Miksi monella työpaikalla on nykyisin velttoilua ja omista jutuista puhumista ja työnteko kärsii?

Mikäs ongelma se ”velttoilu” on, jos hommat hoituu? En mä ainakaan odota, että alaiseni tekevät sen 7,5 tuntia töitä päivässä niskalimassa ilman mahdollisuutta hengähtää. Odotan, että noin 5-6 tuntis olisi tehokasta työntekoa. Kyllä siinä mielestäni ihan tarpeeksi on jo työtä. Ovat sen verran joustavia, että ovat kiireisinä aikoina valmiita joustamaan taukojen pituudesta, koska itse joustan myös.

Ja miten se veltoilu määritellään? Itse ole monesti aamukahvilla 45 minuuttia. Osa ajasta puhutaan henkilökohtaisia asioita ja osa työasiaa. Pitäisikö tuossa nyt sitten kellottaa paljonko puhuttiin työasiaa?

Nykyajan työelämä vaatii melkoista tehokkuutta, kun porukkaa potkitaan ulos ja töiden määrä ei vähene. Kyllä itse näen sen velttoilun johtavan parempaan työssä jaksamiseen. Tässä pitäisi monen tehdä töitä siihen asti kun täyttää 68-70 vuotta.

Kommentien mukaan useimmissa paikoissa, etupäässä toimistotyössä ei riitä töitä koko päiväksi.

Tulisi yrityksille edullisemmaksi laittaa osa porukasta ulos, ja loput osa-aikatyöhön.

Ja juuri näinhän tehdäänkin, jos ei ole töitä tarpeeksi, niin ei kai sitä palkkaa voi tekemättömstä työstä  maksaa.

45 minuuttia kahvituntiin on jo huippu, siihen vielä ruokatauko tai ruokatunti.

Ei jää paljoakaan tehokasta työaikaa, mutta miksi jäisikään, kun töitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaista on aina ollut. Aiemmin tupakoijat kävivät kerran tunnissa 10-15 minuuttia tupakalla työnantajan ajalla. Nykyisin NS. savuttomissa firmoissa he tupakoivat omalla ajallaan, mutta kännyköitä selataan työajalla. Lasten asioita hoidetaan töissä.

Yhä harvemmalla edes on pieniä lapsia, joiden asioita hoitaa töistä käsin. Näin ainakin hoitoalalla. Pienten lasten äitien on varmaan vaikea saada vakkaritöitä. Ja lasten määrä yleisesti on vähentynyt Suomessa. Sitä paitsi ainakin meidän työpaikalla on monesti kiire. Jos minun 8- tai 12-vuotiaista lapsistani sairastuu nuorempi, se on aina mieheni, joka pääsee lähtemään kesken työvuoron töistä. Jos taas vanhempi lapsi sairastuu, ei ole oikeutta hoitaa kotona. Vaatiihan se pari soittoa kotiin lapselle, että muista juoda ja syödä ja ota lääkettä, mutta ne soitotkin hoidan töiden lomassa, taukoja kun ei aina ehdi pitää.

Vierailija kirjoitti:

Palkkani on niin pieni hoitoalalla, että velttoilen aina kun mahdollista. Ja niin näyttää tekevät muutkin. Teen muutakin pikku ilkeyttä, en asiakkaille, mutta syö esim. Asiakkailta yli jäävää ruokaa, joka muuten menisi roskiin, sitä ei sais tehdä, käyn salaa röökillä ja selailen vitutukseen kännykällä. Otan myös heti saikkua kun mahdollista, tosin sairastan harvoin, flunssa vois ainakin tarttua useammin.

Pakko myöntää, että teen kyllä samaa. Vessassa voi ihanasti hengähtää hetken ja selata vaikka tätä palstaa. Suorittajat jotka tekee töitä täysillä palaa loppuun, sairastuvat useammin ja joutuvat usein saikulle uupumuksen vuoksi. Itse jaksan tehdä työni ilolla ja viljellä huumoria, mutta laiskottelenkin kyllä välillä, kunhan perusasiat on hoidettu.

Päinvastoin työtahtia on kiristetty äärimilleen useimmissa paikoissa. Ei oteta huomioon sitä että jos töissä on mukavaa olla niin työnjälkikin on parempaa. Itseäni inhottaa ihmiset jotka eivät ovat ihme niuhoja ja ovat niin tosikkoja sen työnsä kanssa. Suu viivana vaan pitäisi tehdä töitä ja miksi ihmeessä? Mitä sinä siitä itse saat?

Vierailija kirjoitti:

Mä velttoilen duunissa koska työnkuva ja palkka ei kohtaa. Etenemismahdollisuuksia ei ole. Käytännössä ei väliä miten työni hoidan kun uurastuksella ei etene eikä palkka nouse (kunnalla töissä).

Tämäkin vielä. Ja sitten kun muut velttoilee, niin hulluhan sellainen on, joka samalla palkalla tekis ne muidenkin työt.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs ongelma se ”velttoilu” on, jos hommat hoituu? En mä ainakaan odota, että alaiseni tekevät sen 7,5 tuntia töitä päivässä niskalimassa ilman mahdollisuutta hengähtää. Odotan, että noin 5-6 tuntis olisi tehokasta työntekoa. Kyllä siinä mielestäni ihan tarpeeksi on jo työtä. Ovat sen verran joustavia, että ovat kiireisinä aikoina valmiita joustamaan taukojen pituudesta, koska itse joustan myös.

Ja miten se veltoilu määritellään? Itse ole monesti aamukahvilla 45 minuuttia. Osa ajasta puhutaan henkilökohtaisia asioita ja osa työasiaa. Pitäisikö tuossa nyt sitten kellottaa paljonko puhuttiin työasiaa?

Nykyajan työelämä vaatii melkoista tehokkuutta, kun porukkaa potkitaan ulos ja töiden määrä ei vähene. Kyllä itse näen sen velttoilun johtavan parempaan työssä jaksamiseen. Tässä pitäisi monen tehdä töitä siihen asti kun täyttää 68-70 vuotta.

Yksi harvoja älykkäitä vastineita ketjuun. Ap ja sielunkumppaninsa lienevät niitä, jotka haluaisivat kellokorttikyttäyslinjan ja pomon vahtimaan selän taakse - joka johtaa siihen, että kaikki ovat kovasti tekevinään jotain.

Meilläkään ei odoteta tuon tehokkaampaa tekemistä koska se vaan ei ole mahdollista. Etäpäivänä saatan paukutella 3-6 töitä tehokkaasti menemään ja sitten loppupäivä on sitä kauheeta somelaiskottelua.

Väitän olevani noilla muutamalla tunnilla tehokkaampi ja laadukkaampaa työtä tekevä kuin ap ja vastaavat kitisijät.

Meilläkin katsotaan ennemmin työn tulosta kuin kellon minuuttiviisareita.

AP-hyvä, se on täysin kiinni työtehtävistä ja myös  -paikasta, miten voi jaaritella omia juttujaan työnteon lomassa.

Jos olet Kelan asiakaspalvelussa, sinun ei pidä jaaritella turhia, vaan tehdä se s-tanan työsi painaaksesi enter, että himinen saa rahaa, mutta jospa olekin jossain pikkupuljussa yhden työntekijön kanssa, voit jaaritella koko päivän!!!!!!!!!!!!

Meidän duunipaikka muuttu kauniit ja rohkeat duunipaikaksi uuden toimarin myötä.

Vierailija kirjoitti:

AP-hyvä, se on täysin kiinni työtehtävistä ja myös  -paikasta, miten voi jaaritella omia juttujaan työnteon lomassa.

Jos olet Kelan asiakaspalvelussa, sinun ei pidä jaaritella turhia, vaan tehdä se s-tanan työsi painaaksesi enter, että himinen saa rahaa, mutta jospa olekin jossain pikkupuljussa yhden työntekijön kanssa, voit jaaritella koko päivän!!!!!!!!!!!!

Tuon kyllä huomaa. Noita koko päivän jaarittelijoita riittää. Ei tarvitse kuin astua erääseen paikkakunnan vaateliikkeeseen, niin siellä omistaja ja työntekijä senkun somettaa ja juttelee keskenään. Harmi sinänsä kun niillä on paras vaatevalikoima tällaiselle koon 46 naiselle. Ja ei, en tilaa netistä, kun ei ne satu koskaan sopivat.

Tyhmäpaljontyötätekeeviisaspääseevähemmällä kirjoitti:

Päinvastoin työtahtia on kiristetty äärimilleen useimmissa paikoissa. Ei oteta huomioon sitä että jos töissä on mukavaa olla niin työnjälkikin on parempaa. Itseäni inhottaa ihmiset jotka eivät ovat ihme niuhoja ja ovat niin tosikkoja sen työnsä kanssa. Suu viivana vaan pitäisi tehdä töitä ja miksi ihmeessä? Mitä sinä siitä itse saat?

Ai mitä siitä saa, jos tekee työnsä? Esim. palkkaa ja onnistumisen kokemuksen. Jos minä opettajana ajattelisin noin, että otetaan nyt ihan rennosti, ei opeteta ihan kaikkia asioita, pidetään vain puolikas oppitunti ja oppilaat voivat lähteä kotiinsa vähän aiemmin, että pääsen itse helpommalla, niin äkkiä se näkyy niiden oppilaiden oppimistuloksissa. Muutoinkin tämä koulumaailma on mennyt siihen, että meillä on erityisiä oppilaita luokat puolillaan. Osa ei jaksa seurata, osalla on neurologisia erityisyyttä, osaa ei kiinnosta mikään ja osa ei ymmärrä kunnolla suomea. Opettajan työpäivä sisältää paljon muutakin opetustyön lisäksi.

Sen jälkeen kun mentiin avokonttoreihin on töihin keskittyminen ollut todella hankalaa. Sitten joku keksi, että tehostetaan ja poistetaan henkilökohtaiset työpisteet. Nyt sitten periaatteessa pitäisi elää reppureissaajan elämää, eikä työrauhaa saa missään.

Olenkin alkanut tehdä satunnaisesti etäpäiviä, että saan edes jotain aikaiseksi.

Joo, kyllä työympäristön pitäisi olla mahdollisimman kurjaa ja kuivaa ilman minkäänlaista keveyttä tai tuttavallista yhteishenkeä, etenkin kun nykyaikana tehdään niin paljon projektiluontoisia töitä ryhmässä eikä nökötetä yksin työpisteellä. Vain heikot laiskurit jutustelevat mukavia ja vaihtavat töidenteon lomassa kuulumisia. Se viisi minuuttia viikonloppukokemusten kertomista on jo selvää, hukattua rahaa! 

Terveisin Jari 59 vuotta, oikeasti kateellinen kun ei uskalla puhua tai olla mukava muille ihmisille 

Suomeen tulisi yhtä-äkkiä paljon työttömiä, jos huomenna töihin jäisivät vain ne jotka oikeasti tekee töitä koko työaikansa. Paljon on sellaisia jalat pöydillä tyyppejä, epämääräisiä kulkijoita, kahvittelijoita ja kaikenlaisia tyhjäntoimittajia työpaikat täynnä joiden suu käy mutta kädet eivät tee mitään. Oma lukunsa ovat täysin turhat mutta suuripalkkaiset johtajat ja pikkupomot, näitäkin on työpaikat täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Suomeen tulisi yhtä-äkkiä paljon työttömiä, jos huomenna töihin jäisivät vain ne jotka oikeasti tekee töitä koko työaikansa. Paljon on sellaisia jalat pöydillä tyyppejä, epämääräisiä kulkijoita, kahvittelijoita ja kaikenlaisia tyhjäntoimittajia työpaikat täynnä joiden suu käy mutta kädet eivät tee mitään. Oma lukunsa ovat täysin turhat mutta suuripalkkaiset johtajat ja pikkupomot, näitäkin on työpaikat täynnä.

Ja sekös sinua siellä liukuhihnan päässä harmittaa.