Lue keskustelun säännöt.
Olen nainen 30v. Tekisin lapsen jos
04.10.2019 |
- minulla olisi vakituinen työ, eikä vuoden määräaikaisuuksia kymmenettä vuotta putkeen
- puolisollani olisi vakituinen työ, eikä vuoden määräaikaisuuksia kymmenettä vuotta putkeen
- minulla olisi varaa asua muuten kuin 25 neliön yksiössä
- meille olisi töitä Helsingin ulkopuolella, tai paremmat yhteydet Helsinkiin, esim tunnin juna tai etätyömahdollisuus
- tukiverkkoni, eli vanhempani tässä tilanteessa, asuisi samassa kaupungissa, eikä kaukana pikkukunnassa
Tekisin heti niin monta lasta kuin kohtu kestäisi. Tässä tilanteessa tarvitsisin todella paljon ostettavia palveluita, mm lastenhoitoa, ja asunnon johon ei olisi varaa, ja tulevaisuuden tulot ovat täysin epävarmat. Todennäköisesti joutuisin itse ryhtymään kotiäidiksi, asuisimme 25 neliön yksiössä ja rukoilisimme että mies saisi pätkiä jatkossakin. Helsinki on myös ankea paikka lapsille, haluaisin omilleni samanlaisen lapsuuden kuin itselleni luonnon läheisyydessä ja sukulaisten ympäröimänä ja pienessä koulussa. Täällä olisimme minä, mies ja lapsi hyvin yksinäinen osa täysin hallitsematonta massaa.
Mutta siellä kotikunnassa ei ole enää mitään, ei mitään töitä meille. Joten tässä ollaan.
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Tekosyitä.
Tekopyhää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla muilla on samat setit, he eivät vaan välitä, sillä halu saada lapsi on suurempi.
1. Jos teille on riittänyt pätkää nytkin, niin riittää varmaan jatkossakin. Ei se vakituinen työ ole mikään avain onneen. Me ollaan miehen kanssa molemmat alalla, jossa ”tuotannollis-taloudellisista syistä” voidaan hyvin herkästi pistää ulos, jos naama lakkaa miellyttämästä. Vaikka on vakityö, niin koko ajan saa olla varuillaan. Tämmöstä tää on.
2. Helsinkiläisyksiön hinnalla saa esim. Espoosta ja Vantaalta hyviä perheasuntoja. Kulkuyhteydet on hyvät esim. junalla tai metrolla.
3. Päiväkoti on parasta mitä perheellemme on tapahtunut. Lisäksi pk-seutu on täynnä perheitä, joilla turvaverkot on kaukana. Meillä on lastenhoitovaihtarit naapuriperheen kanssa. Hoidetaan välillä vuorotellen eikä maksa mitään ekstraa.
T. kolmekymppinen lapsiperhe Espoosta. Pitää vaan jaksaa luottaa, että elämä kantaa, ja uskaltaa heittäytyä myös niihin lapsihaaveisiin. Yhteiskunnassamme on hyvät tukijärjestelmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla velkaa? Entä säästöjä? Minulla oli joitakin tuhansia euroja säästöjä, kun sain lapsen.
Tein lapsen määräaikaisessa työsuhteessa olessani. Asuimme lapsen ensimmäiset vuodet yksiössä, mutta kun toinen lapsi ilmoitti tulostaan, muutimme kolmioon. Meillä ei ollut autoa ja hyvin pärjäsimme ilman.
Sain ansiosidonnaisia vanhempainetuuksia. Helsingissä on helppoa saada vähän lisätöitäkin. Esim kotihoidontuenkin saa pitää, jos ei tarvitse hoitopaikkaa, joten ei ollut taloudellista pakko laittaa lapsia pieninä hoitoon.. Vuorottelimme niin, että kun mies tuli iltapäivällä töistä, minä menin töihin 3-5 tunniksi, en joka ilta, mutta 3-4 iltana viikossa. Työnteko kävi harrastuksesta. Yllätyin, että pienten lasten kanssa sai hyvin lisää rahaa säästöön. Oli myös jännää, että jopa vanhempainrahan lisäksi sai tienata melko vapaasti.
Lapset ovat kasvaneet. Olemme pitäneet kultuksemme aina alle tulojemme. Säästöjä on kertynyt. Kolmio on jo maksettu omaksi. Vain miehellä on ollut vakityö. Meille myönnettiin silti asuntolainaa. Kun lapset ovat kasvaneet, meillä on ollut varaa kustantaa heille myös harrastuksia ja perheelle yhteisiä lomamatkoja.
En mistään hinnasta olisi jättänyt lisääntymättä, kun minulla oli ikää jo 28 vuotta! Näin jälkeenpäin sen huomaa, että kannatti uskaltaa.
Tyhmempikin tajuaa, että tälläinen kulutukseen ja talouskasvuun perustuva hyvä on tuhoon tuomittu tie. Enää ei ole niitä "vakipaikkoja". Ne "vakipaikatkin" katoaa alta aika varoittamatta. Kaikesta hypestä huolimatta ei ole puutetta ihmisistä, maapallolla on vain yksi ongelma ja se on liika ihmismäärä, jos olisi esim. miljardi ihmistä ei olisi mm. ilmastonmuutosta, nälkää jne...
Nyt pitää jokaisen lapsihaaveilijan ymmärtää realiteetit ja punnita niitä omaan tilanteeseen, koskaan aika ei tule tästä paranemaan, huononee vaan. Kannattaa todella miettiä asioita etukäteen, vain maahanmuutta*at ovat erikoisasemassa suomessa. Lapsien teko on aina ihan oma vapaaehtoinen arvovalinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimoni kanssa ollaan molemmat oltu yli 10 v pätkätöissä, vaimolla pisin pätkä vuoden, yleensä paljon vähemmän. Minulla pari vaimoon verrattuna pidempää pätkää ja sitten vastapainoksi paljon lyhyempiä. Kuukausien pituisia työttömyysjaksoja tulee välillä molemmille, yleensä jokaisena vuonna ainakin toiselle meistä. Talouden osalta tulevaisuuteen ei voi luottaa, ei sitten yhtään. Aikaisemmat pätkät eivät esimerkiksi omalla alallani ole mikään tae mistään, ja työnantajat ovat molemmille vaihtuneet niin moneen kertaan, että yhden käden sormet ei riitä.
Ei asuta pääkaupunkiseudulla, mutta kyllä muuttovoittoisessa kaupungissa.
Meillä on kaksi pientä lasta, tukiverkot tunnin päässä. Iso asuntolaina, jotta mahdutaan asumaan.
Jep. Vähän väliä pelkään sitä, riittääkö raha. Tukiverkkojen uupuminen ei minua juuri haittaa, olen aina ajatellut, että omat lapset pitää itse hoitaa ja sillä selvä. Vaimolla asia hajottaa enemmän, kun vertautuu tuttavaperheisiin joissa tilanne aivan eri planeetalta tukiverkkojen suhteen.
Tuntuu kaiken kaikkiaan siltä, että lasten hankinta oli hyvä veto, oltiin molemmat selvästialle 30-v kun aloitettiin. Taatusti lapsiin heijastuu perheen välillä kireä ilmapiiri, mitä ainainen työnhakuhelvetti tai juurikin se oman ajan puute aiheuttaa. Sitten pitäisi kaiken olla viimeisen päällä, talot, työt, autot, lomamatkat, harrastukset yms, plus lapsille kaikki mitä lapset tarvitsee jotta saavat ja säilyttävät kaverisuhteita ja vertautuvat tasapäisesti esim. koululuokkaansa.
Yhtään ei ihmetytä se, että moni ei hanki lasta. Ei sitten yhtään. Joku tässä sanoi, että vakityössäkin saa koko ajan olla varuillaan. Kyllä, mitä olen tuttuja seurannut, niin julkisen sektorin ulkopuolella työskentelevät ajattelevat juuri näin ja irtisanomisia voi tulla. Mutta on se vakituinen työ, tai edes tae töiden jatkumisesta aikamoinen henkisen lukon irrottaja.
1-3 lasta nyt uskaltaa saada ilman, että maailma siitä romahtaa. Kukin voimiensa ja varojensa mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko täällä yhtään ihmistä, jos esivanhemmat olis tehny näitä jos-listoja?
Tiedän pariskunnan jossa on mies kuka tekee pätkätöitä raksoilla ja naisen kuka opiskelee sairaanhoitajaksi mutta nyt hän on kotiäitinä.
Heillä on 3 lasta ja he asuvat omakotitalossa.
Eivät ole koskaan valittanut että heillä olisi rahasta tiukkaa ja muutenkin he ovat onnellisia.
Ihmettelen miksi moni valittaa ettei voi tehdä lapsia jos ei ole vakituista työsuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo. Itse tein tai siis mieheni kanssa 2 lasta kun olimme parikymppisiä, miehellä oli vakityö jo silloin, minulla ei. Päivääkään en ole katunut että nuorena muksut tehtiin. Myöhemmin sitten sain itsekin vakipaikan ja nyt viiskymppisenä mukavaa kun on jo monta lastenlasta :D Ei kannata missään nimessä liikaa laskeskella rahoja ja panikoida voiko muksuja tehdä vai ei. Kyllä nyky Suomessakin pärjää kun tekee vaan rohkeasti ratkaisuja ja jos vauva kuume on yhtään, siitä vaan tekemään, suosittelen :)
Vierailija kirjoitti:
Minkä alan ihmisiä?
Ei lapsia voi kuulemma tehdä jos ei ole "vaativa asiantuntijatyö".
Palstamammat kertoivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuttakaa Riihimäelle. Pääsee erittäin hyvin Helsinkiin ja on halpaa. Äitiyslomalla ja kotihoidontuella mietit, miten taloutta voisi vielä kohentaa, lisäkoulutus, sivutyö tms. Jos tekee pari lasta niin töihin ei täydy mennä muutamaan vuoteen.
Et vaan halua tehdä lapsia ja järkeistät itsellesi, ettei se onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Oisko täällä yhtään ihmistä, jos esivanhemmat olis tehny näitä jos-listoja?
Ennen ihmisillä oli oikeitakin ongelmia. Ei ehditty käyttää aikaa kaiken maailman turhasta narisemiseen ja uhriutumiseen ja mielenphoittamiseen.
Ei vakituista työsuhdetta ole olemassakaan. On vain toistaiseksi voimassa olevia ja määräaikaisia. Minun toistaiseksi voimassa oleva työsuhteeni irtisanottiin yli 25 vuoden työnteon jälkeen täysin yllättäen syytä ilmoittamatta.
Elämässä on turha kuvitella, että sitten kun saan vakituisen duunin tai sitten kun yhteiskunnallinen epävarmuus poistuuu tai sitten kun ilmaston lämpeneminen on ratkaistu, kaikki on toisin. Epävarmuuden aiheita on aina ilmassa, ja se on oma valinta, luottaako tulevaisuuteen vai jääkö surkuttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Oisko täällä yhtään ihmistä, jos esivanhemmat olis tehny näitä jos-listoja?
Haloo. Varmaan yritti monet olla tekemättä, mutta ei ollut ehkäisyä. Seksistäkin on paha kieltäytyä jos ra iskataaan (on ollut ihan normaalia toimintaa pitkään) ja jos on naimisissa, niin pakko antaa ukolle. Ja naimisiin oli vähän pakko mennä sosiaalisen paineen ja eloonjäämisen vuoksi. Ei paljon jos-listat auta.
Ja toisaalta lapsia kannatti tehdä sen vuoksi, että käytettiin työvoimana.
En tee lapsia,vihaan kaikkea niihin liittyvää.
Ilman lapsia säästyy monelta murheelta ja rahanmenolta.
Täällä sinua hieman nuorempi nainen, ja minä hankin lapseni yksin lapsettomuushoidoissa.
1) En tavannut miestä, jonka kanssa olisi perheenperustaminen olisi ollut ajankohtaista. Enkä kyllä kaivannutkaan miestä, joten hankin lapset yksin.
2) Teen määräaikaisia töitä toinen toisensa perään, ja kyllä niitä etenkin pääkaupunkiseudulla riittää, että ei tarvitse päivääkään olla työttömänä.
3) Rahaa ei ehkä ole liikoja, mutta riittävästi sopivaan elämään.
4) Asutaan vuokralla, mutta kuitenkin kolmio, joten mahdutaan hyvin. Ja koko ajan säästän asuntolainan omavastuuosuutta varten niin muutaman vuoden päästä voidaan se omakin ostaa.
5) Sukulaiset asuu muualla, mutta itse minä lapseni kasvatan, joten hyvin pärjätään. Ja aina tarvittaessa voi palkata lapsenvahdin, jos tuntuu että tarvitse hetken omaa aikaa.
6) Lapsettomuushoitoihin kyllä upposi rahaa yksityisellä (ensimmäiseen lapsen meni n. 20 000 euroa, toiseen vähän vähemmän). Mutta ihan pätkätöillä ja matalapalkkaislla sellaisilla sain kuitenkin nuo hoidotkin maksettua. Että se on vähän itsestään kiinni Mihin ne rahansa laittaa.
Jokainen hankkikoon lapsia tai olkoon hankkimatta, se on Jokaisen oma valinta. Mutta turha mitään älyttömiä tekosyitä on keksiä kuitenkaan. Parempi vain todeta ettei lapsia halua, jos näin on. Jos taas lapsia oikeasti toivoo, niin kyllä sitä sitten kykenee asiansa niin järjestämään, että niitä lapsia myös saa.
Tekosyitä.