Oletko kieltäytynyt kummiudesta?
Millä perusteilla. Mun ystävä teki näin ja lopetti ystävyyden samalla. Totesi et ollaan niin erilaisia ettei hän voi toimina lapseni kummina, oltiin tunnettu 10 vuotta. Oli tosi outoa. Onneksi lapseni sai kolme muuta kummia.
Kommentit (6)
Olen kieltäytynyt. Mulla on jo yksi (erittäin rakas ja läheinen) kummilapsi, se riittää. "Ei kiitos, se ei nyt vaan käy".
Olen, ainakin kolme kertaa....
En kuulu kirkkoon, minullakasn ei ole ollut kummeja, joten asua ei "merkitse" minulle mitään. En siis varmaan olisi hyvä kummi.
Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että kummiutta kannattaa harkita todella vakavasti. Itse erehdyin lupautumaan kummiksi 3:lle lapselle ja en välitä lapsista tuon taivaallista. Raskas taival on nyt jo takana, mutta kyllä ketutti kaikki synttäri- ja joulumuistamiset, kun oikeasti ei kiinnostanut pätkän vertaa.
Yksi kummilapsi oli myös sellainen, jonka perheen kanssa ei muutenkaan oltu hirveästi tekemisissä, joten oli vielä raskaampaa väkisin vääntäytyä vierailuille ja pakko tunnustaa, että en edes jaksanut rippikouluikään asti. Kummius vain haihtui takavasemmalle ja jätin lahjomiset ym. väliin.
Nyt en ikimaailmassa enää suostuisi kummiksi ja jos viisaampi olisin ja menneisyyteen palaisin, niin jättäisin aiemmatkin kummiudet väliin. Pelkkää rahan syytämistä ilman vastinetta.
En, mutta olisi pitänyt.
Olemme seitsemän lapsen kummeja mieheni kanssa ja lapsista neljä on meille aika tärkeitä, mutta kolmea emme varmaan edes tunnistaisi, jos he vastaan tulisivat. Ja enpä usko, että he tunnistaisivat meitä.
Silloin sitä ei vain osannut kieltäytyä, vaikka olisi ehdottomasti pitänyt. Niin lapsen vanhemmat kuin lapsikaan, tai nyt jo nuori aikuinen, ei ole ollut meille koskaan millään tavoin tärkeä. Heidän vanhempi on ollut vain joku jomman kumman serkku tai "ystävä" ja heidän kanssaan ei ole ollut mitään yhteistä, joten kummius on ollut täysin turha.
Kummiutta pitäisi aina miettiä tarkasti molemmin puolin. Ketään ei siihen pestiin saa pakottaa ja siitä pitää voida kieltäytyä.
Olen, koska en enää kuulu kirkkoon. Eikä ole pyytäjät olleet niin läheisiä ystäviä, että olisin halunnut sitoutua kanssakäymisiin vuosiksi eteenpäin.
Aiemmin minulla oli kaksi kummilasta, joiden kummiksi minut oli nimetty lupaa kysymättä (Miten se on edes mahdollista?) En ollut edes ristiäisissä.
Kun erosin evluteista, ilmoitin heidän perheille, että minun kummihommat loppui nyt sitten tähän.
Olin eronnut kirkosta, kun hyvä ystävä ja sielunsisko kutsui minut lapsensa nimeämisjuhliin ja kysyi haltiatar-kummiksi. Sen tehtävän otin vastaan ilomielin.
Olen kieltäytynyt useankin kerran. Ensinnäkään en kuulu kirkkoon, ja toiseksi en halua sitoutua sellaiseen tehtävään. Kysyjät ovat onneksi olleet ymmärtäväisiä asian suhteen.