Miksi suomalaiseen kulttuuriin kuuluu jatkuva negatiivisuus?

Mua ärsyttää se että itseään pitäisi vähätellä Tai pidetään itserakkaana. Tyyliin joku kehuu miten hieno joku vaatteesi on / miten hienosti selvisit jostain niin jos sanot ”eikös vaan olekkin / itsekin olen kyllä ylpeä!” Niin katsotaan kieroon. Pitäisi sanoa ”ai tämä vanha riepu.. / no kävihän siinä virheitä...” argh.

Negatiivisuus, harmaus, tervehtimättömyys ja hymyttömyys olivat eräs syy muuttaa pois Suomesta. Enkä ole katunut. Maassa, jossa nyt asun, ventovieraatkin tervehtivät esim. lenkillä vastaan tullessaan. Ei olla tiukkapipoisia, vaan rentoja ja iloisia.

Usein toi negatiivisuus tulee tyhjätaskuilta. Muistan, kun kaveri nuorena perusti firman. Sille nauretiin yleisesti ettei onnistu ja mitä sekin jaksaa yrittää, kun ei ollu kapakoissa vkloput, kun panosti firmaansa. Nyt kun sillä menee hyvin ja onnnistunut, niin vttuilu on rankempaa sen takia kun ei ole tyhjätasku. Nyt sit dokailee ja elää hyvää elämää, niin se on kaikille muille liikaa ja on se kuulemma pihikin, kun ei jaa omaisuuttaan kavereiden kesken. Ihme jengii ei voi muuta sanoa.