Näen aikuiset lapseni pian. Miten tähän tottuu ettei enää asuta yhdessä? Muuttivat perä perään pois kotoa

Sama täällä.

Kurjaa, kun lähtevät.

Kaipaan entisajan suurperheitä. Siis että isovanhemmat asui samassa. Nykyään on vanhusten yksinäisyyttä.

Poikasten on joskus lähdettävä pesästä ja pärjättävä omillaan. Ei aina voi tukeutua äitiin ja isiin.

Onneksi mun lapset asuu lähellä. Ja soitellaan päivittäin.

Kyllä siihen hitaasti tottuu. Pitäisi itsellään olla paljon puuhaa niin tottuu nopeammin. Mulla ei ole.

Tottuu paremmin kun keksii muutakin sisältöä elämäänsä kuin lapset.

Kyllä siihen tottuu, ja sitten on kivaa, kun viestittelevät paljon ja kun tavataan!

Huomaa, että herkästi, kun on oikein iloisia tai vaikeita asioita, niin silloin äiti on tärkeä:)

Ei nuo kauas päässeet, 2 asuu perheineen 15 km säteellä ja kolmas 45 km päässä. Pari kertaa kuukaudessa tulevat perheineen syömään. Joskus reissataan porukalla. Monta kertaa viikossa viestitellään. Kuopus asuu vielä kotona pari vuotta.

En ymmärrä mitä kamalaa tuossa on? Ei meidän suurperhe kadonnut mihinkään, suurenee vaan:)