Lue keskustelun säännöt.
Saisinko mielipiteitä elämääni..
29.09.2019 |
Mikä minua vaivaa!?!
Olen reilu kolmikymppinen nainen jolla on 2 alakouluikäistä lasta.
Erosin lasteni isästä 2 vuotta sitten. Syy oli se, etten ollut onnellinen, kaikki vvtutti, lähinnä toisen käytös ja sanat ja yhteisen huumorin puute. Tiesin että mies ei ole oikea jo ensimmäisen lapsen jälkeen mutta elämä vei ja parisuhde oli kuitenkin turvallinen ja ok.
Vuosi sitten tapasin rennon, komean, ja ihanan miehen jonka kanssa joku ei kumminkaan kolahtanut.. se harmittaa ja ärsyttää mutta tuntui JÄLLEEN oikealta erota eikä taas vain tyytyä johonkin.
Olen tajunnut että hauskuus ja nokkeluus ovat mulle hyvin tärkeitä ominaisuuksia.. nämä ominaisuudet saan kaveripiiristä mutta sekään ei oikein riitä, haluaisin miehen jonka seurasta nautin täysillä!
Lähinnä kyselen että onko muita joita ärsyttää lopulta kaikki ihmiset? Voinko löytää ikinä jalat alta vievää-kokemusta vai olenko niin kuollut ja skeptinen jo sisältä..
Tuntuu että jossakin vaiheessa suhdetta kyllästyn koko ihmiseen.
Erot kuitenkin olivat oikeita ratkaisuja koska niiden jälkeen tuntuu, että saa hengittää, olla rennosti. Enkä ole kummassakaan pidemmässä suhteessa erotessa ollut juurikaan surullinen itseni puolesta, haikea korkeintaan.
Ja edelleen siis olen hyvissä väleissä molempien miesten kanssa, ja he myös ovat keskenään tekemisissä eli mitää draamaa eroihin ei liity :)
Omat vanhemmat ovat edelleen yhdessä mutta vvttuilevat toisilleen ja se ilmeisesti heitä yhdessä pitääkin..heijastuukohan lapsuuteni malli omiin suhteisiini?
Mitä piirteitä te annatte puolisoillenne anteeksi? Esim. Jos ei huumori kolahda mutta mies on hellä ja huomaavainen ja hieroo ja hipsuttaa päivittäin niin onko vaaka silloin tasan?
Näitä mietin..ajatellakko tulevaisuudessa tunteella vai järjellä. Tunneihminen olen mutta onko se ihan turhaa haihattelua kun kyse on parisuhteesta?
Kommentit (4)
Sellainen joka veisi jalat alta, löytyy ehkä yhdestä kumppani ehdokkaasta jokaista tuhatta kohden. Joten sellaista ei kannata etsiä tai haaveilla. Enemmin kannattaa ottaa mallia omista vanhemmista ja haastatella heitä vähän siitä heidän tapaamisesta. Jos kuuntelet tarkkaan, niin huomaat viimeistään rivien välistä että parisuhteet perustuvat luottamukseen ja kompromisseihin.
Eikä kestävät pitkät parisuhteet synny yhdessä yössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös tuo ole ihan tavallinen kuvio?
Tylsän tasainen betamies kiinnostaa sen aikaa kun saa perheen hankittua ja elämän rakennettua puitteineen, sitä ennen ja sen jälkeen tekee mieli jännempiä miehiä.
Ethän voi pakottaa itseäsi "kompromissiin" jos se ei tunnu oikealta. Sinä itse ainoastaan tiedät, mikä toisessa ihmisessä sytyttää ja pitää kiinnostuksen yllä. Tietenkin voi myös tulla vastaan vielä ihminen, joka ei olisikaan yhtään "toivomasi" kaltainen ja silti rakastuisit palavasti. Uskon, että loppujenlopuksi nämä edelliset suhteesi eivät vain olleet oikeita monesta syystä. Kokonaisuus ratkaisee ja kyllä sen kokonaisuuden tarvitsee miellyttää, ellei halua tehdä tietoista päätöstä siitä, että solmii suhteen ns. järkiperustein.
Mietin vain, että jos et ole aiemmissa suhteissasi tällaiseen halunnut tyytyä, niin miksi ajattelet, että se voisi riittää tulevaisuudessakaan?
Ehkä ne asiat, jotka koet tärkeiksi suhteessa, on ne mistä sinun kannattaakin pitää kiinni. Ne asiat saattavat tosiaan muuttua ajan kuluessa. Niinkuin itse sanoit, niin varmasti esimerkiksi vanhempiesi antama malli parisuhteesta vaikuttaa myös sinun odotuksiisi omilta suhteiltasi. Etsit kuitenkin vielä sitä oikeaa kumppania, eikä mielestäni tarvitsekaan vähempään tyytyä. Sinun varmasti kannattaa toimia niinkuin kuin hyväksi tunnet ja mikä sinut tekee onnelliseksi. Ei rakkautta voi kuitenkaan pakottaa.
Ärsytti jo puolivälissä tekstiä.