Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kohtaat romanikerjäläisen kaupan edessä?
06.10.2019 |
Kävelet kauppaan. Ainoalla sisäänkäynnillä istuu päivästä toiseen sama kerjäläinen joka irvistää ja heiluttelee kuppiaan. Hellooo! Pliiiis! Pliiiis, kuulet kun kävelet ohi.
Kommentit (52)
Mulla on kyllä rahaa yli omien tarpeiden.
Kun tulee mieleen että lahjoittaisinko opiskelevalle ystävälle pari hunttia, niin alan miettiä että enhän minä voi, kun se käyttää alkoholia viikonloppuisin.
Käytän itsekin alkoholia viikonloppuisin, mutta ikään kuin se on syy että en voi antaa, koska käyttää alkoholia.
Keksin syyn etten voisi antaa rahaa.
Minulle rahan antaminen on vaikeaa. Olen kaiketi sitten pihi ja paha ihminen.
Auttakaa miten voisin päästä tästä ikävästä tavasta eroon. Tiedän selvästi että on niitä kavereita jotka elää tukien varassa ja ei ole töitä, niin voisin ihan hyvin tarjota lounaan heille kun tavataan ja juomat päälle, mutta en tee, koska ajattelen että eivät ansaitse sitä.
Tietenkin ansaitsevat ja olisi hauska auttaa kun tienaa itse sen päälle kolmedonaa kuukaudessa.
Olin lapsenakin aina se joka piilotteli karkkipussia ja söin hyvät karkit ensin. Harvemmin edes lahjoitin huonoja muille vaan vaihdoin niitä vähemmän huonoihin.
En koskaan lapsena jakanut kenenkään kesken karkkeja tai lelujakaan.
Olen sellainen joka ei auta edes maanmiehiäkään.
Yleensä ne jotka antaa kerjäläisille antaa myös auliisti ystävilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä rahaa yli omien tarpeiden.
Kun tulee mieleen että lahjoittaisinko opiskelevalle ystävälle pari hunttia, niin alan miettiä että enhän minä voi, kun se käyttää alkoholia viikonloppuisin.
Käytän itsekin alkoholia viikonloppuisin, mutta ikään kuin se on syy että en voi antaa, koska käyttää alkoholia.
Keksin syyn etten voisi antaa rahaa.
Minulle rahan antaminen on vaikeaa. Olen kaiketi sitten pihi ja paha ihminen.
Auttakaa miten voisin päästä tästä ikävästä tavasta eroon. Tiedän selvästi että on niitä kavereita jotka elää tukien varassa ja ei ole töitä, niin voisin ihan hyvin tarjota lounaan heille kun tavataan ja juomat päälle, mutta en tee, koska ajattelen että eivät ansaitse sitä.
Tietenkin ansaitsevat ja olisi hauska auttaa kun tienaa itse sen päälle kolmedonaa kuukaudessa.
Olin lapsenakin aina se joka piilotteli karkkipussia ja söin hyvät karkit ensin. Harvemmin edes lahjoitin huonoja muille vaan vaihdoin niitä vähemmän huonoihin.
En koskaan lapsena jakanut kenenkään kesken karkkeja tai lelujakaan.
Olen sellainen joka ei auta edes maanmiehiäkään.
Yleensä ne jotka antaa kerjäläisille antaa myös auliisti ystävilleen.
Italialainen ystäväni sanoi hiekkalaatikolla että suomalaiset eivät osaa jakaa asioita ja edes lainata asioita.
Ei haluta ja keksitään aina joku muka hyvä syy peittelemään ahnetta pimeää ilkeämielistä pihiä tapaa, ehkä pulavuosilta?
Totesin että totta. Meille jo lapsena opetetaan ettei karkkeja voi jakaa ystävien kesken.
Syödään itse pussi, kun leikitään ja ignoorataan se kaveri, sen kaverin pyytelyt ja olemus. Ei nähdä sitä ihmistä siinä.
Saman voi muuten huomata yleisesti seksielämässä. Sellainen yhteisen sävelen puuttuminen on yllättävän yleistä. Kun taas ulkopuolella on niin homma on paljon antaumuksellisempaa toimintaa. Annetaan kunnolla kainostelematta.
Elämässähän on kyse antamisesta ja saamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Pätäkkää pitäis löytyä kirjoitti:
Antaisin jos ois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan yleensä rahaa, koska Jeesus kertoi tarinan köyhästä leskestä, joka antoi viimeiset ja rikas antoi enemmän, muttei viimeisiään.
Jotenkin tuo tarina kiihottaa omaa mieltä ja haluan hyvän jätkän leiman itseeni.
Annan aina kolikkopussista viimeiset hilut näille poloille.
Viimeksi kun heitin parin euron kolikon, niin täti alkoi sopertaa huonolla suomen kielellä että kaksi on vähän rahaa.
Kiristelin hampaita ja totesin että kahdella eurolla syön hyvin koko päivän hernekeittoa...
Sanoin että jos kaksi euroa on vähän, niin anna takaisin, kun vasta parin päivän päästä tulee 8e tuntipalkka.
Ja ei minulla ole vielä edes ostettu syystakkiakaan :(
Tuli paha mieli nuorena auttavana miehenä, kun kaksi euroa ei kelvannutkaan tädille.
Hän arveli että valehtelen, mutta totesin että Suomessa olut on niin kallista että kaikki palkkani menee siihen ja sitten ei jää myöskään lasten vaatteisiinkaan varaa. :(
Sen verran pitää olutta juoda viikonloppuisin harmitukseen, kun työstä saatava palkka on niin pieni.
Ei ole helppoa nuoren miehen ja isän elämäkään näin matalasti palkatussa maassa ja kalliiden vuokrien taivaassa.
Mikä siinä muuten on että palkat ei voisi olla vähän korkeammat? Vähentäisi alkoholinkin kulutusta ja harmitusta jos palkalla pärjäisi.
On siinä mies. Heittää rahansa kerjäläisille ja juo loput. Valittelee sitten että ei riitä rahat syystakkiin ja kulkee paitasilla keskellä syksyä.
Toivottavasti on lapsille edes hankittu vaatetta.
Mikähän siinä on että meillä on Suomessa näitä alle 10e tuntipalkkoja?
Ei edes hyväntekeväisyyteen ole varaa, puhumattakaan tipin heittämisestä vaikka parturikampaajalle, jos työn jälki on hyvää. Kyllä multa joskus liikenee ylimääräinen vitosen seteli kiitokseksi. Vaan ei näillä palkoilla ole varaa heittää ylimääräistäkään.
Jos olisi edes parinkympin tuntipalkka niin siitähän saisi kaikki rahaa ja tarjoisin ylimääräiset kaikille lähikuppilassa.
Miksihän hyvätuloiset on niin pihiä porukkaa?
Heillä kyllä rahaa on, mutta kävelevät kerjäläisten ohi ja eivät heitä ylimääräistä rahaa hyvästä duunistakaan. Jännää se että mitä enemmän rahaa on, niin sitä ahneemmaksi käy.
Oon huomannu et hyvätuloiset kaverit ei tarjoo hevillä juomia tai sapuskaakaan, vaikka olen kyllä laskenut mielessäni nopeasti että rahaa pitäisi olla.
Jotenkin se piheys vaan kasvaa mitä enemmän on rahaa ja hyvät työt.
Kyllä opiskeluaikana tarjottiin ja oltiin reiluja.
Jos miettii jotain neljä tai kolmetonnia palkkaa kuussa saavaa, niin kyllä pitäisi olla rahaa että voi kaveria tukea sunnuntaina pitsalla.
Aika ankeeksi menee jos ei osoiteta lähimmille mitään ystävällisyyden eleitä.
Viimekuussa kaveri kysys etä lähretääks ottaan, ni tokasin että ei oo rahaa.
Ni valitteli vaan että huono tuuri huono tuuris.
Ei ees tarjonnu. Viis vuotta oon ollu työttömänä ja tiedän että kaveri kyllä tienaa sen viis tonnia kuussa.
Ei voinu iltaa tarjota ja kysys viel.
Ne kerjää sutenööreilleen. Annapa joku kerta näkkäripaketti ja pala juusta. Katso mitä käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätäkkää pitäis löytyä kirjoitti:
Antaisin jos ois kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan yleensä rahaa, koska Jeesus kertoi tarinan köyhästä leskestä, joka antoi viimeiset ja rikas antoi enemmän, muttei viimeisiään.
Jotenkin tuo tarina kiihottaa omaa mieltä ja haluan hyvän jätkän leiman itseeni.
Annan aina kolikkopussista viimeiset hilut näille poloille.
Viimeksi kun heitin parin euron kolikon, niin täti alkoi sopertaa huonolla suomen kielellä että kaksi on vähän rahaa.
Kiristelin hampaita ja totesin että kahdella eurolla syön hyvin koko päivän hernekeittoa...
Sanoin että jos kaksi euroa on vähän, niin anna takaisin, kun vasta parin päivän päästä tulee 8e tuntipalkka.
Ja ei minulla ole vielä edes ostettu syystakkiakaan :(
Tuli paha mieli nuorena auttavana miehenä, kun kaksi euroa ei kelvannutkaan tädille.
Hän arveli että valehtelen, mutta totesin että Suomessa olut on niin kallista että kaikki palkkani menee siihen ja sitten ei jää myöskään lasten vaatteisiinkaan varaa. :(
Sen verran pitää olutta juoda viikonloppuisin harmitukseen, kun työstä saatava palkka on niin pieni.
Ei ole helppoa nuoren miehen ja isän elämäkään näin matalasti palkatussa maassa ja kalliiden vuokrien taivaassa.
Mikä siinä muuten on että palkat ei voisi olla vähän korkeammat? Vähentäisi alkoholinkin kulutusta ja harmitusta jos palkalla pärjäisi.
On siinä mies. Heittää rahansa kerjäläisille ja juo loput. Valittelee sitten että ei riitä rahat syystakkiin ja kulkee paitasilla keskellä syksyä.
Toivottavasti on lapsille edes hankittu vaatetta.
Mikähän siinä on että meillä on Suomessa näitä alle 10e tuntipalkkoja?
Ei edes hyväntekeväisyyteen ole varaa, puhumattakaan tipin heittämisestä vaikka parturikampaajalle, jos työn jälki on hyvää. Kyllä multa joskus liikenee ylimääräinen vitosen seteli kiitokseksi. Vaan ei näillä palkoilla ole varaa heittää ylimääräistäkään.
Jos olisi edes parinkympin tuntipalkka niin siitähän saisi kaikki rahaa ja tarjoisin ylimääräiset kaikille lähikuppilassa.
Miksihän hyvätuloiset on niin pihiä porukkaa?
Heillä kyllä rahaa on, mutta kävelevät kerjäläisten ohi ja eivät heitä ylimääräistä rahaa hyvästä duunistakaan. Jännää se että mitä enemmän rahaa on, niin sitä ahneemmaksi käy.
Oon huomannu et hyvätuloiset kaverit ei tarjoo hevillä juomia tai sapuskaakaan, vaikka olen kyllä laskenut mielessäni nopeasti että rahaa pitäisi olla.
Jotenkin se piheys vaan kasvaa mitä enemmän on rahaa ja hyvät työt.
Kyllä opiskeluaikana tarjottiin ja oltiin reiluja.
Jos miettii jotain neljä tai kolmetonnia palkkaa kuussa saavaa, niin kyllä pitäisi olla rahaa että voi kaveria tukea sunnuntaina pitsalla.
Aika ankeeksi menee jos ei osoiteta lähimmille mitään ystävällisyyden eleitä.
Viimekuussa kaveri kysys etä lähretääks ottaan, ni tokasin että ei oo rahaa.
Ni valitteli vaan että huono tuuri huono tuuris.
Ei ees tarjonnu. Viis vuotta oon ollu työttömänä ja tiedän että kaveri kyllä tienaa sen viis tonnia kuussa.
Ei voinu iltaa tarjota ja kysys viel.
Näin on. Itsellä 2 kaveria: toinen varakas, tienaa useamman tonnin kuussa ja toinen elää pelkällä opintotuella eli se 250€/kk, no hän sattuu aina olemaan valmis tarjoamaan muille viimesistä rahoistaan herkkuja ja lahjoja muille. Sen sijaan tämä varakas ystävä pyytää jopa 30 sentin lainaamisesta rahat takas. Muisti vieläpä tämän 30 sentin velan. Nyt puhutaan siis oikeasti 30 sentistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä annan jonkun euron. Ajattelen, että jos itse olisin siinä tilassa. Ei ole todellakaan kylmällä ilmalla mukava istua maassa ja kerjätä. Olkoonkin, että kerjäläinen ei välttämättä saa itse pitää niitä kolikkoja.
Ylläpidät ongelmaa antamalla heille rahaa. Tiedostathan tämän?
Olen eri, mutta mitä Suomi (tai EU tai mikä tahansa taho) on tehnyt tämän ilmiön poistamiseksi? Ollut kuitenkin jo olemassa toistakymmentä vuotta. Vaikuttaa siltä, että kukaan ei välitä tarpeeksi.
Ne ovat oikeita ihmisiä, ja tarvitsisivat apua.
Suomi ja EU ovat tehneet osansa Romanian kerjäläisten eteen, maahan saa EU:lta suuret rahat vuosittain joilla saattaa yhteiskunta länsimaiselle tasolle.
Omassa kotimaassaan näille kerjäläisille olisi tarjolla työtä ja yhteiskunnan palveluja, jos he vain suostuisivat elämään osana yhteiskuntaa. Edes samaan tapaan kuin meidän ma nnemme.
En hyväksyisi sitä että meidän köyhämme lähtisivat kerjäläisiksi rikkaampiin maihan, esimerkiksi Norjaan tai Sveitsiin, enkä hyväksy sitä että Romanian kerjäläiset tulevat tänne kerjäämään. En tue tuota toimintaa enkä tule ikinä antamaan heille mitään. En ole kutsunut heitä tänne joten minun valintani on ignore, eli he ovat minulle ilmaa. Maksan myös veroissani enemmän kuin tarpeeksi vähäosaisille niin Suomessa kuin EU:n laajuisestikin.
Kultuuriset erot kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kyllä rahaa yli omien tarpeiden.
Kun tulee mieleen että lahjoittaisinko opiskelevalle ystävälle pari hunttia, niin alan miettiä että enhän minä voi, kun se käyttää alkoholia viikonloppuisin.
Käytän itsekin alkoholia viikonloppuisin, mutta ikään kuin se on syy että en voi antaa, koska käyttää alkoholia.
Keksin syyn etten voisi antaa rahaa.
Minulle rahan antaminen on vaikeaa. Olen kaiketi sitten pihi ja paha ihminen.
Auttakaa miten voisin päästä tästä ikävästä tavasta eroon. Tiedän selvästi että on niitä kavereita jotka elää tukien varassa ja ei ole töitä, niin voisin ihan hyvin tarjota lounaan heille kun tavataan ja juomat päälle, mutta en tee, koska ajattelen että eivät ansaitse sitä.
Tietenkin ansaitsevat ja olisi hauska auttaa kun tienaa itse sen päälle kolmedonaa kuukaudessa.
Olin lapsenakin aina se joka piilotteli karkkipussia ja söin hyvät karkit ensin. Harvemmin edes lahjoitin huonoja muille vaan vaihdoin niitä vähemmän huonoihin.
En koskaan lapsena jakanut kenenkään kesken karkkeja tai lelujakaan.
Olen sellainen joka ei auta edes maanmiehiäkään.
Yleensä ne jotka antaa kerjäläisille antaa myös auliisti ystävilleen.
Italialainen ystäväni sanoi hiekkalaatikolla että suomalaiset eivät osaa jakaa asioita ja edes lainata asioita.
Ei haluta ja keksitään aina joku muka hyvä syy peittelemään ahnetta pimeää ilkeämielistä pihiä tapaa, ehkä pulavuosilta?
Totesin että totta. Meille jo lapsena opetetaan ettei karkkeja voi jakaa ystävien kesken.
Syödään itse pussi, kun leikitään ja ignoorataan se kaveri, sen kaverin pyytelyt ja olemus. Ei nähdä sitä ihmistä siinä.
Saman voi muuten huomata yleisesti seksielämässä. Sellainen yhteisen sävelen puuttuminen on yllättävän yleistä. Kun taas ulkopuolella on niin homma on paljon antaumuksellisempaa toimintaa. Annetaan kunnolla kainostelematta.
Elämässähän on kyse antamisesta ja saamisesta.
On kyllä tosi raaka yleistys tuolta italialaiselta. Ja sinä vielä myötäilit.
Meillä on kotoa tullut malli, että kaikki jaetaan, ja omasta annetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potkaisisin naamaan jos ei tulis seuraamuksia
Pysähdyn kerjäläisen kohdalle, nostan kankkua ja päästän narisevan kananmunapierun 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo eivät nälkää näe. Ovat osa suurempaa järjestäytynyttä rikollisuutta. Nuo ovat ystävältäni varastaneet korun jonka arvo on noin 3000€.
Itse kävelen ohi kuin ilmaa vaan nokka pystyssä. Kerran potkasin kupin nurin ja akka huusi mulle jotain tuntemattomalla kielellä
Tä roska voitas kerätä ja pistää piikille.
Suomalaiset eivät osaa vipata rahaa edes omille lapsilleen.
Kamalan kitsasta väkeä.
Ei ihme että talous ei nouse, kun ostoksiakin tehdään tiukasti rahasta puristaen.
Todella pihiä kansaa. Missään muualla maailmassa ei lapsetkaan kärsi piheistä vanhemmista kuin meillä täällä pohjolassa.
Alue: Aihe vapaa
kerran joku m annekerjäjäinen pyys rahaa, sanoin et kuule tää on suomi, suomessa ei todellakaan tarvi kerjätä. jäi ukko tuijottamaan monttu auki.