Lue keskustelun säännöt.
Voikohan mulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö? En voi tehdä mitään elämänvalintoja
04.10.2019 |
Suunnitelmani muuttuu mielialani mukaan. Joskus haluaisin muuttaa maalle ja elää siellä rauhassa, ilman aktiviteetteja tai sosiaalista elämää. Välillä haluaisin muuttua tosi sosiaaliseksi ja alkaa elää sillä lailla, että koko ajan on jotain menneillään, kiertää festivaaleja jne. Joskus haluaisin toisen lapsen ja joskus en todellakaan.
Sama lemmikkien kanssa, ideoin ottavani milloin minkäkin.
En oikein osaa päättää edes pukeutumistyyliä, vaatteet ovat eri paria keskenään.
Olen jo yli 30,että nuoruuden piikkiin tällainen itsensä etsiskely ei mene. Minulla on lapsikin ja siihen olen päättänyt sitoutua - tämä helpottaakin ajelemista siinä mielessä, että teen lapsen takia tietynlaisia päätöksiä enkä oman oloni mukaan.
En ole sillä lailla impulsiivinen että menisin vaan yhtäkkiä ostamaan kissan ja hommaisin talon maalta, koska tiedän kokemuksesta että mieli muuttuu ennenkuin suunnitelma pääsee toteutukseen. Se on kumminkin vähän raskasta, kun en tiedä millainen suunta elämälleni olisi hyväksi minulle. En osaa päättää, kun en tiedä mitä pohjimmiltaan haluan. Siellä pohjalla ei ikäänkuin ole ketään.
Menevä ja sosiaalinen olo saattaa aktivoitua vaikka musiikkivideosta, jonka henkilöllä on sellainen elämä kuin minä (sillä hetkellä) haluaisin. Turvallisuutta ja rauhaa kaipaava olo menee päälle erityisesti ennen kuukautisia ja jotain lapsuudesta muistuttavaa ohjelmaa katsellessa. Nämä aallot kestävät tunteja tai päiviä, joskus yli viikonkin.
Mitä ajattelette tästä?
Kommentit (31)
Kyllä kuvaamasi sopii hyvin oikeasti dissosiatiivisen identiteettihäiriön kuvaan!
https://www.disso.fi/tietoa_traumasta_ja_dissosiaatiosta/trauma-ja-diss…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan että sulla on paljon patoutunutta rauhattomuutta eikä sopivaa purkukanavaa ole. Suosittelen sulle kahdenlaisia harrastuksia jotka yhdessä rauhoittaa sun päätä sekä vointia jos vaan tohdit. 1. Hanki joku säännöllinen liikuntaharrastus. Mä suosittelen kamppailulajeja koska sä opit niissä itsekuria ja hillintää julmetusti. Se haastaa päätä todella. 2. Aloita luova harrastus. Kirjoita, piirrä, mene draamakerhoon ym. Luovuus auttaa pitämään ideointia sekä rauhaisaa tekemistä yllä.
Mulla on bipo, ja vain noilla kahdella harrastuksella yhdessä mä oon saanut yhtään stabiilia hetkeä omaan elämään. Pahinta on olla yksin ajatustensa kanssa ja se yksinäisyys ja ajatuskin siitä musertavasta ja runtelevasta pahasta olosta saa toivomaan kuolemaa. Ja hyvin nopeasti kuolemasta tulee niin kiehtova asia että on pakko pysäyttää itsensä jotenkin. Mä komppaan omia aivoja myös vähän hedoniatisilla asioilla.. Mutta en voi ku toivottaa Tsemppiä. Aika korjaa asioita. Mut joskus se sekunti tuntuu liian pitkältä.
Mielestäni on ihan normaalia että vielä kolmekymppisenä etsii itseään. Kolmenkympin kriisiin kuuluu usein ristiriitaiset toiveet. On jo rauhoittunut esim.maalle asumaan , mutta välillä kaipaa jotain vauhdikkaampaa. On jo työuralla mutta kaipaakin uusia haasteita. Lapsen hankintakin on iso asia josta ei pakosti ole varma. Elämäntilanteet vaihtelee ja ihminen muuttuu siinä mukana. Itsellä vasta nyt 45 v kun lapset jo teinejä loksahti moni asia paikoilleen työssä ja vapaa- ajalla.
Mielestäni et ainakaan bipo ole, heillä menee välillä niin lujaa että keskivät kaikkea harkitsematonta ja tosiaan tekevät niitä päätöksiä lennossa. Opinnot alkaa siellä ja täällä, varataan monta ulkomaanmatkaa jne. eikä mitään sitten lopulta jaksa tehdä.
Etkö voi vaan hommata asuntoa jostain pikkukaupungin laidalta? Sopivasti rauhaa ja mahdollisuus myös käydä riennoissa.
Kyvyttömyys päättää ei liity kyseisen sairauden oireistoon.
Mielialahäiriö on tunne-elämän säätelyhäiriö, ei siinä suurin ongelma ole se, haluaako asua maalla vai kaupungissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tulee mieleen ihminen, joka on lapsuudessa / nuoruudessa / ekassa parisuhteessa niin lytätty, että hän ei ole oppinut tietämään, kuka on ja mistä tykkää. Se on ihan oikea traumaperäinen toimintatapa ja ollut hänelle selviytymiskeino, kun on koko ajan joutunut keskittymään jonkun muun tarpeisiin ja mielialoihin. Ja on pitänyt olla varovainen ettei paljasta omia mielipiteitään. Parempi kun ei ole oikeastaan ollut mitään mieltäkään.
Kun tämmöinen ihminen saa päättää jostain itse esim eron tai kotoa muuton jälkeen, niin hänhän on ihan paniikissa. Ensiksi kin tuntuu että tekee jotain luvatonta, on kyvytönkin, pelkää että tekee ksuhean virheen, eikä osaa tietää miksi haluaa jotain. Haluaako sen asian vai vain jonkun mielikuvan tai tunnelman siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä esimerkki siitä, kun ollaan luettu "lääkärikirjaa" ja otettu joku oire siitä ja lähdetty viemään asiaa eteenpäin. Ei sulla ole kaksisuuntaista mielialahäiriötä, eikä dissosiaatiohäiriötä tai yhtään mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun tulee mieleen ihminen, joka on lapsuudessa / nuoruudessa / ekassa parisuhteessa niin lytätty, että hän ei ole oppinut tietämään, kuka on ja mistä tykkää. Se on ihan oikea traumaperäinen toimintatapa ja ollut hänelle selviytymiskeino, kun on koko ajan joutunut keskittymään jonkun muun tarpeisiin ja mielialoihin. Ja on pitänyt olla varovainen ettei paljasta omia mielipiteitään. Parempi kun ei ole oikeastaan ollut mitään mieltäkään.
Kun tämmöinen ihminen saa päättää jostain itse esim eron tai kotoa muuton jälkeen, niin hänhän on ihan paniikissa. Ensiksi kin tuntuu että tekee jotain luvatonta, on kyvytönkin, pelkää että tekee ksuhean virheen, eikä osaa tietää miksi haluaa jotain. Haluaako sen asian vai vain jonkun mielikuvan tai tunnelman siitä.
Tämä on ihan minä :( Epävakaa persoonallisuus mm. diagnosoitu. Pelottaa, etten koskaan tule olemaan tasapainoinen ja löydä sitä omaa tietäni. Olen aina levoton, mikään ei tunnu omalta, kaikki on tyhjää.
Right now, I'm in a state of mind
I wanna be in like all the time
Ain't got no tears left to cry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulta! Olen tosin epäillyt itselläni add:ta, tosin kaksisuuntanen on myös käynyt mielessä. Tuntuu etten tiedä mikä/kuka oikeasti edes olen. Joskus tulee hevosharrastajamoodi päälle, joskus haluaisin olla poliitikko. Ahmin tietoa aiheista sen tietyn ajan ja suunnittelen urapolkuni tai selaan myytäviä hevosia. Kunnes innostus lopahtaa, joskus hyvinkin nopeasti.
En saa mitään ikinä toteutettua loppuun asti, olen moniin kouluihinkin hakenut turhaan kun en ole jaksanut lukea pääsykokeisiin. Monet reissut on suunniteltu, vaan ei toteutettu.
Joo ei kuulosta kyllä kaksisuuntaiselta. Ehkä enemmän masennukselta.