Lihooko kaikki jotka käyttää Mirtazapinia?

Ei.

Paino kyllä nousi 3kg tuon lääkkeen aikana. 

Se teki oudon näläntunteen aamuyölle, onneksi selviän siitä puolikkaalla banaanilla. Tämä siis vielä 6kk lääkkeen lopettamisen jälkeenkin. Mutta varmasti nuo kilot tuli syömällä, ei lääkkeestä.

Edelleen normaalipainoinen

Eläinlääkärin kaapissa on juuri tätä mirtzapiinia, sitä määrätään ruokahaluttomille koirille. Otin kokeilumielessä palan tabletista: seuraava aamu olin ihan tokkurassa ja järjetön makeanhimo! Huom.en koskaan leivo enkä osta karkkia. Mutta kauppareisulla hain karkkihyllyn!? Ja ihmettelin miten valtavasti karkkeja on kaupassa. Kaamea aine tuomirtazpiini.

Pari tuttua joutui käyttämään mirtoja pidempiaikaisesti, kumpikin lihoi huomattavasti. Osaksi, koska lääke tosiaan lisää ruokahalua huomattavasti, osaksi, koska se myös aiheuttaa nesteen kertymistä kroppaan. Kumpikin alkoi laihtua rivakasti lopetettuaan. Toiselle jäi muutama ylikilo vielä näin ehkä 7 vuoden jälkeenkin, ei varmasti enää johdu lääkkeestä. Kuitenkin ihan terveissä painolukemissa. Toinen on nykyään hoikka, mutta mirtojen aikana kerätyt kilot ovat jättäneet jälkensä ihoon, roikkuu varsinkin vatsan kohdalta aika ikävästi. Vannoo, että jos voisi valita nyt uudestaan, jättäisi aloittamatta ja pyytäisi jotain muuta lääkitystä.

Mullekin määrättiin mirtatsapiinia uniongelmiin, koska somnorin tyyppisten lääkkeiden pitkäaikainen käyttö ei ole suositeltavaa ja nukahtaminen oli lähes mahdotonta ilman apuja. Mulle syömishäiriötä lähes koko ikäni sairastaneena pelkkä maininta mahdollisesta lihomisesta sivuvaikutuksena lääkkeen pakkausselosteessa saa aikaan äkkijarrutuksen. Olen jättänyt käyttämättä lukuisia tällaisia lääkkeitä, koska ahdistun liikaa, ei väliä, kuinka harvinaiseksi sivuvaikutus on tilastoitu.

Päätin kuitenkin kokeilla, koska uniongelmat olivat niin pahoja. Se jäikin sitten tasan yhteen pilleriin. Tuolla se on lääkekaapissa vielä vuosien jälkeenkin, täysi lääkepakkaus. Nukahdin kyllä, 20 tunniksi. Sen jälkeen heräsin tajuttomaan nälkään ja pysyin tokkuraisena vielä seuraavankin päivän. Nälkä ei hellittänyt sekunniksikaan koko aikana. Ahmin kaiken, minkä kaapeista löysin. Mulla anorektikkona on yleensä rautainen itsekuri ruuan suhteen, mutta ei todellakaan silloin. Siinä tokkurassa halusi vain syödä ja nukkua. Mä olin just saanut syömiseni taas järkeville uomille pahan syömättömyysjakson jälkeen. Yksi mirta pilasi senkin. Kun tokenin mun ahmimisviikonlopusta, en sitten syönytkään taas koko loppuviikkona yhtään mitään.

Lääkkeen kirjoittaneella psykiatrilla oli todellakin tiedossa mun sairaushistoria. Kuulemma "tämä annostus ei aiheuta mitään, ihan huoletta voi käyttää". Jostain kumman syystä kuitenkin, kun seuraavan kerran hänet tapasin ja kerroin kokemuksestani sekä ilmoitin, etten tule enää ikinä kyseiseen lääkkeeseen koskemaan, ei ollut lainkaan yllättyneen oloinen ja kirjoitti mulle uuden somnor-reseptin mukisematta. Yleensä tää sama lääkäri on aina vääntänyt vastaan, jos olen kertonut haluavani lopettaa jonkin lääkityksen sivuvaikutusten takia (jonka ymmärrän hyvin, koska olen todella pelokas useimpia lääkkeitä kohtaan), mutta mirtojen kohdalla ei tosiaan sanonut yhtään mitään. Tiedossa oli siis varmasti hänelläkin, kuinka kamala ja harvalle sopiva lääke toi on.

Söin somnoria vielä pari kuukautta, elämäntilanne parani ja lopetin ne seinään, kun stressi helpotti ja uni tuli takaisin. En jäänyt koukkuun, en ole niihinkään enää vuosiin koskenut. Somnorejakin on lääkekaapissa lähes kokonainen pakkaus vielä jäljellä. Varmaan menneet jo vanhaksi.

Eli voihan mirtoja kokeilla, mistä sitä tietää jos vaikka jollekin sopivat. Mutta oma kokemus oli painajainen.