Kroppa rapistuu ja elämä on jatkuvaa kipuilua jossain.

Höh. Mä oon saman ikäinen ja helkkaristi kipuja ollut parikyt vuotta (kaks välilevytyrää, adenomyoosi, vikat kymmenen v nivelrikko).

Silti oon tosi onnellinen ja ajattelin elää satavuotiaaksi. Kolmanneksen päivistä tarvitsen kovempia kipulääkkeitä - mutta entäs sitten?

Tiedätkö sä, mikä sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Höh. Mä oon saman ikäinen ja helkkaristi kipuja ollut parikyt vuotta (kaks välilevytyrää, adenomyoosi, vikat kymmenen v nivelrikko).

Silti oon tosi onnellinen ja ajattelin elää satavuotiaaksi. Kolmanneksen päivistä tarvitsen kovempia kipulääkkeitä - mutta entäs sitten?

Tiedätkö sä, mikä sulla on?

Koteloitunut medusa?

Mulla ihan samoja oireita, ikää 45. Äidilläni alkoi aikanaan samassa iässä suunnilleen yleinen raihnaisuus, mihin ei löytynyt mitään lääketieteellistä erityistä syytä. Eikä siksi myöskään hoitoa. Eli kyllä tässä täytyy vaan meikäläisen hyväksyä, että sohvaperunana loppuikä, liikkumaan ei enää juurikaan pysty.

Ette ole tainneet paljon piitata terveytenne ylläpidosta? Sen siitä saa kun 20 vuotta makaa sohvalla ja syö sipsejä.

Kamalaa luettavaa. Olen itse 56-vuotias, eikä mulla ole mitään vaivoja. Rintasyöpä selätetty 10 vuotta sitten, ja nyt olen täysin terve ja hyväkuntoinen.

Fibromyalgia?

Selästä leikattu välilevyn pullistuma. Rangassa kulumaa. Muihin oireisiin ja kipuihin ei löydy selkeitä syitä.

Liikkuminen aiheuttaa moneksi päiväksi kovempia kipuja.

Kävin fyssarin kanssa salilla ja sen 40min jälkeen en meinannut kotiin päästä ja siitä 1,5 viikon ajan oli jalat ihan järkyn kipeet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ette ole tainneet paljon piitata terveytenne ylläpidosta? Sen siitä saa kun 20 vuotta makaa sohvalla ja syö sipsejä.

Ylipainoinen en ole ollut koskaan, enkä harrastanut mitään äärimmäsien huonoja elämäntapoja. Opiskelijana ehkä pari vuotta meni liikaa alkoholia ja pikaruokaa, muuten olen ihan perusterveellisesti syönyt. Liikuntaa on tullut harrastettua myös, nuorena tosi paljonkin eri lajeja, aikuisena maltillisemmin mutta aina kuitenkin jonkin verran. 

Sama äidilläni joka myös raihnaistui keski-iässä, oli hyväkuntoinen ja liikuntaa harrastava kunnes nopeasti 40 v iän jälkeen raihnaistui. Hyvä uutinen on, että ei se äiti nyt 75-vuotiaanakaan ole sen raihnaisempi liikkumaan kuin oli 45-vuotiaana, joten toivon että mulla sama, että pysyy sitten tällä tasolla pitkään.

- 3

Ap, onko sulta tutkittu reumaa? Tsemppiä kovasti, toivon sulle kivuttomia päiviä <3

Fibro tai jokin reumasairaus aluillaan. Oireet kuulostavat tutulta.

katso nyt sitten tuollaista miesasiakkaan perässä vellovaa taka-mistälieaasiasta parturikoloon lompakkoa epätoivoisesti hakemaan tullutta parturia; ei . naama on väliin punainen ja vihreä, luut kestä eikä kunto kun parkuu kaatuillen kauppakeskuskessa ulisten ja varsinkin kun joku länsimainen nainen sattuu reitilli. vartija heitti ulos, kylläkin.

58-v ja jalat kremppaa eniten eikä ortopedi-kirurgikaan löydä mitään syytä, paitsi holvikaaren laskeutumisen. Sanoo, ettei mitään leikattavaa ole ja kulumakin vasta lievää alkavaa. Tehtiin tukipohjalliset, joiden seurauksena lonkkiin nivelpussin tulehdus.

Välilevy repesi joskus selästä, selkä ilmoittelee vieläkin itsestään. Niska jumittaa tietokonetyöskentelystä. Olkapäässä kipuilee kalkki. Eteisvärinäkin löytyy.

Älkääkä sanoko, että olen maannut sohvalla sipsiä syöden, olen entinen valiovoimistelija.

Enkä periksi anna nytkään. Jooga helpottaa vaivoja huomattavasti, uudet paremmat tukipohjalliset samoin. Kuntosalilla käyn treenaamassa kolme kertaa viikossa ja sauvakävelylenkkejä 6-8 km. Särkylääkkeitä en syö kuin pahimpaan hätään, muutaman kerran vuodessa.

ihme että kivut jatkuneet aloittajalla säännöllisestä jumpasta huolimatta.

vai onko että sitä on jumpattu viimeksi 10 vuotta sitten, kuten useimmilla.

ne 10000 askelta ei ole liikuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Ette ole tainneet paljon piitata terveytenne ylläpidosta? Sen siitä saa kun 20 vuotta makaa sohvalla ja syö sipsejä.

Ja

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa luettavaa. Olen itse 56-vuotias, eikä mulla ole mitään vaivoja. Rintasyöpä selätetty 10 vuotta sitten, ja nyt olen täysin terve ja hyväkuntoinen.

Mä en pidä omaa tilannettani yhtään kamalana. (Ap on varmasti poikki tuohon oloon, toivottavasti hänelle löytyy apua. Mä todella, todella toivon!)

Mulla on ollut pari-kolme vaikuttavaa sairautta päällä koko aikuisikäni. Tavallaan tunnen kivuista huolimatta olevani terve. Oon monella tapaa hirveän hyvässä kunnossa, kestävyys ja voimat mainiolla tasolla. Esim kestävyysliikuntaa olen harrastanut aina, kun oon ollut työkykyinenkin. Leikkauksia takana kolme. Ei niistä ois toipunut, ellei huolehtisi itsestään. Esimerkiksi ylipaino tai makoilu ei ole koskaan ollut vaihtoehto, koska selkä.

(Sipsivittuilija voi ihan koska tahansa lähteä kanssani vetäisemään cooperin tai vetämään leukoja. 😂)

Aamuisin jonkun sähköjohdon päälle astuminen sattuu niin, et henki salpautuu. Mut tunnin kuluttua siitä oon jo eri nainen. Pienistä tai ohimenevistä kivuista en välitä, isoihin otan kipulääkkeitä, eikä kiinnosta muiden moralisointi tai mielipiteet siitä varsinaisesti.

Aiempi 1

Liikunta on kipujen takia jäänyt vähemmälle viimeiset vuodet. Liikunta vaan pahentaa kipuja. Näin myös silloin kun harrastin 5 päivää viikossa. Kroppa tuolloinkin jatkuvasti kipeä ja jumissa. Aina sai ottaa buranaa yöks ettei ollut hillitön päänsärky ja lihaskipuja aamulla.

Ap