Sotkin vahingossa kämppiksen reseptivihon piloille, ostin tilalle kalliin ruokakirjan - ei kelvannut

Nyt menee pippurit ja suolat miten sattuu :D

Kysy mitä voisit tehdä, jos haluat sitä vilpittömästi.

Mutta jos asenne olisi "miten pääsen eroon tästä tilanteesta, että lopettaisit tuon murjottamisen", niin kannattaa antaa vain olla, koska sillä tilanne menee vain pahemmaksi.

Yksi vaihtoehto on vain olla toiselle kiva, tehdä hänelle vaikka voileipä. Sitten hänelle saattaa tulla vähän huono omatunto, kun murjottaa kivalle ihmiselle.

Tiedätkö mitä minä tekisin jos joku huolimattomuuttaan tai ehkä jopa kateudesta ensin tuhoaisi jotain millä on mulle sanomattoman iso tunnearvo ja kuvittelisi että yhdellä juustoleivällä vois kuitata tekonsa? Voin kertoa että se tilanne ei päättyisi nätisti. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy mitä voisit tehdä, jos haluat sitä vilpittömästi.

Mutta jos asenne olisi "miten pääsen eroon tästä tilanteesta, että lopettaisit tuon murjottamisen", niin kannattaa antaa vain olla, koska sillä tilanne menee vain pahemmaksi.

Yksi vaihtoehto on vain olla toiselle kiva, tehdä hänelle vaikka voileipä. Sitten hänelle saattaa tulla vähän huono omatunto, kun murjottaa kivalle ihmiselle.

Provohan tämä on. Miksi kukaan säilyttäisi korvaamattoman arvokasta vihkoa keittiössä jossa sen sotkeentuminen on mahdollista ja jopa todennäköistä? On helppoa ottaa sivuista kopiot ja katsoa reseptit niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mitä minä tekisin jos joku huolimattomuuttaan tai ehkä jopa kateudesta ensin tuhoaisi jotain millä on mulle sanomattoman iso tunnearvo ja kuvittelisi että yhdellä juustoleivällä vois kuitata tekonsa? Voin kertoa että se tilanne ei päättyisi nätisti. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy mitä voisit tehdä, jos haluat sitä vilpittömästi.

Mutta jos asenne olisi "miten pääsen eroon tästä tilanteesta, että lopettaisit tuon murjottamisen", niin kannattaa antaa vain olla, koska sillä tilanne menee vain pahemmaksi.

Yksi vaihtoehto on vain olla toiselle kiva, tehdä hänelle vaikka voileipä. Sitten hänelle saattaa tulla vähän huono omatunto, kun murjottaa kivalle ihmiselle.

En nyt tarkoittanutkaan että yhdellä juustoleivällä. Mutta jos toinen yrittää korjata asian ja lisäksi on sinulle vieläpä vilpittömästi mukava, niin varmaan leppyisit helpommin.

Vai mitä, leppyisitkö helpommin, jos tuo tyyppi ei yrittäisi tehdä mitään?

Kaikkeen ne ihmiset kiintyy.

Mulla on keittiössä yksi isoäidin käsin kirjoittama Hanna tädin -kakkujen resepti tauluksi kehystettynä. Ihanaa vanhanaikaista käsialaa vaaleansiniselle paperille kirjoitettuna. Kyllä mulla on mummin reseptivihkoja tallella, vaikka en itte mikään keittiöihme ookkaan.

Vierailija kirjoitti:

Miten sillä kämpiksellä oli mummin antama reseptivihkonen mukana?

Nuo vanhat reseptit ovat niin työlöitä tehdä ja täysin erilaisia kun nykyisin, että harva niiden ohjeiden mukaan alkaa tekemään ruokaa ja leivonnaisia, muulloin kuin lomillaan.

Ja miten ootte kämpiksiä, oletteko opiskelijoita vai muuten?

Vanhoihin resepteihin käytettiin paljon voita, kermaa, munia ja monenlaista, lihaa, onko teillä rahaa ko, ruokiin ja syöttekö tosiaan tuollaisia ruokia ja leivontatuotteita, näiden erikoisruokavalioiden aikoina?

Tämä on selkeä provo. Keksitty tarina.

Mistä keksit nämä niin vanhat ja työläät reseptit? Mummon antama reseptivihko voi olla esim. kotoa vuonna 2015 pois muuttaneelle nuorelle kirjoitettuja helppoja perusreseptejä, ei mikään 20-luvun museokappale. Paitsi, että ap selvästi provoilee eikä koko reseptivihkoa ole olemassakaan.

Vierailija kirjoitti:

Provohan tämä on. Miksi kukaan säilyttäisi korvaamattoman arvokasta vihkoa keittiössä jossa sen sotkeentuminen on mahdollista ja jopa todennäköistä? On helppoa ottaa sivuista kopiot ja katsoa reseptit niistä.

Onko joku väittänyt, että se olisi tärveltynyt keittiössä? No toisaalta, reseptivihon suurin arvo on nimenomaan keittiökäytössä, mutta tässä tapauksessa ei ole kerrottu, miten se tuhoutui.

Jos teksti on luettavissa, ne voidaan kirjoittaa uuteen vihkoon. Muuten menee kyllä vaikeaksi, jos se on vaikkapa palanut.

Vanhoissa, siis todella vanhoissa resepteissä ei käytetty munia, voita ja sokeria vaan laardia, utareita, voikukanjuuria, munuaisia ym. sellaista, jota ei nykyään (vielä) kaupoista saa.

Paperiresepti on helpommin käsiteltävä kuin sähköinen, varsinkin keittiössä.

Ihmettelen miten olet muka onnistunut vahingossa tuhoamaan reseptivihkon aivan totaalisesti... Jos se on kastunut, niin saahan niistä resepteistä luultavasti sen verran selvää, että ne kykenee kirjoittamaan uudestaan.