Lue keskustelun säännöt.
Millaista on olla kaunis?
06.10.2019 |
Kertokaa mulle. Onko se vaivaannuttavaa? Varmasti ainakin ihanaa. Olisi niin kivaa olla kaunis, kokea miltä se tuntuu. Mutta enpä voittanut geenilotossa.....Ehkä seuraavassa elämässä, jos sellainen on. Kuka tietää.
Luin juuri Ariana Granden keikasta ja menin katsomaan tämän naisen kuvia hänen instagram tililtään ja olisin halunnut itkeä, koska mut valtasi suuri kateus ja katkeruus. Päässä pyöri vain, että ”miksen minä?”. Todella kaunis nainen. Olen nähnyt monia kauniita naisia. Herää vain kysymys, että miksen minä?
Miksen voisi olla kauniskasvoinen ja sirorakenteinen. Vaikka laihduttaisin niin en ikinä voisi olla yhtä siro, koska ruumiinrakenteeni on tätä mitä on...
Vaikea hyväksyä, että en koskaan voisi näyttää siltä miltä haaveissani tahtoisin.
Millaista on tuntea itsensä kauniiksi ja upeaksi?😢
Kommentit (24)
Teinille ahdistavaa. Tajusin olevani kaunis, kun ikätovereista pojat alkoivat tuijottaa avoimen himokkaasti ja mittailivat törkeästi katseella. Vieraat miehet alkoivat tehdä aloitteita ja ahdistella julkisilla paikoilla. Vanhin oli keski-ikäinen ja minä 15. Törkein hinkkasi enintään minua vasten bussissa. Olo oli usein kauniin sijaan likainen. Halusin suihkuun, kun ällötti. Kaveri kerran paljasti olevansa katkera ulkonäöstäni ja sen jälkeen häpeilin ja koin pahaa oloa. En halunnut aiheuttaa kaverilla moisia tunteita.
Aikuisena aloin hyväksyä ulkonäköni ja joskus jopa nautin siitä. Olen myös oppinut olemaan korostamatta tiettyjä ulkonäköseikkoja, jotka keräsivät eniten huomiota. Iän myötä nautin keskinkertaistumisesta. Olen vain nätti mamma ja se tuntuu mukavammalta. Läsnäoloni ei kerää samalla tavalla huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://theskincareedit.com/.amp/2016/08/26/ariana-grande-before-and-af…
Ihan normityyppi Ariana on ollut ennen leikkauksia. Nämäkin ylimaalliset ihmiset on menny semmosen myllyn läpi (kirjaimellisesti) että huh huh...
Tämä nykyajan ulkonäkökötinä on menny liian pitkälle. Muistakaa, että muunkinlaisia kauneuskäsityksiä kuin amerikkalainen (Kim K-tyyppinen lumipallo)
Suosittelen tutustumaan esim ranskalaisten kauneuskäsityksiin; luonnollisuus nmro 1. "Virheet" tekevät ihmisestä vain mielenkiintoisen ja persoonallisen, niitä ei peitellä. Ikääntymistä ei peitellä, hiuksia ei värjätä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyajan ulkonäkökötinä on menny liian pitkälle. Muistakaa, että muunkinlaisia kauneuskäsityksiä kuin amerikkalainen (Kim K-tyyppinen lumipallo)
Suosittelen tutustumaan esim ranskalaisten kauneuskäsityksiin; luonnollisuus nmro 1. "Virheet" tekevät ihmisestä vain mielenkiintoisen ja persoonallisen, niitä ei peitellä. Ikääntymistä ei peitellä, hiuksia ei värjätä, jne.
Siis kumipallo 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvältähän se tuntuu, mutta jokaisen pitäisi hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja keskittyä hyviin puoliin. Ei kauniin tarvi välttämättä olla siro ja muutenkin voit keskittyä korostamaan hyviä puoliasi. Kauneus on sitäpaitsi katsojan silmässä, kauneusihanteet on erilaisia, kokonaisuus ratkaisee ja tässä suuressa osassa on ihmisen olemus, johon pään sisältö vaikuttaa paljon. Itsensä kanssa sinut olevat ihmiset on kauniita.
Vierailija kirjoitti:
https://theskincareedit.com/.amp/2016/08/26/ariana-grande-before-and-af…
Ihan normityyppi Ariana on ollut ennen leikkauksia. Nämäkin ylimaalliset ihmiset on menny semmosen myllyn läpi (kirjaimellisesti) että huh huh...
On hän kaunis aiemminkin, eikä edes mitenkään pahasti korjailtu. Kun vertaa näihin nykyajan ankkahuuliin, räpsyripsiin, hiusten pidennyksiin ja muuhun epämiellyttävään muoviseen ulkonäköön, joka on kyllä kauneudesta kaukana. Joku käytti esimerkkinä Kardashianeja, siinä kokonainen ääripää-perhe. Pyrkivät muoviseen, luonnottomaan ulkonäköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://theskincareedit.com/.amp/2016/08/26/ariana-grande-before-and-af…
Ihan normityyppi Ariana on ollut ennen leikkauksia. Nämäkin ylimaalliset ihmiset on menny semmosen myllyn läpi (kirjaimellisesti) että huh huh...
On hän kaunis aiemminkin, eikä edes mitenkään pahasti korjailtu. Kun vertaa näihin nykyajan ankkahuuliin, räpsyripsiin, hiusten pidennyksiin ja muuhun epämiellyttävään muoviseen ulkonäköön, joka on kyllä kauneudesta kaukana. Joku käytti esimerkkinä Kardashianeja, siinä kokonainen ääripää-perhe. Pyrkivät muoviseen, luonnottomaan ulkonäköön.
Minä en edes tunnistaisi Grandea samaksi ihmiseksi
Vierailija kirjoitti:
Ihan normityyppi Ariana on ollut ennen leikkauksia.
En hahmottanut, missä noista kuvissa hän on "ihan normityyppi".
En ihmettele, jos naisilla on ulkonäköpaineita, kun sinun kaltaiset ihmiset pitävät todella kauniita ihmisiä ihan taviskauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä nykyajan ulkonäkökötinä on menny liian pitkälle. Muistakaa, että muunkinlaisia kauneuskäsityksiä kuin amerikkalainen (Kim K-tyyppinen lumipallo)
Suosittelen tutustumaan esim ranskalaisten kauneuskäsityksiin; luonnollisuus nmro 1. "Virheet" tekevät ihmisestä vain mielenkiintoisen ja persoonallisen, niitä ei peitellä. Ikääntymistä ei peitellä, hiuksia ei värjätä, jne.
Siis kumipallo 😂
Maailmalla on ilmeisesti luonnollisuus trendi. Nyt ilmeisesti kapeat huulet ovat muotia. Mites nuo naiset, jotka ovat täyttäneet huulensa arpeutumiseen asti, muutaman vuoden päästä nuo huulet näyttävät todella vanhanaikaisilta. Pienennyttävätkö he sitten huulensa vai mitä? Samoin silikonipallot. Kun silikonirinnat eivät ole enää muotia, sitten vissiin nuo pallot poistetaan. Mutta sitten rinnoissa on ihan järkyttävät arvet.
Parempi tyytyä siihen mitä on, ja muokata kehoa liikunnalla ja ruokavaliolla.
Hesarissa oli juttu Cheyenne Järvisen silikonileikkauksesta. Arveton leikkaus. Mielestäni arveton oli kaukana ainakin kuvista päätellen.
Mikä on sitten kaunista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylipainoinen ja arpinenkin voi olla kaunis. Joistakin ihmisistä hohtaa kauneus, sillä he ovat onnellisia, itsensä kanssa sovussa olevia.
Ulkoisesti kaunis voi olla yksinäinen ja syrjitty, koska on niin ujo ja sisään päin kääntynyt, ettei kukaan oikeasti opi tuntemaan häntä.
Kaikki lähtee hyvästä itsetuntemuksesta ja itsensä hyväksymisestä. Silloin muutkin hyväksyvät helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa oli juttu Cheyenne Järvisen silikonileikkauksesta. Arveton leikkaus. Mielestäni arveton oli kaukana ainakin kuvista päätellen.
Mikä on sitten kaunista.
Pisteet siitä Cheyennelle, kun uskalsi näyttää, miltä leikatut silikonirinnat näyttävät. Tätä ei näe instagramissa.
Kaikki kipu, arvet ja muovisuus. Minkä takia? Että olisi enemmän miesten mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Näytän aina suttuiselta ja naamasta ihan pikkukakaralta vaikka olen pian 18. Hiuksista puhumattakaan... Ainoastaan jotkut vanhat mummot ovat kehuneet minua, mutta samanikäisten mielestä olen kauhean ruma.
Minä olin nuorempana kaunis. En perinteisellä tavalla, mutta söpö ja helposti lähestyttävä.
Naapurintyttömäinen.
Mummojen kaveri.
Mielestäni paras tapa olla kaunis, ettei ole liian kaunis. Sellainen on pelottavaa ja monet eivät uskalla lähestyä.
Muutamatkin miehet ovat sanoneet juttelemisen jälkeen, että sinä olet kaunis tai ihan kaunis. Ikäänkuin olisivat tehneet jonkun löydön. Piilotettu kauneus, löytyy, kun vähän raaputtaa pintaa.
Jos toisten ihmisten subjektiivisesta kokemuksesta tekee itselleen identiteetin, ei puhuta enää kauneudesta, pikemminkin koreudesta, egosta, mistälie.
Kauneus on omasta mielestäni kaksiteräinen miekka. En itse tajunnut olevani kaunis, kunnes muut alkoivat teini-iässä ulkonäöstäni minulle huomauttelemaan. Kuka ihaillen, kuka kateellisena, kuka minusta selän takana puhuen ja virheitä etsien. Kuka esineellistäen tai melkein palvoen. En ymmärtänyt aluksi, miksi niin monet naispuoliset ikätoverini eivät minusta pitäneet. Noin kaksikymppisenä yritin tietoisesti rumentaa itseäni - leikkasin tukkani lyhyeksi ja kuljin rikkinäisissä ja ylisuurissa vaatteissa ilman meikkiä. Silti sain aina huomiota ulkonäköni takia ja jouduin tottumaan myös säännölliseen ahdisteluun.
Miehet ovat aina olleet kiinnostuneita minusta. Minuun on usein ihastuttu ja rakastuttu. Miespuolisia ystäviä on vaikea pitää, sillä lähes jokainen on jossain vaiheessa ollut minuun ihastunut. Lisäksi monet eivät ole olleet niinkään kiinnostuneita minusta ihmisenä vaan ennemmin jonain statussymbolina.
Nyt, aikuisena kolmekymppisenä naisena ja pienen tyttären äitinä olen sinut ulkonäköni kanssa ja välillä jopa nautin siitä. Saan yleensä hyvää palvelua minne menenkin (johon tietenkin myös ystävällisyys ja asiallisuus minun puoleltani vaikuttavat) ja minut huomataan helposti. En koe tarvetta olla toisenlainen kuin olen tai häpeillä tai piilotella sitä, mitä minulla on. Samalla yritän muistaa, ettei kauneus ole ikuista ja toivon pystyväni säilyttämään tämän asenteen vanhetessani väistämättä päivä päivältä. Kun on tottunut olemaan tietyn näköinen, tiedostan että vanheneminen voi olla vaikeaa. Olen kuitenkin persoonana aika introvertti ja tavallaan myös odotan sitä, että vanhenemisen myötä voin vain kadota väkijoukkoon.
On ihanaa olla kaunis. En ole sillä tavalla tyrmäävä, että ihmiset jäisivät suu auki tuijottamaan joka kauppareissulla (se voisi olla ahdistavaa) mutta olen kauniskasvoinen, kaunis vartaloinen ja naisellinen ja se antaa hyvän olon tunnetta. Osaksi kyse on myös omasta mielestä: voisin tietenkin keskittyä häpeämään ja suremaan että en ole pidempi/muodokkaampi/ruskettuvampi jne, mutta se olisi ihan turhaa.
Minä olen ollut lapsena todella suloinen ja sain jatkuvasti kuulla olevani suvun tuleva kaunotar. Olin kuitenkin todella ujo ja ahdistuin huomiosta valtavasti. Aloin kasvaessani peitellä ulkonäköäni olemalla mahdollisimman harmaa hiirulainen. Kun muut meikkasi ja värjäsi hiuksia, minä olin täysin luonnollinen runossa vaatteissa. Yläasteella en juurikaan saanut pojilta huomiota. Lukiossa rohkistuin hitusen, ja aloin pukeutua ns.normaalisti, toki huomiota herättämättä. Joskus jopa laitoin huulikiillettä. Kun 18 täytin, alkoi yhtäkkiä pojat kiinnostua minusta. Enää he eivät halunneetkaan kovis-tyttöjä, vaan kilttejä. Huomio ei enää tuntunutkaan ikävältä.
Siitä huolimatta minulla on vielä näin aikuisenakin äärimmäisen huono itseluottamus. Kritisoin itsessäni kaikkea. Ulkonäköä, ammattitaitoa, äitiyttä....Joten ei kauneus tee kenestäkään huoletonta neitosta. Toki silloin, jos kauneuden kanssa osaa olla sinut ja pissa ei nouse päähän.
Tämä teksti oli todella surullista lukea. Kumpa kaikki voisivat olla tyytyväisiä itseensä ja välittää itsestään juuri sellaisina kuin ovat❤️