Ennenvanhaan ihmiset sisuuntui vastoinkäymisistä, nykyään masennutaan?

Miten et menetä toivoa?

On ennenkin masennuttu, sille ei vain ollut nimeä. Masennus ja traumatisoituminen on oirehtinut esim. alkoholismin ja väkivaltaisuuden muodossa. Sodan jälkeen Suomessa oli paljon rikkinäisiä ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

On ennenkin masennuttu, sille ei vain ollut nimeä. Masennus ja traumatisoituminen on oirehtinut esim. alkoholismin ja väkivaltaisuuden muodossa. Sodan jälkeen Suomessa oli paljon rikkinäisiä ihmisiä. 

Sota onkin vähän eri kategoriaa kuin nykypäivän vastoinkäymiset

Helpot ajat luovat heikkoja ihmisiä.

Minulla isoisoäiti ja tämän äiti ja isäkin tekivät itsemurhan. Siitä vaan ei ole mitään muuta tietoa kuin sukutieto, historiikkiinkin oli tahallaan merkitty "hukkuminen" ettei tulisi häpeää suvulle.

Ennen pystyi myös pakkaamaan tavarat ja lähtemään tuosta vaan "töihin" jollain halvimmalla höyrylaivalla Yhdysvaltoihin. Nykyään ei uutta elämää aloiteta yhtikäs missään ilman valtavaa rahatukkoa ja paperisotaa ja oleskelulupaprosessit ovat todella pitkiä.

Nykyään olet masentuneena ja köyhänä vanki omassa maassasi ja avun tarvitsijoillekin lähinnä vittuillaan tai sanotaan ettei ole "resursseja".

 

Olet kuule saatanan hieno ihminen 🙄

Kyllä niitä epätoivoisia tekoja ennenkin tehtiin.

Miksihän Suomessa on sitten aina ollut niin paljon juoppoja? Iloonko ne on juonu? Eipä uskois.

Mä teen molempia vuorotellen kun toiseen olotilaan kyllästyn.

Ap, voi se olla niinkin että sinä olet vain vähän tunnevammainen, etkä tunne yhtä syvästi kuin moni muu.

Vierailija kirjoitti:

Minulla isoisoäiti ja tämän äiti ja isäkin tekivät itsemurhan. Siitä vaan ei ole mitään muuta tietoa kuin sukutieto, historiikkiinkin oli tahallaan merkitty "hukkuminen" ettei tulisi häpeää suvulle.

Ennen pystyi myös pakkaamaan tavarat ja lähtemään tuosta vaan "töihin" jollain halvimmalla höyrylaivalla Yhdysvaltoihin. Nykyään ei uutta elämää aloiteta yhtikäs missään ilman valtavaa rahatukkoa ja paperisotaa ja oleskelulupaprosessit ovat todella pitkiä.

Nykyään olet masentuneena ja köyhänä vanki omassa maassasi ja avun tarvitsijoillekin lähinnä vittuillaan tai sanotaan ettei ole "resursseja".

 

Jep. Ennen vanhaan elämä oli monin tavoin niukempaa mutta toisaalta myös yksinkertaisempaa ja joiltain osin vapaampaa. Töitä sai helposti ilman koulutustakin, kun vain käveli johonkin maataloon ja tehtaalle kysymään. Ei ollut samanlaista papereiden kanssa venkslaamista kuin nykyään. 

Uskoisin myös että ennenvanhaankin on masennuttu vastoinkäymisistä, mutta siitä ei vain puhuttu samalla tavalla kuin nykyään. Moni ei varmaan edes ymmärtänyt mitä koki, vaan oli vain epämääräisesti paha olo.

Toisaalta sekin on mahdollista, että nykyään masentuminen on yleisempää, kun kognitio on kuormittuu ja pitää tehdä enemmän valintoja. Nykyihminen altistuu myös jatkuvasti suurelle määrälle kielteistä ja ahdistavaa informaatiota.

Ennen esimerkiksi yrittäjyyttä ei knotrolloitu lähes ollenkaan. Ihmiset kiersi ovelta ovelle myymässä jotain luutaa ja muuta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla isoisoäiti ja tämän äiti ja isäkin tekivät itsemurhan. Siitä vaan ei ole mitään muuta tietoa kuin sukutieto, historiikkiinkin oli tahallaan merkitty "hukkuminen" ettei tulisi häpeää suvulle.

Ennen pystyi myös pakkaamaan tavarat ja lähtemään tuosta vaan "töihin" jollain halvimmalla höyrylaivalla Yhdysvaltoihin. Nykyään ei uutta elämää aloiteta yhtikäs missään ilman valtavaa rahatukkoa ja paperisotaa ja oleskelulupaprosessit ovat todella pitkiä.

Nykyään olet masentuneena ja köyhänä vanki omassa maassasi ja avun tarvitsijoillekin lähinnä vittuillaan tai sanotaan ettei ole "resursseja".

 

Niinpä. Niin minunkin isoisoäiti lähti perheineen tuosta vain Minnesotaan. Eikä olisi halunnut palata millään. En muista oliko mies halunnut ja siksi palasi. Osa lapsista syntyikin siellä. Olisipa jääneet sinne, en olisi minäkään tässä muodossa ainakaan täällä kitumassa.

Masennus on uskon puutetta. Kukaan, joka uskoo Jumalaan, ei masennu.

Vierailija kirjoitti:

Masennus on uskon puutetta. Kukaan, joka uskoo Jumalaan, ei masennu.

Törkeää vääristelyä! Masennukselle on monia syitä, ajattele vaikka Jobia tai vaikka synnytyksen jälkeistä masennusta.

Mutta minkä takia Suomi oli pitkään maailman johtava maa itsemurhatilastoissa, muistaakseni Unkari taisi olla toinen, missä niitä tehtiin melkein yhtä paljon.  Kertoisko jotain vain kansan luonteesta ja ehkä meidän tavasta käyttää alkoholia.

Kyllä uskon, että masennusta on ollut ennenkin, mutta sitä ei tunnistettu sairaudeksi.  Ylös ja ulos ja töihin vaan,  ei Luoja laiskoja elätä jne.

Katselin iltapäivälehdestä noita syitä siihen, miksi ihmiset ei tee enää lapsia.  Ne kaikki syyt oli olemassa silloinkin 70-luvun alussa, kun minä tein ensimmäiseni 19-vuotiaana.  Niitä ei vaan ajateltu.  Mulla ei ollut itse asiassa minkäänlaista tietoa siitä, millä minä ja toinen tyhjätasku se lapsi elätetään.  Enkä uhrannut ajatustakaan sille, että onko meillä tarvittavat turvaverkot olemassa.  Ei sitä kukaan koskaan ajatellut.  Ikinä ei ajateltu, että onpa huonot isovanhemmat kun ei hoida meidän lapsia.  

Siitä se vaan lähti, kun oli pakko.  Kun ei se Luoja niitä laiskoja kerran elättänyt.  Elämä oli fyysisesti raskaampaa kuin nyt.  Ja pienellä rahalla tottui elämään, ei kaivattu suuria kun tiesi ettei mitään saa kuitenkaan.  

Mulla on ollut yksi masennusvaihe elämässäni, jolloin en olisi halunnut edes sängystä nousta.  Se johtui työpaikan ihmissuhteista, en olisi halunnut mennä siihen puljuun ollenkaan.  Mutta toista vaihtoehtoa ei ollut.   Ei, pakko oli töihin mennä vaikka välillä piti käydä vessassa itkemässä.  Työterveydestä sai lomaa jos oli kuumetta, ei muuten.  Vasta myöhempinä vuosina sitten tuli uusi termi "burn out," josta saattoi saada jopa sairauslomaa.  Ne oli vaikeita vuosia.  Mutta yli mentiin.  Ehkä sitten sillä sisulla, en tiedä.

Sitä ihmettelen, että nykyään jotkut nuoret ei ota työelämää haasteena vastaan, vaan luovuttavat heti, jos tuntuu ikävältä.  Tämän jouduin omassa työssäni havaitsemaan myöhempinä työvuosinani.  Itselle ei olisi tullut mieleenkään uutena ja nuorena työntekijänä alkaa valikoida tehtäviäni ja laiminlyödä työaikoja ihan vaan sen mukaan, miltä nyt itsestä milloinkin tuntui.  Työpaikan säännöistä pidettiin ainakin ennen kiinni eikä esimiehelle nokiteltu tai naureskeltu.   

0/5

Ruokansa eteen oli pakko jaksaa, nyt yhteiskunta on sentään, ainakin siinä asiassa, inhillimisempi.

Ihmiset ovat : Yllätys ! Erilaisia, tässäkin asiassa.

Ja myös yhteiskunta, olosuhteet ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan.

Onneksi nykyään jo aletaan hyväksymään paremmin, että mielikin voi sairastua ja että kaikkea ei tarvitse aivan yksin kestää ( Olettaen, että saa sitä apua mitä tarvitsee ja toisaalta on ns. hoitomyönteinen/ tekee myös itse jotain hyvinvointinsa eteen).

Ja vaikka ei täysin parantuisikaan, näidenkin sairauksien kanssa voi oppia elämään.