikin 90-luvun lama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elintaso oli tuolloin todella paljon alempi. Kaupassa olinjuustoa kahta lajia. Emmental ja kermajuusto. Telkkareita oli yksi tietokoneita harvoilla. Ulkomailla käytiin todella harvoin ja Suomessa matkatessa yövyttiin sukulaisissa...
Ja kyllä suurimmassa osassa talouksia molemmat vanhemmat olivat töissä.
Kasarilla meillä oli kolmekin televisioo. MIssä ajassa oikein elät? elintaso oli varmasti parempi kuin nyt eikä elintasoa mitata juustovalikoimalla.
Pankki oli joka kaupunginosassa, lääkäriin pääsi heti jne jne
Jos teidän perheessä oli silloin parempi elintaso, niin se kertoo ainostaan siitä että sinä olet epäonnistunut. Keskimäärin suomalaisen elintaso on nykyään moninkertainen 80-lukuun verrattuna.
Mun duunarivanhemmat oli molemmat ainakin töissä ja valittivat koko ajan rahan vähyyttä. Asuttiin omakotitalossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin valtion velka oli huomattavasti pienempi kuin nykyään eikä Suomi ollut EU:n lypsylehmä.
Muutamia syitä joita tuli mieleen.
Hinnat olivat erilaisia. Erityisesti asumisen. Vaikka korot olivat kalliita, niin keskimääräinen asuntolaina ei ollut läheskään niin iso suhteessa vuosipalkkaan kuin nyt. Sähkö ja polttoaineet olivat kalliita silloinkin. Mutta harvan talous kaatui niihin.
Tyydyttiin arkiruuisssa ja vaatteissa aika paljon vähempään.
Sen kotona-olevan työpanos oli arvokas. Siinä säästettiin monesti toisen auton kulut, päiväkotimaksut, jopa ruoka ja vaatekuluissa, koska se kotona oleva organisoi ja huolehti niistä niin, että kulut pysyivät kurissa.
Muutamia syitä jotka tuli mieleen.
Yksi juttu on myös, että vaikka sen sukupolven aikuiset tulivat ns. vielä köyhemmistä oloista, niin eivät ne mummut ja paapat niissä pientiloissaan ja rintamamiestaloissaan olleet yleensä yhtään veloissa. Eli sieltä löytyi tarvittaessa pitoja ja vähän metsäpalstaa myytäväksikin kun jälkikasvulle oli tarpeen rakentaa pesää. Eli tuki oli jopa isompaa kuin nykyisin, kun tämä kasarin sukupolvi on paappa ja mummuiässä.
Nykyään kun Se kasarin okt on usein pankin silmissä jopa arvoton verrattuna isomummujen peltoihin ja metsiin. Joita monella oli sotien jälkeen. Ja kasarilla ne oli vielä jossain arvossakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni ajaa teslalla, meillä oli käytettynä ostettu Lada, vuokra-asunto, mustavalkotelkku
Lapsilla nyt pääkaupunkiseudulla omistusasunnot.
Ei niistä 20 hehtaarin tiloista 4-10 lapselle lahjoituksia piisannut.
80-luvullakin oli rikkaita. Joku liioittelee suuresti duunarien tuloja ja muka kotiäitejä.
Ymmärtämättä kuin yleistyksensä omista lähtökohdistaan.
Iso merkitys oli, sillä että 2010-luvulla vielä sai asuntovelallinen vähentää 100% asuntolainan koroista verotuksessa. Nyt sama luku on 0%. Kiitos keskiluokan kurjistamisesta tuolla tempulla kuuluu poliitikoille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on kyllä ollut ja kotiapulaisetkin 1960-l, tosin duunariperheissä ei kotiapulaisia, mutta vaimo kotona, uusi omakotitalo, auto 5v välein ja kyllä esim. rappari asui etelässä keskitalvella kun rakennustyöt tehtiin pääosin kesällä. Itä-Helsingin rintamamiesalueilla näin. Naapurustossa 20 perheestä 7:llä oli auto 1962, niitä ei tahtonut helposti saada, Kupla volkkariin oli yli 6kk jonotus. Ammattirakennusmiehiä, poliisi, insinööri, radioteknikko jne., ihan juoppoja jätkiä ei ollut, tai no asuivat lähi metsissä niinkuin kait vielä nytkin.
Vierailija kirjoitti:
silloin ei lennetty ulkomaille ja autot oivat Ladoja. Puhumattakaan elektoniikan kuluista tai uusista lenkkareista kuukausittain..
Silloin ehkä laatukin oli erilaista, ja samoja kenkiä saattoi käyttää vuosikaudet. Ainakaan pesukonetta ei tarvinnut vaihtaa parin vuoden välein. Taitaa noita kasariluvun kodinkoneita olla monilla edelleen käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
silloin ei lennetty ulkomaille ja autot oivat Ladoja. Puhumattakaan elektoniikan kuluista tai uusista lenkkareista kuukausittain..
Silloin ehkä laatukin oli erilaista, ja samoja kenkiä saattoi käyttää vuosikaudet. Ainakaan pesukonetta ei tarvinnut vaihtaa parin vuoden välein. Taitaa noita kasariluvun kodinkoneita olla monilla edelleen käytössä.
No laatua ja laatua. Totta on että jotkut asiat kesti pidempään. Mutta usein niitä vain korjattiin / paikattiin jos menivät rikki. Ja sitten ne toimi taas sillä tasolla joka ajoi asiansa ja se riitti.
Mutta kuinka paljon paikattuja housunpolvia näkee nykyään enää edes päiväkoti-ikäisillä?
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ajaa teslalla, meillä oli käytettynä ostettu Lada, vuokra-asunto, mustavalkotelkku
Lapsilla nyt pääkaupunkiseudulla omistusasunnot.
Ei niistä 20 hehtaarin tiloista 4-10 lapselle lahjoituksia piisannut.
80-luvullakin oli rikkaita. Joku liioittelee suuresti duunarien tuloja ja muka kotiäitejä.
Ymmärtämättä kuin yleistyksensä omista lähtökohdistaan.
"Ei niistä 20 hehtaarin tiloista 4-10 lapselle lahjoituksia piisannut."
Suhteellista. Toki ei mikään rahasampo olleet
Oma kokemukseni on että aika monelle niistä pilkottiin esim okt tontit joihin sitten sisarukset rakensivat tai pistivät omansa myyntiin. Pikkurahalla. Kun se pientila ei enää millään tasolla pyörinyt ja mummut/paapat oli jo eläkeiässä. Ei niillä nyt kukaan rikastumaan päässyt, mutta onhan se nyt aika iso apu vrs. jos miettii mitä maksaa nykyisin monen perheen tavoittelema +100m2 neliön alle 20v okt pk- seudulla.
Eli tyydyttiin / tavoiteltiin usein aika erilaisiin asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ajaa teslalla, meillä oli käytettynä ostettu Lada, vuokra-asunto, mustavalkotelkku
Lapsilla nyt pääkaupunkiseudulla omistusasunnot.
Ei niistä 20 hehtaarin tiloista 4-10 lapselle lahjoituksia piisannut.
80-luvullakin oli rikkaita. Joku liioittelee suuresti duunarien tuloja ja muka kotiäitejä.
Ymmärtämättä kuin yleistyksensä omista lähtökohdistaan.
"Ei niistä 20 hehtaarin tiloista 4-10 lapselle lahjoituksia piisannut."
Suhteellista. Toki ei mikään rahasampo olleet
Oma kokemukseni on että aika monelle niistä pilkottiin esim okt tontit joihin sitten sisarukset rakensivat tai pistivät omansa myyntiin. Pikkurahalla. Kun se pientila ei enää millään tasolla pyörinyt ja mummut/paapat oli jo eläkeiässä. Ei niillä nyt kukaan rikastumaan päässyt, mutta onhan se nyt aika iso apu vrs. jos miettii mitä maksaa nykyisin monen perheen tavoittelema +100m2 neliön alle 20v okt pk- seudulla.
Eli tyydyttiin / tavoiteltiin usein aika erilaisiin asioita.
Kun lapset oli etelän kaupungeissa töissä, kuka missäkin, niin jonnekin vaikka kainuun metsiin rakentaneet omakotitalot? Et nyt ainakaan ole suurten ikäluokkien elämän tasalla.
Neljä lasta, kullekin 5 ha perintönä. Kotiseudullani on metsähahtaarin hinta nyt noin 5000 euroa, kallioista maastoa ja soisia lehtometsiä. Tietysti hyväpuustoiset metsät kalliimpia.
Onhan se rahaa 20 000 euroakin.
Elintaso oli tuolloin todella paljon alempi. Kaupassa olinjuustoa kahta lajia. Emmental ja kermajuusto. Telkkareita oli yksi tietokoneita harvoilla. Ulkomailla käytiin todella harvoin ja Suomessa matkatessa yövyttiin sukulaisissa...
Ja kyllä suurimmassa osassa talouksia molemmat vanhemmat olivat töissä.