Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kirjoita runo, aiheesta raivostunut AV-mamma
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Hän saapui luokseni raivoten
Oi mammanen, oi mammanen
Oi miksi mulle teet sä sen
Raivonpuuskan jokapäiväisen
Saan kestää aina hiljaa
En sanoa voi vastaan
Kun mammanen, sä mammanen
Tuut aina päälle raivoten
Ja hakkaat minua pitkäänVielä joskus jätän sinut
Oi mammanen, oi mammanen
Tää ei oo suhde tasapainoinen
Mä tiedän sen, sä et
Saan joka päivä itkeä
Kun taas oot mulle ilkeä
Nuo kovat raivonpuuskasi
Lyö mulle naulat arkkuuniNyt tätä enää kestä en
Oi mamma en, oi mammanen
Jos lähde en
Kai kuolen
Ja kuka silloin
Ruokkii koirani
Sen pitkäkarvaisen mäyräkoiran
Jota kaltaisesi peläten hoiti
Ja johon raivonpuuskasi kohdistat
Kun minä en ole kotona
Ja pian en ole kotona
Enää koskaan
Sain tarpeeksi raivonpuuskistasi
Ja muutan Fuengirolaan.
Tää on oikeesti hyvä 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haiku kaikille av-mammoille:
Raivokas mamma
Näppäimistö savuaa
Provoon lankeaa
Nyt on mamma vihastunut,
hurjin määrin harmistunut.
Kassa kaupassa sanonut ei 'hei'
ja järjen mammalta päästä vei.
'Kuinka kehtaa, kuinka kehtaa', miettii mamma.
Kyllä mä vielä sille myyjälle kyytiä annan.
Valitan tänne ja valitan tonne,
kohta saa kuulla joka jenni ja jonne.
Pakkaa hän kassit suu mutrullaan,
nälkäkin mokoma tässä on tuloillaan.
Mamma kiirein avaa ostamansa suklaapatukan.
Suklaa on hyvää ja mamma unohtaakin koko asian.
Tuli fiilikseeni vamma
kun suuttui tuo av-mamma
no pääsihän suustani senkin tamma
Siitä veti herneet nenään
Ja alkoi tenään
Täytyy kai kukkia sille tuoda
tai koko ilta pubissa juoda
kuitenkin sille tauko suoda
yleensä yön aikana sen raivo lauhtuu
vihan tunteet siltä kauhtuu
lopulta se sanoo hei rakas
tuu kainalooni takas
kunnes taas sanon jotakin väärin
ja palttoon kainalooni käärin
Lähipubissa mulla on tätä varten piikki
eikä se ole mikään pikkuriiikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av mamma ei armoa anna
raivo kun iskee niin laskee sulla pisteet
mielipide väärä oot tättähäärä
kun on kaikki samaa mieltä niin ei tarvi kenenkään haista paniikkihieltä
Porvoosta päivää, sanoi Mamma, tack de samma, vastaa mies, joka söi kaikki vanukkaat ja sitten Munsalan kansallispuvun osti, siten vaimolleen kosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aiheen määrittely
ontuu
— valitan.
En ole varma onko tämä runo vai valitatko oikeasti että aihe ontuu
Avasin kerran AVeen
Sieltä naamalle sain heti HVeen.
Nyt heti ja pika pikaa
Ala jättää sitä haisevaa sikaa.
Maailma on paskaa
Kuka sitä jaksaa.
Saispa munaa
Ja poskille punaa
Ei tarviis täällä kaikkia muista haukkua ja mätkiä.
Mut mitäs teet
Ei oo elämää mulla
Voisinpa sisääni tulla.
Ennen sitä
Viiniä naukkaan ja susta täällä samalla palan haukkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riidan tuo , riidan tuo mamma jokaisen luo. Mamma sekä palsta, heti huomenissa, tyhjentävät aivopierunsa...
Hei hiljaa, teen ajattelutyötä
Painan F5
Siinä se on, kilttikö iskee, syötä syötä
Mode tulee väliin
Enter enter
Kaikki poistuu, siirtyy seuraaviin eriin
Tunnen sen, ärtymyksen
Mikä jäljelle jää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt loppuu kaupan vapaan kassan flirtti.
Välikapulalla sitä pätkin.
Minun mies ei enää tähän Prismaan astu.
Roses are red
Violets are blue
AV-mamma is mad
and it's because of you
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan uskoisi oma ukko,
kun aukeaa muijan joka tunnelukko,
sen kiltin söötin, joka on kuin äiti-amma,
salattu persoona onkin Raivotar Aavee-Mamma!
Oli kaupasta loppunut munat ja maito
nyt mamma ei leipoa saata
NA!
on kadonnut ammattitaito
laitan pitsaan ananaata
NA!
..TTU!!
Raivostunut av-mamma,
ei kenellekkään armoa anna.
Kirjoittaa capslokki päällä,
ei mikään perustelu hänen päätään käännä.
Ei enää kykene kuulemaan järjen ääniä,
lopulta armeliaasti systeemi antaa bänniä.
Raivostunut mamma
päässä ehkä harha
lapset tarhaan unohtui
ukko toisen naisen liiveihin ui
onneksi voi palstalla päteä
muutoin vois koko elämä olla häpeä
Alue: Aihe vapaa
Hän saapui luokseni raivoten
Oi mammanen, oi mammanen
Oi miksi mulle teet sä sen
Raivonpuuskan jokapäiväisen
Saan kestää aina hiljaa
En sanoa voi vastaan
Kun mammanen, sä mammanen
Tuut aina päälle raivoten
Ja hakkaat minua pitkään
Vielä joskus jätän sinut
Oi mammanen, oi mammanen
Tää ei oo suhde tasapainoinen
Mä tiedän sen, sä et
Saan joka päivä itkeä
Kun taas oot mulle ilkeä
Nuo kovat raivonpuuskasi
Lyö mulle naulat arkkuuni
Nyt tätä enää kestä en
Oi mamma en, oi mammanen
Jos lähde en
Kai kuolen
Ja kuka silloin
Ruokkii koirani
Sen pitkäkarvaisen mäyräkoiran
Jota kaltaisesi peläten hoiti
Ja johon raivonpuuskasi kohdistat
Kun minä en ole kotona
Ja pian en ole kotona
Enää koskaan
Sain tarpeeksi raivonpuuskistasi
Ja muutan Fuengirolaan.