Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka pääsitte ylös pitkäaikaisesta syrjäytymisestä, loputtomalta tuntuvasta työttömyydestä, alkoholismista, pahoista mt-ongelmista tms. Miten teitte sen?
09.10.2019 |
Itselläni on tuollainen tausta, mutta elämä on nyt lähtenyt hurjaan nousukiitoon. Olen n. kolmekymppinen. Odotettavissa on oikeasti hyvä tulevaisuus toivon mukaan. Vähintäänkin voin elää "normaalia" elämää.
Suurin tekijä tässä on ollut ihan vaan hyvä tuuri, vaikka olenkin tehnyt kovan työn saadakseni itseni ylös. Toivottavasti en ikinä unohda sitä asiaa. Ilman tietyn tyyppistä lahjakuutta ja mahdollisuutta, jonka nyt sain, olisin yhä siinä kuopassa, mihin aikaisemmin kuvittelin vielä kuolevani. Tuuria kai oli sekin, että selvisin kun koitin lähteä oman käden kautta.
Pärjäilkäähän tekin!
Kommentit (37)
Söin neljä vuotta masennuslääkkeitä jotka eivät parantaneet minua joten päätin kokeilla muuta.
Jätin lääkkeet ja vaihdoin ruokavalioni aivan täysin. Ei enää oikeastaan mitään eineksiä, pakasteita ym. Pidän huolen että syön joka viikko kalaa, kanaa, lihaa ja paljon kasviksia ja hedelmiä. Alkoholin jätin pois lukuunottamatta viiniä joskus ruoan kaveriksi.
Työmatkan (4,5km) teen pyörällä jos ei ole lunta. Muutenkin liikun 2-3 kertaa viikossa, tosin himotreenaajaa minusta ei tule.
Syksyllä ja talvella teen lomareissun jonnekin aurinkoon että saan valoa. Menen nukkumaan joka ilta klo 23 ja herään joka aamu 6.30.
Ensimmäiset pari kuukautta oli todella vaikeaa. Sen jälkeen olo alkoi paranemaan.
Viimeiset pari vuotta olen nauttinut elämästäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsin työpaikalle ja kerroin että tässä teille oikeen hyvä mies, ottakaa tai jättäkää.
Mt-ongelmasta ei voi päästä koskaan eroon, koska se on kirjattu rekisteriin, ja se vaikuttaa sitä kautta sen rekisterin näkevien silmien kautta aivoihin, toimiin.
Kuten myös sinun aivoihisi, ja aivokemiaasi, joka olet siitä rekisteristä lukenut.
Se tarkoittaa, että on lailla kielletty parantumasta ensimmäisestäkään Mt-ongelmasta.
Tässä mennään, ja vaikutukset näkyvät maailmassa.
Jos pääsen niin se johtuu siitä että saan toimivan lääkityksen, hyvää hoitoa, tarvitsemani tuen ja kuntouksen ja turvatun toimeentulon sen ajaksi.
Jos en, niin se johtuu siitä että minulle ei edelleenkään järjesty näitä.
Kyllästyin alkoholin täyttämään elämään ja tietynlaisiin piireihin. Päätin, etten halua enää sellaista elämää: masennusta, rahanmenoa, rikkinäisiä ihmissuhteita, hyväksikäyttäviä miehiä. Olen joutunut kokemaan lapsenikin huostaanoton. Olen saanut apua terapiasta, lääkkeistä ja ystäviltä. Pyrin ajattelemaan, että vaikka koen joskus itseni huonommaksi kuin muut, rumaksi, tyhmäksi, minullakin on oikeus olla olemassa tässä maailmassa. Lisäksi olen sitä mieltä, että nuo edellä mainitut tunteet ovat ajatusvääristymiä. Usko Jumalaan ja Jeesukseen on vahvistunut tässä reilun vuoden sisällä, uskoni on auttanut minua löytämään itselleni sopivan elämän. Olen melko suvaitsevainen kristitty. Pystyn alkoholin kohtuukäyttöön, en juo välttämättä mitään viikkoon ja jos otan, otan vain kerran kaksi viikossa (tiedän, ettei alkoholin kohtuukäyttö onnistu kaikilla alkoholisteilla. Ikinä en käytä enää alkoholia, kun olen lapsiini yhteydessä). Minulla on nykyään ihan hyvät välit lapsiini, tyttäreeni vielä paremmat kuin poikaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja löytää töitä, mutta pitkäaikaistyöttömän leima on tiukassa. Teen hyviä hakemuksia ja pääsen haastatteluihin, jotka menevät mielestäni hyvin... Mutta työn taitaa saada aina se, jolla ei ole isoa aukkoa cv:ssä.
Ei kai tässä auta kuin yrittää päästä opiskelemaan kokonaan uutta alaa ja aloittaa alusta. Olen 29-vuotias, joten valmistuisin kolmekymppisenä vailla työkokemusta. Olisiko tilanteeni silloin yhtään parempi? Lisäksi epäilen jo kohdanneeni työnhaussa syrjintää sukupuolen ja iän vuoksi - kuka työnantaja uskaltaisikaan palkata 29-vuotiasta lapsetonta naista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työeiratkaisu kirjoitti:
Muutin lämpimään.
Tämä kiinnostaa. Voitko kertoa tarkemmin?
Sain työpaikan ja samaan aikaan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opin arvostamaan itseäni kun päätin hypätä pois oravanpyörästä. Vuosia olen tehnyt töitä ja voinut pahoin negatiivisessa työympäristössä, jossa kilpailu oli sairasta ja oman arvon tunto syntyi siitä kun sai kuvitella olevansa parempi kuin toinen. Eräänä päivänä sanoin että ei enää, nyt riittää ja lähdin. Nyt vuoden jälkeen siitä olo on kuin voittajalla, vaikka en olekaan löytänyt töitä niin silti mikä vaan voittaa sen paikan. Rahaa ei paljon ole, mutta on luonto, katto pään päälle ja ruokaa.
Terapia, lääkkeet ja tietynlainen asenteen muutos ovat olleet minun pelastukseni... En minä vielä perillä ole mutta nousukiidossa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapia ja lääkitys. Ja periksiantamaton luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin vastaamassa että tuurilla, ja yllätyin että ap myöntää saman! Sain pitkäaikaistyöttömyyden jälkeen lopulta yhden työpaikan, ja sitten ollaankin pian jo ylemmässä keskiluokassa.
Äänestäkää vasemmistoa, saatte 100 eu lisää.
Ja niin pysytte vasemmiston äänestäjinä.
Älkää vaan menkö töihin, tai ainakaan ruvetko yrittäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Terapia, lääkkeet ja tietynlainen asenteen muutos ovat olleet minun pelastukseni... En minä vielä perillä ole mutta nousukiidossa :)
Nousukiidossa: Onko se lentokone? Onko se helikopreri? Onko se sotakone? Onko se hieno suihkukone?
Ei. Se on omitunen Ailien, joka on nousukiidossa!
Tajusitteko!!! Buhaaaaaa aa aa
Huutonaurua!
Alien nousukiidossa!
Nousukiidossa.
EI OOO TOTTA!
Se on siellä! NOUSUKIIDOSSA
Terapian avulla. Sain käsiteltyä sen kaiken *askan, mitä kannoin mukanani. Siitä sitten terapeutin tuella omalla työllä noustiin. Vaati todella paljon työtä, mutta olen iloinen, että sain sen tehtyä.