Yksinäinen vaikka perhe

Itsellä vähän sama tilanne ja olenkin alkanut miettiä alkaisinko deittailla esim. Suomi24 kautta jotain muuta miestä. Olisi ihanaa jos joku huomioisi jne.

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin...

Rakensitko sinä sen talonkin? Siis kun kaikki vastuu jäi sinulle? Jos miehellä on kotona aina joku homma, mikä pitää tehdä, miksi et tekisi puolia niistä hommista? Silloin teille jäisi aikaa ja molemmille jaksamistakin tehdä yhdessä muutakin. 

Täällä sama. Just ehdotin miehelle että menisimmekö illalla katsomaan eräs esitys. Ei jaksa ja ei siinä ole mitään nähtävää :/

Elokuviin menosta puhuttu koko kesä. Ei ehdi. Varasin lipun itselleni.

Matkoille ei ole rahaa, paitsi kavereiden kanssa.

Kaikki harrastaminen on tyhmää; ei lenkkejä, pyöräilyä, uintia, salia, pilatesta. Mihinkään ei lähde. Lapset ovat jo aikuisia ja niillä tietenkin omat kuvionsa. Mulla vuorotyö ja kavereilla normityöajat niin aina on joku aikatauluongelma etten pääse.

Tajusin just kanssa että olen aika yksinäinen.

Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle...niin siinä taloprojektissa ei ollut mitään vastuuta? Se vaan ihan itsestään tuli siihen? Ja kaikki jälkityötkin hoituu nyt ihan itsestään?

Vierailija kirjoitti:

Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle...niin siinä taloprojektissa ei ollut mitään vastuuta? Se vaan ihan itsestään tuli siihen? Ja kaikki jälkityötkin hoituu nyt ihan itsestään?

Muotoilin sanat väärin. Kaikki muut kotiasiat jäivät vastuulleni taloprojektin alla. Ja silloin asia olikin ok. Mutta nyt kun hommat on suurinmaksi osaksi tehty ja ei ole kiireellisiä asioita ollut pitkään aikaan niin aina on jotain pientä jota tehdä. Ja aina se tekeminen menee perheen yhteisen ajan edelle. Ongelmani on siis se kun toinen ei yhtä pariatuntia viikossa saa muka aikaa rttä viettäisi minun tai edes lasten kanssa. Miehelle olen kiitollinen talon kunnostuksesta kyse ei ole siitä. Paljon on asioita jotka on hoidettava mutta jos monta vuotta menee niin ettei ikinä löydy perheelle aikaa, on se minusta surullista. Hänen ystävänsä tekee samalla tavalla taloproketia mutta he pitävät sunnuntai aina vapaata ja pyhittävät sen perheen kesken touhuamiselle. Näin ollut jo monta vuotta. Pyysin kerran mieheltäni vastaavaa niin mies tuhahti ettei ne hommat sillä tavalla valmistu..

Ap

Joopa joo. Se omakotitalo pitää saada ja kun sen saa ollaan tyytymättömiä, kun mies sitä tekee eikä nainen voi varastaa kaikkea miehen aikaa itseelleen. Rakentaminen vie väistämättä sen 5-6 vuotta, kun sitä yrittää työn oheen sovittaa vaikka kuinka olisi avaimet käteen paketti.

Mitä jos vaihtasitte rooleja sinä teet ne miehen työt ja mies sinun? Näin mies saa enenenmän aikaaa niille lapsillekin niin kumpikin vähän tietää missä sen toisen elämässä mennään sen ajan käytön suhteen.

Miehesi tarvitsee enemmän huomioa. Sinun pitäisi hankkia itsellesi työ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle...niin siinä taloprojektissa ei ollut mitään vastuuta? Se vaan ihan itsestään tuli siihen? Ja kaikki jälkityötkin hoituu nyt ihan itsestään?

Muotoilin sanat väärin. Kaikki muut kotiasiat jäivät vastuulleni taloprojektin alla. Ja silloin asia olikin ok. Mutta nyt kun hommat on suurinmaksi osaksi tehty ja ei ole kiireellisiä asioita ollut pitkään aikaan niin aina on jotain pientä jota tehdä. Ja aina se tekeminen menee perheen yhteisen ajan edelle. Ongelmani on siis se kun toinen ei yhtä pariatuntia viikossa saa muka aikaa rttä viettäisi minun tai edes lasten kanssa. Miehelle olen kiitollinen talon kunnostuksesta kyse ei ole siitä. Paljon on asioita jotka on hoidettava mutta jos monta vuotta menee niin ettei ikinä löydy perheelle aikaa, on se minusta surullista. Hänen ystävänsä tekee samalla tavalla taloproketia mutta he pitävät sunnuntai aina vapaata ja pyhittävät sen perheen kesken touhuamiselle. Näin ollut jo monta vuotta. Pyysin kerran mieheltäni vastaavaa niin mies tuhahti ettei ne hommat sillä tavalla valmistu..

Ap

Miksi ette voi tehdä niitä kunnostustöitä yhdessä? Silloin teillä olisi yhteistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle...niin siinä taloprojektissa ei ollut mitään vastuuta? Se vaan ihan itsestään tuli siihen? Ja kaikki jälkityötkin hoituu nyt ihan itsestään?

Muotoilin sanat väärin. Kaikki muut kotiasiat jäivät vastuulleni taloprojektin alla. Ja silloin asia olikin ok. Mutta nyt kun hommat on suurinmaksi osaksi tehty ja ei ole kiireellisiä asioita ollut pitkään aikaan niin aina on jotain pientä jota tehdä. Ja aina se tekeminen menee perheen yhteisen ajan edelle. Ongelmani on siis se kun toinen ei yhtä pariatuntia viikossa saa muka aikaa rttä viettäisi minun tai edes lasten kanssa. Miehelle olen kiitollinen talon kunnostuksesta kyse ei ole siitä. Paljon on asioita jotka on hoidettava mutta jos monta vuotta menee niin ettei ikinä löydy perheelle aikaa, on se minusta surullista. Hänen ystävänsä tekee samalla tavalla taloproketia mutta he pitävät sunnuntai aina vapaata ja pyhittävät sen perheen kesken touhuamiselle. Näin ollut jo monta vuotta. Pyysin kerran mieheltäni vastaavaa niin mies tuhahti ettei ne hommat sillä tavalla valmistu..

Ap

Miksi ette voi tehdä niitä kunnostustöitä yhdessä? Silloin teillä olisi yhteistä tekemistä.

Nimenomaan. On meilläkin tehty remonttia milloin missäkin osassa taloa jo monta vuotta ja se on vienyt miehen aikaa. Minähän en osaa mitään remontoida, mutta olen silti pyöriskellyt siinä lähettyvillä, siivoillut jälkiä ja kanniskellut tavaroita ja tarvikkeita ja samalla ollaan seurustelu.  

Jätä se sika. Ei tuollaisissa tyhjissä suhteissa kannata roikkua. Tai etsit tinderistä ystävän.

Tässäkin tapauksessa mies on perheen vapaamatkustaja. Ja sinä mahdollistat sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle...niin siinä taloprojektissa ei ollut mitään vastuuta? Se vaan ihan itsestään tuli siihen? Ja kaikki jälkityötkin hoituu nyt ihan itsestään?

Muotoilin sanat väärin. Kaikki muut kotiasiat jäivät vastuulleni taloprojektin alla. Ja silloin asia olikin ok. Mutta nyt kun hommat on suurinmaksi osaksi tehty ja ei ole kiireellisiä asioita ollut pitkään aikaan niin aina on jotain pientä jota tehdä. Ja aina se tekeminen menee perheen yhteisen ajan edelle. Ongelmani on siis se kun toinen ei yhtä pariatuntia viikossa saa muka aikaa rttä viettäisi minun tai edes lasten kanssa. Miehelle olen kiitollinen talon kunnostuksesta kyse ei ole siitä. Paljon on asioita jotka on hoidettava mutta jos monta vuotta menee niin ettei ikinä löydy perheelle aikaa, on se minusta surullista. Hänen ystävänsä tekee samalla tavalla taloproketia mutta he pitävät sunnuntai aina vapaata ja pyhittävät sen perheen kesken touhuamiselle. Näin ollut jo monta vuotta. Pyysin kerran mieheltäni vastaavaa niin mies tuhahti ettei ne hommat sillä tavalla valmistu..

Ap

Ja sitten kysyit löytyisikö niistä jotain yhteistä tekemistä?

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Se omakotitalo pitää saada ja kun sen saa ollaan tyytymättömiä, kun mies sitä tekee eikä nainen voi varastaa kaikkea miehen aikaa itseelleen. Rakentaminen vie väistämättä sen 5-6 vuotta, kun sitä yrittää työn oheen sovittaa vaikka kuinka olisi avaimet käteen paketti.

Mitä jos vaihtasitte rooleja sinä teet ne miehen työt ja mies sinun? Näin mies saa enenenmän aikaaa niille lapsillekin niin kumpikin vähän tietää missä sen toisen elämässä mennään sen ajan käytön suhteen.

Ammattilaiset tekemään pohjat, elementit pystyyn päivässä ja ei menee montaa viikkoa muuttoon. Ihme vetelyksiä nämä nykymiehet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo. Se omakotitalo pitää saada ja kun sen saa ollaan tyytymättömiä, kun mies sitä tekee eikä nainen voi varastaa kaikkea miehen aikaa itseelleen. Rakentaminen vie väistämättä sen 5-6 vuotta, kun sitä yrittää työn oheen sovittaa vaikka kuinka olisi avaimet käteen paketti.

Mitä jos vaihtasitte rooleja sinä teet ne miehen työt ja mies sinun? Näin mies saa enenenmän aikaaa niille lapsillekin niin kumpikin vähän tietää missä sen toisen elämässä mennään sen ajan käytön suhteen.

Ammattilaiset tekemään pohjat, elementit pystyyn päivässä ja ei menee montaa viikkoa muuttoon. Ihme vetelyksiä nämä nykymiehet.

Niinpä. Kannattaa asua vuokralla, Mikälii mies on noin remonttikyvytön ja -haluton.

Mä olen tosi yksin. Mies tekee pitkää päivää, lapsi on koulussa ja kavereiden kanssa. Itse olen monisairaana kotona. Huomenna menevät lapsen kanssa katsomaan peliä kaksin, mies ja lapsi, ja sunnuntaina lapsi menee pelaamaan ja menevät kaksin. Mä olen aina kotona. Jos ehdotan, että mentäisiin kaikki vaikka elokuviin, teatteriin tms niin ei niitä kiinnosta.

Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.

Ap

Ja jatkan vielä..OLEN TÖISSÄ käyvä ihminen!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tosi yksin. Mies tekee pitkää päivää, lapsi on koulussa ja kavereiden kanssa. Itse olen monisairaana kotona. Huomenna menevät lapsen kanssa katsomaan peliä kaksin, mies ja lapsi, ja sunnuntaina lapsi menee pelaamaan ja menevät kaksin. Mä olen aina kotona. Jos ehdotan, että mentäisiin kaikki vaikka elokuviin, teatteriin tms niin ei niitä kiinnosta.

Mikset mene mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.

Ap

No eikö mies voi olla sen toivomasi pari tuntia viikossa ilman kuulokkeita ja sinä apupoikana talon kunnostuksessa? Mä kyllä ymmärrän teitä molempia. Teen itse remonttia, johon mies ei osallistu lainkaan (ymmärrän tämän hyvin, koska asunto on minun). Toisaalta en jaksa ensin käydä töissä, sitten remontoida ja sen jälkeen vielä viihdyttää miestäkin. Elämäntilanne nyt vaan on tällainen ja jos mies ei jaksa odottaa remontin valmistumista, en voi asialle mitään. Kerätköön sitten kamansa ja etsiköön naisen, jolla on enemmän aikaa.