Onko muita jotka haaveilee kaikesta luksuksesta vaika ei oikeasti ole siihen varaa?

Vaikka piti olla..sori.

T: ap

Saahan niistä haaveilla, kaikkea haaveilemaansa ei ole pakko ostaa ja omistaa.

Voit myös miettiä, tekisivätkö ne asiat mistä haaveilet sut oikeasti onnellisemmaksi, vai olisitko silti sama ihminen joka vain omistaa muutaman tavaran enemmän?

Kyllä minäkin haaveilen timanttisormuksesta, ylellisestä kasvohoidosta kauneushoitolassa, vapaapäivästä kun käyn kalliissa ravintolassa lounaalla jne. Unelmia voi olla mutta tänäänkin syön sen lounaani työpaikkaruokalassa ja saan vatsani täyteen.

Mulla vähän toisin päin. Olisi varaa kaikenlaiseen luksukseen, mutta ei kiinnosta yhtään. No, autoissa kyllä kiinnostaa kalliit autot, ja matkoilla luksusolot. Mutta esim. kalliit käsilaukut tai merkkivaatteet ei kiinnosta, jotenkin tuntuisi jopa nololta käyttää sellaisia. Tulisi olo että minussa olisi lappu: "katsokaa, olen tyhmä kusetettava, joka maksaa ylihintaa jostain merkistä" tai "olen ylimielinen nestepää joka hieron varallisuuttani köyhempien naamalle".

Pyri toteuttamaan niitä haaveita, joita voit.

Vapaa-aika on luksusta. Voit käyttää osan siitä esimerkiksi kirppareilla. Itse löysin kerran kashmirneuleen kahdella eurolla! Sauman kohdalla oli pieni purkauma, jonka korjasin. Järjestä itsellesi hemmotteluhoitoja kotona. Käsien kuorinta öljyllä ja sokerilla ja kynsien muotoilu eivät maksa mitään. Reilusti perusvoidetta käsiin ja käsineet päälle, siinä tehohoitoa melkein ilmaiseksi. Sinulla on myös aikaa laittaa ruokaa. Monista edullisista aineksista tulee ihania herkkuja, kun on aikaa ja osaamista.

Tee kaikkea sitä ihanaa, mitä työssä käyvät rikkaat eivät ehdi eli käy uimassa ja sauno rauhassa, tee pitkiä kävelylenkkejä, lue kirjoja, ota päiväunet jne. Noista asioista moni ihan oikeasti haaveilee arjen oravanpyörässä!

Minulla myös olisi varaa luksukseen mutta en välitä siitä. Tai no asunnon sijaintiin ja valoisuuteen olen köyttänyt paljon rahaa. Kai sitä haaveilee saavuttamattomasta, itse haaveilen stressittömyydestä (mutta ymmärrän että jos irtisanoudun hyväpalkkaisesta työstäni ei elämästä silti oikeasti tulisi stressitöntä!) Onneksi aina saa haaveilla!

En haaveile mistään tuollaisesta, koska en lue naistenlehtiä enkä hömppäblogeja jotka sumentavat aivojen toiminnan tuollaiselle tasolle. Haaveilen korkeintaan muhkeammasta osinkosalkusta, jolla saisin paikattua pieneksi jäävää eläkettä.

Kyllä, haaveilen nopeista autoista. Jossain rahapelissä jos voittaisin miljoonia niin kyllä muutama sata tonnia menisi Mclareniin.

Mä ostin kashmirneuleen, kun oma tulotaso vähän koheni ja halusin kokeilla juuri vähän parempaa. Neuleeseen tuli nyppyjä jo parissa kuukaudessa ja reikä. Eli lähinnä mietin nyt, haluanko maksaa jostain enemmän, tuntuu, että se raha pitää olla myös valmis häviämään :D Tuo tosin ei ollut erittäin kallis, vaan myynnissä Hullareilla pari vuotta sitten.

Samoin hankin myös kalliimman huivin, jossa on kasmiria, tuntuu, että sitä pitää koko ajan varoa eikä se sovi sen takia niin hyvin arkikäyttööni, vaikka muuten onkin lämmin huivi.

Kuten joku aiempi kommentoija sanoi, kannattaa etsiä kirppareilta, saatat hyvinkin löytää tuollaisen neuleen hyvään hintaan käytettynä.

Haaveilu on ihan hyvästä, mutta mielestäni kannattaa myös pohtia, mitä oikein haluaa, kun saa fiksaation jostain asiasta tai tuotteesta. Onko se oikeasti hyvä, tuleeko siitä turvallisempi olo, haluaako vain näyttää muille vai kun on saanut sen, unohtaako koko asian ja sitten haluaakin jo muuta..

Kannattaa nyt oikeasti koittaa muistaa, että onnellisuutta et saa niistä tavaroista. Se oli kestää hetken ja sitten keksit jotain muuta, mitä haluat.

Kas Ira attentaatista ovat kyllä tosi lämpimiä.

Kashmirvaatteet autocorrect, kashmirvaatteet! :D

Todellakin, kallis tavara ilahduttaa hetken. Sitten miettii jo seuraavaa, koskaan ei ole riittävästi jos sille tielle lähtee. Ostin käteisellä ihan uuden auton, muutaman kuukauden päästä sekin on vain auto (no ei kyllä ollut luksusta vaan ihan tavallinen perheauto)

Joo haaveilen, pitää vaan hankkia ne varat siihen elämäntyyliin. Kyllä sinäkin siihen pystyt ap :)