Mitä ajattelet sosiaalityöntekijöistä?

Olen loppuvaiheen sosiaalityön opiskelija, ja valmistuminen siis häämöttää lähellä. Enpä ole missään vaiheessa ajatellutkaan, että yliopisto-opinnot varsinaisesti valmistaisivat ammattiin. Ne antavat teoreettiset pohjatiedot sosiaalityölle sekä asiakastyönä että tieteenalana, sekä oikeuden työskennellä sosiaalityön ammatissa. Toinen nimitys voisi olla "sosiaalityön erityisasiantuntija". Opinnot ovat mielestäni lisänneet paljon ymmärrystä ammatin parissa työskenneltäville teemoille, kuten traumoille, päihdeongelmille, köyhyyden vaikutuksille, syrjäytymisriskeille, mielenterveyden häiriöille tai marginaali-ilmiöille. Sosiaalityön maisteritutkinto antaa myös valmiudet tutkimus- ja kehittämistehtäviin yliopistoihin, järjestöihin tai valtiolle. Kaikki sossuksi valmistuneet eivät siis suinkaan päädy asiakastyöhön. En missään nimessä keskeyttäisi opintoja sen takia, ettei teoreettinen tutkimustieto vastaa käytännön asiakastyötä. Totta kai käytännön elämä ihmisten kanssa toimiessa eroaa oppikirjojen malleista, mutta teoriapuoli auttaa ehkä vähän paremmin ymmärtämään vaikeaselkoisia ja monimutkaisia sosiaalisia ilmiöitä. 

Minulla on sosiaalityöntekijöistä muuten varsin hyvä ja asiallinen, auttavainen kuva, mutta suuren POIKKEUKSEN tekevät LASUsossut. Lasuun hakeutuvat ilmeisesti ilkeimmät, kieroimmat ja pahantahtoisimmat ihmiset ikinä.

Meillä ainakin ihan paras lastis, et terveisiä espooseen päin! Toki on ollut toisenlaisiakin..

Up

Arvostan heidän sosiaalisia taitojaan. Joutuvat työskentelemään haastavien asiakasryhmien kanssa jatkuvasti.

Meitä on moneksi. Itse jätin joku aika sitten hakematta yhtä työpaikkaa, olisin sen todennäköisesti saanut (laaja työkokemus, tuttu ihminen organisaatiossa ja hyväksi todettu), olisi ollut huomattavasti lyhyempi työmatka. Mutta en siis edes hakenut, kun tiedän, kenen kanssa olisin ollut työpari, ja se ihminen on täysin käsittämätön uh riutuja, kyy lä, aina oikeassa jne. Raivostuttava henkilö. Niin jatkan mieluummin nykyisessä hommassani, jossa mun työtä arvostetaan ja lähimmän työparin kanssa hommat sujuu. 

Mutta kaikenlaisia ihmisiä on tullut kohdattua tässä 24 työvuoden aikana. Sossu on ihminen, jonka tulee tulla toimeen kaikkien kanssa, ottaa vastaan ihmisen hätä -joka usein ilmenee myös asiattomana ajatussoksennuksena, kunnella, olla empaattinen eikä provosoitua. ja osata tuoda ilmi ammatillinen näkökohta, joka usein ainakin  l s-asiakkaiden vanhemmilta (lapsi on lastens uojelussa asiakas ja siinä keskiössä) menee yli ymmärryksen.  Rahan kanssa tekemisissä olevat sossut joutuvat laittamaan rajoja ylettömille vaatimuksille, maksaa pitäisi sitä tätä ja tuota, mutta omaa rahankäytön vastuullisuutta ei olla valmiita tarkastelemaan. 

Lempinimiäni: Sos sutantta, (s*tanan) lehmä, sossun ämm ä, ky ylä, k*sipää jolla valta on noussut hattuun jne. Ammatillisuutta on, että pysyttelee tälläisen yläpuolella. Mutta jos joku luulee ettei koskaan v*tuta ja ettei ikinä provosoidu, niin väärässä olette.

Arvostan, itsestäni ei olisi siihen hommaan, ei kiinnosta pätkääkään tuo ympäristö.

Kamalia asiakkaita joutuvat tapaamaan, arvaamattomia päihdeongelmaisia ja vainoavia hulluja. Aina ikäviä elämäntarinoita kuulemassa ja vielä vaitiolovelvoitteella. En kestäisi joitakin kaltoinkohdeltujen lasten tarinoita.

Surkea palkka, vaikka pitää olla yliopistokoulutus. Eipä ihme, että on pulaa tekijöistä.

Oletan, että joku syy on hakeutua alalle. Ehkä oma ankea lapsuus?

Vierailija kirjoitti:

Olen loppuvaiheen sosiaalityön opiskelija, ja valmistuminen siis häämöttää lähellä. Enpä ole missään vaiheessa ajatellutkaan, että yliopisto-opinnot varsinaisesti valmistaisivat ammattiin. Ne antavat teoreettiset pohjatiedot sosiaalityölle sekä asiakastyönä että tieteenalana, sekä oikeuden työskennellä sosiaalityön ammatissa. Toinen nimitys voisi olla "sosiaalityön erityisasiantuntija". Opinnot ovat mielestäni lisänneet paljon ymmärrystä ammatin parissa työskenneltäville teemoille, kuten traumoille, päihdeongelmille, köyhyyden vaikutuksille, syrjäytymisriskeille, mielenterveyden häiriöille tai marginaali-ilmiöille. Sosiaalityön maisteritutkinto antaa myös valmiudet tutkimus- ja kehittämistehtäviin yliopistoihin, järjestöihin tai valtiolle. Kaikki sossuksi valmistuneet eivät siis suinkaan päädy asiakastyöhön. En missään nimessä keskeyttäisi opintoja sen takia, ettei teoreettinen tutkimustieto vastaa käytännön asiakastyötä. Totta kai käytännön elämä ihmisten kanssa toimiessa eroaa oppikirjojen malleista, mutta teoriapuoli auttaa ehkä vähän paremmin ymmärtämään vaikeaselkoisia ja monimutkaisia sosiaalisia ilmiöitä. 

Teoria ja käytäntö eivät todellakaan kohtaa... opiskelin erityisopettajaksi ja järkytyin itse työstä. En enää halua sinne saamaan turpiini 12-vuotiaalta.