Tajusin äsken, että olen kohta 40.

Olen saman ikäinen. Ainakin se, että vertaan itseäni omiin vanhempiini samassa iässä ja mietin, olivatko hekin omasta mielestään näin pihalla kuin mitä itse olen.

Vanheneminen tuo tsarmia.

t. toinen M39

Elämä menee ohi todella nopeasti.

Iloitse. Minä olen jo 43. Ja rupsahtaneempi kuin vielä muutaman vuotta sitten.

Minusta oli mukavaa täyttää 40. Elämäni oli sellaista, kun olin joskus kuvitellutkin sen olevan nelikymppisenä. Pidin isot juhlat kavereilleni ajatellen, että vielä on toinen mokoma edessä.

Mä tajusin neljänkympin lähestyvän ollessani 38v. Lopetin juopottelut, röökaamisen ja aloitin juoksemaan. Tiputin 20kg painoa parissa vuodessa ja aloin myös syömään terveellisemmin. Pizzaa en ole sen koommin enää koskaan tilannut ja hampurilaisiakin syön äärimmäisen harvoin. Aloin popsia D-vitamiinia ja omega3:sia. Leivän päälle Benecolia, niin sain myös kolesterolit alas. Nelikymppistarkastuksessa sain silti verenpainelääkityksen, varmaankin johtuen aikaisemmista elintavoista. Se nyt on, sille ei voi enää mitään.

Vielä on tavoitteena 10kg tiputtaa hissukseen tässä ajan kanssa ja saada pohkeista läskit pois. Jostain syystä sinne ne tuntuu oikein jämähtäneen läskivuosien seurauksena.

Niin ja lukemisen aloitin myös. Ei enää joka ilta Netflixiä, vaan ainakin parina iltana viikossa jotain sivistävää lukemista, yleensä viihteellistä tietokirjallisuutta.

up.

Elämä on ohi tuossa kohtaa.

m. 44

Mun nelikymppiset on vajaan kahden vuoden päästä. Ei ainakaan vielä tunnu oikein missään. Olen tainnut muutenkin vain ajelehtia läpi tämänastisen elämän, että joko sieltä suodaan sitä vanhuuden viisautta tai sitten vaan jatkan ajelehtimista.