Lapsi ei hyväksy uutta kumppania

Vuosi liian nopeaa toimintaa? Mun kaveri erosi miehestään (3 pientä lasta) toukokuussa ja elokuussa muutti jo uuden miehen luo ja oli samantien raskaana. Heti kun avioero oli selvä meni naimisiin tän uuden kanssa. Se oli nopeaa ja lapset oireilee kovasti.

Lapsi nyt etusijalle. Ero on vielä raastavan tuore ja nyt lapsi pelkää sinunkin menettämistäsi ja uutta vierasta miestä kotonaan. Älä tuo miestä ollenkaan lapsen näkyville. Älä kerro hänestä mitään. Lapsi tarvitsee nyt rauhaa. Psykologin luokse kannattaa mennä juttelemaan erosta, se pitää ensin käsitellä ja sitten vasta monen vuoden päästä uusi mies lapsen kotiin. Ei vielä. Malta odottaa. Lapsen kehitys on kesken, älä pilaa sitä nyt omalla itsekkyydelläsi.

Itse parin teinin isänä erosin alkuvuodesta, ja lapset asuu minulla. Ei tulisi mieleenkään alkaa vielä uusiin suhteisiin saati esitellä ketään lapsille, eron käsittely heillä vielä niin kesken ja asia pinnalla. Surutyö ottaa aikansa, lapsillakin.

Mitä ihmettä?!?  Moni sanoo, että lapsi ykköseksi ja että aloittajan pitäisi vaikka lopettaa suhteen miehen kanssa, että lapsi 'paranisi'. Haloo!  Nyt on kyseessä TEINI, ei mikään avuton pikkulapsi. Toki on ymmärrettävää, että hänellä on epävarmuutta ja hänkin kaipaa tukea, mutta jos se on tuollaista itkupotkua, niin hoidon tarpeessahan tuo teini on. Ei lasta voi opettaa, että kiukuttelemalla hän määrää vanhemman suhteesta. Jos ei puhe auta, niin täytyy koettaa saada hoitoa jostakin.

Lars kirjoitti:

Mitä ihmettä?!?  Moni sanoo, että lapsi ykköseksi ja että aloittajan pitäisi vaikka lopettaa suhteen miehen kanssa, että lapsi 'paranisi'. Haloo!  Nyt on kyseessä TEINI, ei mikään avuton pikkulapsi. Toki on ymmärrettävää, että hänellä on epävarmuutta ja hänkin kaipaa tukea, mutta jos se on tuollaista itkupotkua, niin hoidon tarpeessahan tuo teini on. Ei lasta voi opettaa, että kiukuttelemalla hän määrää vanhemman suhteesta. Jos ei puhe auta, niin täytyy koettaa saada hoitoa jostakin.

Lapsi ei hyväksy uutta miestä ja hänellä on siihen täysi oikeus. Lapsesta ei saa missään nimessä tehdä semmoista joka muka jotain "hoitoa" tarvitsisu. Ei, ei ja ehdottomasti ei. Jos joku hoitoa tarvitsee niin se on tämä äiti, joka nyt älyä asettaa lapsiaan ykköseksi. Ja yrittää vielä ulkoistaa vastuuta lapselle. Lapsi ei hyväksy ja sitä pitää kunnioittaa ja olla manipuloimatta lasta.

Erolapset ovat heittopusseja, joiden luottamus omiin vanhempiin on järkkynyt pahasti eron takia. Älä nyt tuo ketään ainakaan asumaan kotiisi. Seurustella voi muutenkin. Lapsi on oltava tärkein kummallekin vanhemmalle. Suurin osa mielenterveyspotilaista on erolapsia. Se on fakta.

Lars kirjoitti:

Mitä ihmettä?!?  Moni sanoo, että lapsi ykköseksi ja että aloittajan pitäisi vaikka lopettaa suhteen miehen kanssa, että lapsi 'paranisi'. Haloo!  Nyt on kyseessä TEINI, ei mikään avuton pikkulapsi. Toki on ymmärrettävää, että hänellä on epävarmuutta ja hänkin kaipaa tukea, mutta jos se on tuollaista itkupotkua, niin hoidon tarpeessahan tuo teini on. Ei lasta voi opettaa, että kiukuttelemalla hän määrää vanhemman suhteesta. Jos ei puhe auta, niin täytyy koettaa saada hoitoa jostakin.

Lapsi on vielä kesken. Hänet on tahtomattaan jo ajettu ihan uuteen tilanteeseen, joka ottaa koville. Jos eivät omat vanhemmat tässä tilanteessa tee ratkaisuja lapsen parhaaksi, kuka sitten?

Aikuiset ovat jo valmiita ja heillä täytyy olla kyky siirtää omien tarpeiden tyydyttämistä. Jos aikuinen pistää oman rakkauselämänsä etusijalle silloin kun lapsella on kriisi, kyseinen ihminen ei ole kypsä lapsen huoltajaksi. Lapsia ei ”kouluteta” ajamalla heidät selkä seinää vasten ahdistavassa elämäntilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Erolapset ovat heittopusseja, joiden luottamus omiin vanhempiin on järkkynyt pahasti eron takia. Älä nyt tuo ketään ainakaan asumaan kotiisi. Seurustella voi muutenkin. Lapsi on oltava tärkein kummallekin vanhemmalle. Suurin osa mielenterveyspotilaista on erolapsia. Se on fakta.

Ei ole mikään "fakta". Tämä ihmisten ylenmääräinen leimaaminen "mielenterveyspotilaiksi' pitäisi älytä jo lopettaa.

Hyvää keskustelua täällä. Työskentelen eronneiden perheiden kanssa ja kyllähän ne tilanteet ja kuviot on joskus ihan käsittämättömiä lasten kannalta. Monen lapsen mieli särkyy siinä pyörityksessä, kun vanhemmat elävät omia draamojaan. Moni kärsii vielä aikuisenakin huonosti hoidetusta erosta. Tiedättekö, että moni nuori aikuinen aloittaa tarinansa: Kaikki alkoi siitä, kun vanhemmat erosi.. Kertovat miten asiat alkoivat mennä pieleen. Ero on iso taitekohta lapsen elämässä ja tärkeää on, että ero ns. hoidetaan hyvin, lapsi tärkeimpänä.

Ei uusia miehiä ennenkuin lapsi on muuttanut pois kotoa. Lapsi saa muuten elinikäiset traumat.

Teinin tunteet voi huomioida mut ei lapsi päätä, kenen kans vanhempi seurustelee.

Vierailija kirjoitti:

Ei uusia miehiä ennenkuin lapsi on muuttanut pois kotoa. Lapsi saa muuten elinikäiset traumat.

Voi jeesus 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot lapselle ihan suoraan, että kaikessa ei ole kyse hänestä ja aikuisella saa olla jotain omaakin. Terveen itsetunnon kehitys vaan vaatii sen tietoisuuden, että aikuisilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.

Mielestäni tässä lapsen kanssa menee yli kiukuttelun, hän on todella ahdistunut muutoksista. Siksi mietin oikeaa toimintaa.

Ap

Soita perheneuvolaan jutteluaikaa teille

Veikkaan, että lapsi ehti tykästyä uuteen mieheen ja nyt pelkää teidän eroavan.

Lapselle varmaan kannattaa näyttää tilastoja kuinka moni avioliitto päätyy eroon.

Itse veisin lapsen terapiaan.

Ja lapsen isälle enemmän vastuuta että ottaisi hänet esim. Koko viikonlopuksi.

Lars kirjoitti:

Mitä ihmettä?!?  Moni sanoo, että lapsi ykköseksi ja että aloittajan pitäisi vaikka lopettaa suhteen miehen kanssa, että lapsi 'paranisi'. Haloo!  Nyt on kyseessä TEINI, ei mikään avuton pikkulapsi. Toki on ymmärrettävää, että hänellä on epävarmuutta ja hänkin kaipaa tukea, mutta jos se on tuollaista itkupotkua, niin hoidon tarpeessahan tuo teini on. Ei lasta voi opettaa, että kiukuttelemalla hän määrää vanhemman suhteesta. Jos ei puhe auta, niin täytyy koettaa saada hoitoa jostakin.

Nimenomaan teinille toi voi olla rankempaa kuin pikkulapselle. Teinin pakottaminen kestämään ailuisten tekemiä valintoja, jotka vaikuttavat massiivisesti hänen arkeensa, voi tuottaa käyttäytymis- ja koulunkäyntiongelmia, turhaa kapinointia ym. mikä voidaan välttää jos aikuiset käyttäytyvät vastuullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää keskustelua täällä. Työskentelen eronneiden perheiden kanssa ja kyllähän ne tilanteet ja kuviot on joskus ihan käsittämättömiä lasten kannalta. Monen lapsen mieli särkyy siinä pyörityksessä, kun vanhemmat elävät omia draamojaan. Moni kärsii vielä aikuisenakin huonosti hoidetusta erosta. Tiedättekö, että moni nuori aikuinen aloittaa tarinansa: Kaikki alkoi siitä, kun vanhemmat erosi.. Kertovat miten asiat alkoivat mennä pieleen. Ero on iso taitekohta lapsen elämässä ja tärkeää on, että ero ns. hoidetaan hyvin, lapsi tärkeimpänä.

Muuten hyvä kirjoitus, että lapsi tärkein. En pidä näistä liiallisista "mieli särkyy" ja "mielenterveysongelmaiseksi" leimaajista. Mieli ei ole asia joka on edes tieteellisesti olemassa. Kaikenlainen "mielenterveysongelmien" liittäminen ihmiseen on lopetettava. Vahvistakaa ihmistä, älkää tehkö hänestä uhria liittämällä häneen kaikenmaailman "leimoja".

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, että lapsi ehti tykästyä uuteen mieheen ja nyt pelkää teidän eroavan.

Anteeks? Teini ei hyväksy äidin uutta miestä.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle varmaan kannattaa näyttää tilastoja kuinka moni avioliitto päätyy eroon.

Itse veisin lapsen terapiaan.

Ja lapsen isälle enemmän vastuuta että ottaisi hänet esim. Koko viikonlopuksi.

Lapsests ei pidä missään nimessä tehdä uhria, joka viedään "terapiaan". Törkeätä asian ja vastuun ulkoistamista lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vuosi liian nopeaa toimintaa? Mun kaveri erosi miehestään (3 pientä lasta) toukokuussa ja elokuussa muutti jo uuden miehen luo ja oli samantien raskaana. Heti kun avioero oli selvä meni naimisiin tän uuden kanssa. Se oli nopeaa ja lapset oireilee kovasti.

Mies tullut kuvioihin jo keväällä ja nyt erosta vuosi.