Riitta, 44: Ystäväni erosi raskausaikana jne. artikkeli

https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/riitta-44-ystava…

En osaa välttämättä linkittää, sori.
Asiaan: Alkoi ärsyttää tuo artikkelin asiantuntijanainen. Kuinka pitäisi vaan kestää, ystävyys on joskus rankkaa ja itse voi puolestaan joskus tarvita apua, ystävyys vaan syventyy tällaisesta jne. Joo-o. Onkohan hänellä ollut koskaan tuollaista kaiken energian itsestä imevää ystävää? Minulla oli. Olin se likasanko, johon kaadettiin kaikki, ihan kaikki. Yritin ohjata ammattiavun pariin, ei kelvannut. Minun piti olla tavoitettavissa 24/7 kuuntelemaan hänen huoliaan. Omat kuulumiseni olivat sivuseikka, ei koskaan edes kysynyt niitä. Jos yritinkin kertoa, sanomani kuitattiin "No sulla nyt on tommosta, mutta mulla taas tänään..." Tätä kesti VUOSIA. Lopulta oli pakko jättää kivireki, vaikka se pahalta tuntuikin. Aloin vaan itse olla niin loppu tuohon yksipuoliseen ihmissuhteeseen, joka tosiaan vei kaiken energian ja ilon minusta.

Ehkä olen kamala ihminen, etten jaksanut olla tukena ja käytettävissä 24/7 vuosien ajan. Olkoon sitten niin.