Erakot pitää kissoista ja koiraihmiset on sosiaalisia. Onko näin?

Minä olen koiraihminen ja erakko.

En tiedä sitten. Musta ne kissan omistajat on erakoita.

Olen (2) kissan omistaja ja erakko.

Ei pidä paikkaansa.

Monella erakolla on koira lähes ainoana seuranaan. Ihmisistä ei pidetä, mutta koira on sopiva kumppani, täyttää laumaviettitarpeet kummaltakin osapuolelta. 

Kissa taas on sosiaalisesti aktiiviselle ihmiselle helppo ja miellyttävä lemmikki, kun se ei vaadi niin paljoa erikseen lemmikille omistettua aikaa lenkittämisineen ja leikittämisineen. Kissa pärjää jokseenkin omatoimisesti yhteisasujana, kunhan sillä riittää ruokaa, vettä ja hiekkalaatikko sekä sopivasti oma-aloitteista aktiviteettia, kuten kiipeilymahdollisuus ja raadeltavia leluja. Kissa ei kauheasti piittaa, vaikka sen kanssa ei aktiivisesti seurustelisi ja puuhaisi. Kissa ja omistajansa voivat kohdata läheisyyden merkeissä silloin kun kummallekin sattuu sopimaan. Muutoin kumpikin saa puuhailla omiaan omilla ehdoillaan.

Kissa ei loukkaannu huomion puutteesta eikä ole mustasukkainen omistajan menoista ja ihmiskontakteista. Kissalle tärkeintä on, että sen omat asiat ovat kunnossa ja se saa tehdä, mitä haluaa. Ei sitä kiinnosta omistaja juurikaan, paitsi mahdollistajana. Koiralle yhdessä laumana tekeminen on tärkeintä, ja omistajan miellyttäminen sekä häneltä saatu huomio. Kissa pärjää yksin, koira ei.

Tietenkään ei voi mitenkään yleistää, mutta nuo ovat korostettu vastaesimerkki siitä, miksi ap:n oletus tuskin on totta, ja omat havaintoni sopivat tähän myös; tiedän siis hyvin erakkoluonteisia koiranomistajia ja hyvin sosiaalisia kissan-. 

Mä tykkään valtavasti molemmista. Koiran täytyy kuitenkin olla hyvin koulutettu, että jaksan sitä energiaa pidemmän päälle.

Minulla on ollut molempia. Minua pidetään yleensä epäsosiaalisena, mutta omasta mielestäni olen mukavien ihmisten kanssa sosiaalinen ja epämiellyttävien kanssa epäsosiaalinen.

En ainakaan minä introverttinä erakkona mitään koiraa jaksaisi, ihan yhtä lailla sen kanssa olemiseen väsyisi kuin ihmistenkin, kun vaatii jatkuvaa huomiota. Nehän on kuitenkin seuraeläimiä. Kissat on yleensä enemmän samanhenkisiä "hiljaisia erakoita" kuin itsekin, joten voisi sujuakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei pidä paikkaansa.

Monella erakolla on koira lähes ainoana seuranaan. Ihmisistä ei pidetä, mutta koira on sopiva kumppani, täyttää laumaviettitarpeet kummaltakin osapuolelta. 

Kissa taas on sosiaalisesti aktiiviselle ihmiselle helppo ja miellyttävä lemmikki, kun se ei vaadi niin paljoa erikseen lemmikille omistettua aikaa lenkittämisineen ja leikittämisineen. Kissa pärjää jokseenkin omatoimisesti yhteisasujana, kunhan sillä riittää ruokaa, vettä ja hiekkalaatikko sekä sopivasti oma-aloitteista aktiviteettia, kuten kiipeilymahdollisuus ja raadeltavia leluja. Kissa ei kauheasti piittaa, vaikka sen kanssa ei aktiivisesti seurustelisi ja puuhaisi. Kissa ja omistajansa voivat kohdata läheisyyden merkeissä silloin kun kummallekin sattuu sopimaan. Muutoin kumpikin saa puuhailla omiaan omilla ehdoillaan.

Kissa ei loukkaannu huomion puutteesta eikä ole mustasukkainen omistajan menoista ja ihmiskontakteista. Kissalle tärkeintä on, että sen omat asiat ovat kunnossa ja se saa tehdä, mitä haluaa. Ei sitä kiinnosta omistaja juurikaan, paitsi mahdollistajana. Koiralle yhdessä laumana tekeminen on tärkeintä, ja omistajan miellyttäminen sekä häneltä saatu huomio. Kissa pärjää yksin, koira ei.

Tietenkään ei voi mitenkään yleistää, mutta nuo ovat korostettu vastaesimerkki siitä, miksi ap:n oletus tuskin on totta, ja omat havaintoni sopivat tähän myös; tiedän siis hyvin erakkoluonteisia koiranomistajia ja hyvin sosiaalisia kissan-. 

Kissoja on kyllä monenlaisia. Jotkut ovat koko ajan pyrkimässä syliin ja toiset eivät edes pidä silittämisestä.

Olen ihmisrakas introvertti ja koiranomistaja.

Nelonen, kyllä kissa kaipaa huomiota, rakkautta ja leikkiseuraa. Ei viihdy vain yksin, ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Nelonen, kyllä kissa kaipaa huomiota, rakkautta ja leikkiseuraa. Ei viihdy vain yksin, ei todellakaan.

Riippuu taas niin kissasta. Kyllä mun vanhemmilla maatilalla kissat ihan mainiosti yksinäänkin viihtyy, vaikka tulevat silittelyä kerjäämään vierailta. Sitten taas joillakin kissanlellijöillä on törmännyt sellasiin maukujavalittajiin jos ei tanssita kissan pillin mukaan että oksat pois. Kaipa siitä kissasta sellainen tulee kuin kasvatetaan.

Vierailija kirjoitti:

Nelonen, kyllä kissa kaipaa huomiota, rakkautta ja leikkiseuraa. Ei viihdy vain yksin, ei todellakaan.

Kuten 8 sanoi, kissoissa on eroja. En myöskään tarkoita, että kissa kokonaan yksin viihtyisi. Koetin korostaa sitä eroa, mitä kissoissa ja koirissa on. Kissa pääsääntöisesti viihtyy yksin ja omilla ehdoillaan tekee mitä lsytää. Toki se luonteestaan riippuen haluaa joskus seurallistakin touhua, tulee syliin tai muuten vain hengailemaan. Mutta se on myös paljon vapaamuotoisempaa, ilman riippuvuutta, aikataulutusta tai oireilua. Meillä on yksi kissa, joka on ainakin pari-kolme päivää täysin omissa oloissaan ja saa sitten sen hellyyspuuskansa, tulee syliin kiehnäämään intensiivisesti. Toinen kissa tulee pari kertaa päivässä. Kuitenkin nämäkin sitten saavat oikkunsa tilanteen mukaan, eivätkä ala ahdistumaan tai oireilemaan jos jonain päivänä isäntä tekeekin pitkän työpäivän ja vielä käy sosiaalisissa aktiviteeteissa eikä kerkeä kissaa silitellä. Koira puolestaan vaatii käytännössä tunteja joka ikinen päivä säännöllistä huomiota ulkoiluttamisineen, muuten se kärsii ja seurauksena syntyy ikäviä oireiluita. Koira ei oikein pärjää yksin asunnossa edes työpäivän mittaa. Kissa pärjää vaikka viikon, jos sapuskaa riittää. 

Nelonen.

Olen introvertti ja kissaihminen. Pidän kyllä monista koirista mutta näen punaista kun tapaan ekstrovertin koiraihmisen joka juttelee koiralle kuin pienelle lapselle "haluatko mennä juttelemaan tätille? mennäänppä istumaan tähän tätin viereen penkille niin voitte jutella?". Lähdin vauhdilla pois, perästä kuului "voi kun täti suuttui..." =yök! Ei näin koiraihmiset, EI NÄIN!

Mäkin olen koiraihminen ja hyvin epäsosiaalinen.

Oleellista on huomioida eläinten lajityypillinen käytös ja tarpeet. Koira on laumaeläin. Ehdottomasti. KIssa on yksinkin pärjäävä mutta myös yhdyskunnissa elävä laji. Kissat ei muodosta laumaa hierarkioineen ja rooleineen vaan voivat vaan jakaa saman elintilan muiden kanssa. Ihminen usein inhimillistää lemmikkejään suotta, koiria sekä kissoja. Kissa voi nauttia seurasta, mutta on silti pohjimmiltaan individualisti.

Koiranomistajat menee massan mukana sosiaalisuuden asteesta riippumatta, kissaihmiset kestää paremmin individualismia, mutta okt-asuvia ei tähän lueta, koska kissa välttämätön hyötyeläin. 

Olen introvertti ja kissaihminen. Pidän kyllä monista koirista mutta näen punaista kun tapaan ekstrovertin koiraihmisen joka juttelee koiralle kuin pienelle lapselle "haluatko mennä juttelemaan tätille? mennäänppä istumaan tähän tätin viereen penkille niin voitte jutella?". Lähdin vauhdilla pois, perästä kuului "voi kun täti suuttui..." =yök! Ei näin koiraihmiset, EI NÄIN!

Omassa lähipiirissäni olen tehnyt havainnon, että sosiaalisilla ihmisillä on aina koira ja yksinviihtyvillä on kissa tai kissoja. 

Itse koen koiran sosiaalisesti uuvuttavana, samoin kuin muutkin kontaktit paljon ja päivittäistä huomiota vaativien olentojen kanssa. Hirvittävän sosiaaliset kissatkin voivat uuvuttavaa, mutta harvemmin olen tässä 40 vuoden aikana törmännyt kissoihin, jotka haluavat olla sylissä ja kosketuksissa 24/7. Samassa huoneessa tai pitkiä aikoja sylissä viihtyviä kissoja olen tavannut, mutta en mitään koiran laumakäyttäytymiseen liittyvää tarvetta olla kanssakäymisissä koko ajan. 

Minä olen ekstrovertti kissan omistaja. Kissanikin on kyllä melkoinen ekstrovertti, eli ei lainkaan stereotyyppinen tapaus :D

Tiedän monia erakkomaisia koiraihmisiä. Useimmilla on enemmän kuin yksi koira ja pitävät niistä enemmän kuin ihmisistä, tai eivät pidä ihmisistä lainkaan. Vähän assipiirteisiä tyyppejä.