Mitä toivot päiväkodin toiminnalta? Onko monipuolinen taidekasvatus tärkeää, entä kielellisten taitojen ja ajattelun taitojen edistäminen? Mikä muu?

Täyspäisiä aikuisia, hyvää perushoitoa ja kunnollista ruokaa.

Ei mitään jippoja, temppuja ja kikkasteluja.

Käyttäytymisen opettamista. Toisen huomioon ottamista. Lelujen jakamista. Itsesäätelyä ja itseilmaisua. Mitä teen, kun harmittaa? Miten näytän, että tykkään jostakin? Mitä teen, kun pelottaa? 

Vasta kun nuo on otettu huomioon, muita aktiviteetteja. Tosin muun touhun mukanahan noita voidaan harjoitella hyvin. Käytös on kaikkein tärkein oppi. Koulussa opetetaan lukemaan ja kirjoittamaan, eskarissa ei tarvitse. Ei tietenkään kielletä, jos joku oppii, mutta usein kynäote ja kirjainten tekosuunta on opittu eskarissa väärin ja siitä poisoppiminen on työlästä. Oman nimen kirjoittamien riittää.

Tv ope ja äiti

Vierailija kirjoitti:

Täyspäisiä aikuisia, hyvää perushoitoa ja kunnollista ruokaa.

Ei mitään jippoja, temppuja ja kikkasteluja.

Pakko kyllä sanoa, että kun ryhmässä on 24 3-5-vuotiasta lasta, niin "hyvä perushoito" vaatii aika usein kunnon mietintää (kenties jonkun mielestä sellaisia kummallisia jippoja ja kikkasteluja kuin tunnekasvatus ja sosiaalisten taitojen opettaminen). Ja toisekseen sille 24 lapselle ei riitä pelkkä hoito. Päivähoidon arki noin isossa ryhmässä ei kerta kaikkiaan voi rakentua vain hoidolle, vaan kasvatuksella ja opettamisellakin on tärkeä rooli tuon ikäisten elämässä. Paljon tarvitaan etukäteen suunniteltua toimintaa.

Esimerkiksi omien lasten kanssa olin kotona kunnes olivat 2,5v ja 4v. Heidän kanssaan onnistui fiiliksen mukaan meneminen niin että toteutettiin heidän yksilöllisiä haluja, toiveita ja tarpeita oppia asioita. Esim. kun pienemmällä oli kova muovailukausi ja isompi tykkäsi opetella numeroita niin nämä onnistuivat niin sujuvasti kun vain muovaili samalla isommalle aina vaikka viisi palloa ja tämän piti laskea ne ja sitten ottaa niistä pois kaksi ja laskea uudestaan. 24 lapsen ja kahden-kolmen aikuisen kanssa aivan luonnollisesti tällainen ei onnistu tuosta vain suunnittelematta etukäteen ja miettimättä asioita pedagogisesta näkökulmasta.

Monet eivät tunnu ymmärtävän, että kyllä yli 3-vuotiailla on jo todella suuri tarve oppia asioita, kysellä ympäristöstä ja maailman toimimisesta. 3-vuotias elää kovaa kyselyikää ja haluaa ymmärtää miten maailma ja ihmiset toimivat. Oppimisen tarvetta ei tule väheksyä toissijaisena asiana, sillä lapsella on yhtä suuri tarve oppia, kasvaa ja kehittyä siinä missä hänellä on tarve leikkiäkin. Kun puhutaan alle kouluikäisistä lapsista, niin oppiminen tapahtuu joko leikinomaisesti tai sitten leikissä. Tämän vuoksi vaaditaan pedagogisesti suunniteltua toimintaa: jotta jokaikinen teidänkin lapsi saisi kehittyä normaalisti ja ikätasoisesti. Lapset tutkivat kaikilla mahdollisilla tavoilla maailmaa: liikkuen, leikkien, aistien, muovaten ja taiteillen. Jos keskitytään vain hoitamaan lapset, niin heille ei synny mahdollisuuksia toteuttaa itseään lapselle ominaisilla tavoilla, sillä niiden järjestäminen suurelle ryhmälle vaatii aikuisilta ison panostuksen ja suunnittelun.

Joku kertoi aiemmin, että oli nähnyt kuinka pienille lapsille oli pidetty ties mitä piiriä ja tuokiota. Tämä on onneksi nykypäivää enää harvassa päiväkodissa. Normaalein tapa päivälle lienee: aloituspiiri, josta siirrytään ennalta suunniteltuihin (lasten tarpeet ja toiveet huomioiviin) toimintoihin, porukka on saatettu jakaa vaikka kahtia tai kolmeen porukkaan. Yhdet aloittavat syysaskartelut, toiset menevät jumppaan ja kolmannet toteuttavat omaa pientä tiedeprojektia. Tiedeprojekti saattaa olla pitkäkestoinen, joten kestää koko aamun. Kaksi muuta porukkaa sen sijaan vaihtavat päittäin jossain vaiheessa. Huomautan että 3-5-vuotiaiden kanssa mikään toiminta ei ole samanlaista kuin peruskoulussa, eli että opettaja opettaa ja oppilas kuuntelee. Se on leikinomaista ja interaktiivista, ja mietitty ennen kaikkea ikätason mukaan. Toimintojen jälkeen on ulkoilu ja ruokailu, satuhetki ja päiväunet. Iltapäivällä on pöytäpuuhien ja vapaan leikin aika, joka on suunniteltu yleensä jollain tapaa etukäteen, sillä jotkut lapset tarvitsevat enemmän tukea leikkiin liittymisestä, joku voi käyttäytyä aggressiivisesti jos aikuinen ei ole läsnä. Yleensä iltapäivällä kuunnellaan lasten toiveita ja huomioidaan jos jollain porukalla on mennyt leikit todella hyvin yhteen ja haluaisivat leikkiä jotain tiettyä leikkiä.

Pienillä lapsilla harvoin olen nähnyt mitään lukuisia piirejä. Todella surullista jos alle 3-vuotiaille jossain pidetään kovin tuokiokeskeistä arkea.