Voiko itseään löytää?
Facebook-viesti tai laulun sanat sanovat: lähdin Intiaan etsimään itseäni. Jätän jälkeni muistikuvia ja somepäivityksiä. Kuvani piirtyy toisille valokuvissa ja videopätkissä. Muut muistavat minut omina muistikuvinaan. Pusu poskelle viittaa rakastajaan. Tympeä katse vihaajaan. Kun sovin riidan, tarinani riitelijänä vaihtuu tarinaan sovittelijasta. Kun kerron itsestäni, kerron mitä olen tehnyt, tai mistä asioista olen tottunut pitämään. Näen itseni minkälaisena muut minut näkee mutta en koskaan näe mitä olen nyt. On vain tapoja ja jatkuvuuksia. Huomaan että määrittelen toiset ihmiset heidän tapojensa kautta ja huomaan että määrittelen itseni sen kautta mitä muut ajattelevat minusta tai tekemisistäni. Mutta jos menen pimeään koppiin ja etsin itseäni, en löydä sitä vaikka ilman häiriötekijöitä sen pitäisi löytyä heti.
Kommentit (5)
Ainakin itsensä oppii kadottamaan siinä vaiheessa, kun oppii puhumaan.
Jooga, meditointi, päiväkirjailu ja yksinmatkailu on parhaita keinoja tähän.
Hyvin kirjoitettu :) Ei itseään voi määritellä sen mukaan, mitä muut ajattelevat. Ainakaan kiusaamisesta ei selviä sillä asenteella. Ja kaikki ihmiset ovat arvokkaita ja ihania, näyttivätpä miltä tahansa :)
Mieli saattaa meluta siellä pimeässä kopissakin. Pitäis olla vaan hiljaa ja odottaa itseä saapuvaksi.