Inhottavin herätys, johon muistat heränneesi joskus! Tai muuten vaan epämukavia heräämisiä
Tuli vaan mieleen kun naapurissa aamuvirkku ukko keksi aloittaa porausremontoimmin nyt sunnuntaina klo 7.36 :)
Ei toki inhoittavin kaikista mutta tämä nyt mielessä. Jumalauta mikä ääni tuosta lähtee...!
Kommentit (20)
Käveleskelin kallion kosteita katuja ilman kenkiä, takkia ja arvotavaroita. En tiennyt mistä olin tulossa, enkä kyllä sitäkään että minne menossa.
Ehkä se, kun näin unta koulukiusaajastani, jota sitten yritin jalallani potkia. Potkaisin sitten unissani oikeasti seinään, heräsin ja sain tuon jalkani aivan mustelmille.
Festareilla, krapulassa kun kaatosade tuli teltan läpi. Oli aamuyö ja kaverin kanssa täristiin läpimärässä teltassa jonka pohja lainehti vettä.
Asuin ulkomailla ja yhtenä aamuna heräsin kovaan kutinaan jaloissa. Sitten huomasin, että koko patja on luteiden valtaama ja siinä meni sitten aika kauan aikaa siivota sänky ja huone jälleen nukkumiskelpoiseksi. Olivat nimittäin pesiytyneet seiniinkin.
No kyllä kaikista inhottavimmat herätykset on ne, kun lapset on oksennustaudissa ja jälleen kerran herää oksennukseen...
Ensimmäinen KOMPPANIASSA HERÄTYS -huuto armeijassa
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen KOMPPANIASSA HERÄTYS -huuto armeijassa
Meillä soitettiin ensimmäisenä aamuna ”Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää..”
Entisessä asunnossa asuessani heräsin joka yö 2-3 kertaa siihen, että yläkerran kaljaa kittaava äijä lorottaa litrakusta. Siis huolimatta siitä, että nukuin korvatulpat korvissa.
Luojan kiitos pääsin vihdoin muuttamaan pois.
Muutaman kerran olen herännyt siihen että oksennan kaaressa. No onneksi sentään heräsin, etten vaan ole tukehtunut.
Kerran nuorempana heräsin siihen, kun äitini ryntäsi huoneeseeni, rämäytti valot päälle ja aloitti hysteerisen huutokonsertin, joka kestikin sitten monta tuntia. Myös siskoni on järjestänyt näitä shokkiherätyksiä.
Näin unta, että istuin vessanpöntöllä, ja heräsin sitten siihen kun olin lorottanut sänkyyni. En ollut edes ottanut mitään edellisenä iltana. Tuon jälkeen en pitkään aikaan kehdannut mennä kenellekkään yöksi, josko olisi sattunut uudestaan. Onneksi ei.
Olin todella humalassa ja muisti mennyt. (Koskaan aiemmin enkä onneksi sen jälkeenkään ole noin humalassa ollut.) Heräsin enkä tiennyt missä olen! Jonkun kotona eikä siellä ollut ketään muuta. Siinä sitten hetken katselin ja ihmettelin. Kello oli kolme yöllä. Päähäni tuli ajatus että puoli tuntia ravintolan valomerkkiin --> baariin 😂 Rappukäytävässä törmäsin tähän puolituttuun mieheen (joka oli minut sitten kotiinsa vienyt turvaan nukkumaan) ja hän sai houkuteltua minut palaamaan takaisin.
No, loppu hyvin kaikki hyvin. Ollaan oltu reilu 11 vuotta yhdessä tuon miehen kanssa nyt 😂 Naimisissa ja kaksi lasta.
Mutta aina tulen muistamaan tuon kamalan herätyksen!
Pommiin nukkuminen. Se tunne, kun katsoo kelloa ja joutuu sinkoamaan itsensä jalkeille.
Norovirus iski keskellä yötä ja kunnon ripulipaskat ensin sänkyyn ja siitä vessaan lisää oksentamaan ja ripuloimaan. Tuotteita levisi myös eteisen lattialle ja pitkin vessan lattiaa
No varmaan järkyttävin kokemus oli kun poliisit tulivat kotiini.
Nukahdin apparin paikalle ja heräsin siihen, kun auto ajoi eläimen kanssa kolarin. Onneksi oli pieni eläin eikä hirvi ja pienillä lommoilla selvittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen KOMPPANIASSA HERÄTYS -huuto armeijassa
Meillä soitettiin ensimmäisenä aamuna ”Voiko ihanammin päivän enää alkaa, onko ihanampaa aamua kuin tää..”
Pistän vielä paremmaksi; meillä oli Panssarisoittokunta majoitettuna samassa kasarmirakennuksessa, ja heräsimme ensimmäisenä aamuna siihen että koko soittokunta soittaa toisen kerroksen käytävällä ”You’re in the Army now”.
V I T T U kun en tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä. 😂
Kotisohvalle sammuneena heräsin matkapuhelimen tauottomaan soimiseen. Siellä kerrottiin, että kaveri, jonka kanssa olin ollut yöllä radalla oli tehnyt itsemurhan.
Se kun heräsin keskellä yötä palovaroittimen ääneen ja kämppä oli täynnä savua. Tulipaloa ei onneksi ollut, mutta uunissa ollut joulukunkku sai oikein rapsakan mustan kuoren.
Toinen oli koulun työharjoittelun näyttöviikon ekana päivänä, kun heräsin 15 min. ennen työvuoron alkua. Jotenkin ihmeen kaupalla ehdin työpaikalle juuri ja juuri ajoissa. Toki hiukset harjaamatta ja ilman eväitä.
Epämukavin herätys elämässäni oli kun keskellä yötä kaikki irtain autossani kellui vedessä. Olin parkkeerannut myrskyssä upouuden autoni jonkun kerrostaloyhtiön parkkipaikalle, kun en päässyt työstä kotiin saakka ajamaan tulvivilla kaduilla. Kävin nukkumaan odotellessani aamunkoittoa, mutta kaatosade vaan jatkui tuntikausia ja ennenpitkää koko parkkis ja kaikki sen autot, omani mukaanlukien, olivat veden alla. Loppuyön vietin ystävällisen 1. kerroksen perheen olohuoneessa, sohvan selkänojalla istuen. Heidänkin asuntonsa oli täysin veden vallassa, sohvatyynyjen korkeudelle saakka.