Yksinäinen vaikka perhe
Onko muita joilla sama tilanne? Minulla kaksi ihanaa lasta. Kouluikäisiä jo molemmat. Ihana mies. Mutta olen todella yksinäinen. Mies ei ole viimeiseen 4 vuoteen oikeastaan tehnyt mitään meidän kanssa yhdessä. Ennen käytiin uimassa, kävelyllä tai tehtiin ruokaa yhdessä perheen kesken. Taloprojektin myötä kaikki vastuu jäi minulle ja mies tekee töitä ja kotona jatkaa töitä. Aina on joku homma joka pitää tehdä. Loppua ei näy. Lepopäivät pitää välillä ja silloinkin vain makaa sohvalla ja katsoo ohjelmiaan koska ei jaksa mitään ja kerää voimia että jaksaa tehdä taas töitä. Ystävät eivät pidä oikeastaan koskaan yhteyttä ellen minä ota ensin. Aina kuulemma on aikaa minulle mutta todellisuudessa ei ole. Aloitin uuden liikuntaharrastuksenkin mutta ei se ole oloani vielä helpottanut. Kaipaan niin yhteisiä mukavia perhehetkiä ja sitä tunnetta että joku aidosti haluaa viettää aikaa yhdessä kanssani. Olen ollut kovin sosiaalinen ja Nyt tuntuu että on jäänyt ihan yksin lasten kanssa. Ja he ovat ihania mutta aikuista seuraa kaipaisi joskus
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.
Ap
Voit pistää eropaperit vetämään ihan koska haluat. Kun mies ei yrityksistäsi huolimatta huomio sinua ja lapsiaan niin mikä teitä pitää yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tosi yksin. Mies tekee pitkää päivää, lapsi on koulussa ja kavereiden kanssa. Itse olen monisairaana kotona. Huomenna menevät lapsen kanssa katsomaan peliä kaksin, mies ja lapsi, ja sunnuntaina lapsi menee pelaamaan ja menevät kaksin. Mä olen aina kotona. Jos ehdotan, että mentäisiin kaikki vaikka elokuviin, teatteriin tms niin ei niitä kiinnosta.
Mikset mene mukaan?
Huomiseen peliin, mies ei varannut lippuja koska olin kipeä alkuviikosta. Se kun ei tajua että olo vaihtelee päivittäin ja olisin voinut mennä. Lisäksi haluavat kaksin noissa kulkea. Sunnuntaista en vielä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.
Ap
Elämäsi on juuri sellaista miksi olet sen tehnyt. Muutoksenkin pitää lähteä sinusta itsestäsi. Pelkkä marina anonyymillä palstalla ei tilannettasi paranna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.
ApPointti on siinä, että olet huomannut olevasti tyytymätön OMAAN elämääsi ja vain SINÄ olet se joka sille voi tehdä. Jaxuhalit ei SINUN elämääsi muuta.
SINÄ olet tehnyt omat arviot, päätökset ja valinnat OMASSA elämässäsi ettei esim. niitä ystäviä ole. Nyt SINULLA on kaksi vaihtoa, olet edelleen passiivisena tilanteevietävissä tai otat sitä todellista vastuuta OMASTA elämästäsi.
Vinkin voin antaa mistä voit aloittaa. Lapset hoitoon ja puhut sille miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh...en minä mikään aasi ole. Mieheni on alan ammattilainen ja ei kyllä anna minun tehdä juuri mitään kunnostustöitä koska haluaa tehdä kaiken itse koska osaa parhaoten. Juu kyllä minä välillä pyörin mukana mutta usein kuulokkeet korvilla kuuntelee radiota. Yksinkö siinä pitäisi höpöttää. Ja ei, en olekkaan varastamasta aviomieheni kaikkea aikaa, kun saisi edes sen parituntia viikossa! Ja jos minä juoksen kokoajan miehen perässä kerjäämässä huomiota niin kukahan hoitaa lapset, kodin, pyykit, ruokakuviot, kaupassa käynnit harrastuskuskaukset ym? Pointtini onkin se että meitä on kaksi jotka elävät yksin. Tai siis minä hoidan lapsetkn mutta yhdessä meillä ei ole mitään. Ja toisella ei ole edes halua yhteiseen. Ei jaksa. Ja toisin kuin varmaan kohta sanotaan niin ei, en nalkuta miehelle asiasta vaan nielen pahanoloni koska toinen ei näe asiassa ongelmaa. Olisi edea ystäviä joille voisi purkaa ettei tarttisi täällä avautua ja saada lisää kuraa niskaan. Taisi olla virhearvio.
ApPointti on siinä, että olet huomannut olevasti tyytymätön OMAAN elämääsi ja vain SINÄ olet se joka sille voi tehdä. Jaxuhalit ei SINUN elämääsi muuta.
SINÄ olet tehnyt omat arviot, päätökset ja valinnat OMASSA elämässäsi ettei esim. niitä ystäviä ole. Nyt SINULLA on kaksi vaihtoa, olet edelleen passiivisena tilanteevietävissä tai otat sitä todellista vastuuta OMASTA elämästäsi.
Vinkin voin antaa mistä voit aloittaa. Lapset hoitoon ja puhut sille miehellesi.
Tämä. Asiat ei vaan tapahdu. Ne ovat seurausta omista ja toisten valinnoista. Vain omiin valintoihisi voit vaikuttaa.
Meillä 2 lasta ja ei olla ikinä käyty yhtään missään koko perheellä. Ei siis missään. Minä käyn aina lasten kanssa. Mies on aina töissä ja lomia ei ole. Pari kertaa kuussa saattaa olla puoli päivää vapaata.