Varovainen köyhä = entinen köyhä?

Kun olin köyhä, päätin, että pienistä tuloistani minun on säästettävä hätävara. Meni ehkä vuosi ja minulla oli pieni hätävara. Päätin kasvattaa hätävaran kokoa.

Sitten tuli muutto ja jotta sain uuden vuokra-asunnon, tarvitsin kaiken hätävarani. Muuton jälkeen jatkoin säästämistä ja sain kasattua isomman hätävaran tarkalla taloudenpidolla.

Laskin, että olisi varaa ottaa kissa. Päätin kuitenkin olla ilman kissaa, jotta saisin talouttani vieläkin paremmaksi. Kissasta olisi tullut jatkuvia kuluja, joita kammoksuin, sillä tiesin, että muutama kymppikin kuussa voi olla ratkaisevasti liikaa, jos rahat menisi jostain syystä taas tiukoille! Jos kissa olisi sairastunut, se olisi voinut tulla kalliiksi. Eihän minulla ollut ollu varaa ostaa edes mieleisiä vaatteita, hyvä kun edes ehjiä vaatteita oli tarpeeksi, joten ei ollut kissan aika!

Sitten kun minulla oli vähän isompi hätävara, päätin hankkia joitain aivan uusia vaatteita ja sellaista mieleistä kotiin, jota olin jo kauan ihastellut, mutta muuten jatkoin tarkkaa kulutukseni hallintaa.

Köyhällä ei mielestäni ole vaara ostaa muovikasseja kaupasta, sillä pelkästään jo niistä säästyneillä rahoilla voi saada hätävaran kasattua! Jos näen jonkun ostavan muovikasseja ja valittavan rahattomuuttaan, tiedän, että hän ei ole yhtä tarkka rahankäyttäjä, kuin minä olen! Kulutustottumusteni perusta on säilynyt, vaikka taloudellinen tilanteeni on kohentunut! Nykyisin en edes tahtoisi kissaa.