Lapsi ei hyväksy uutta kumppania

Sanot lapselle ihan suoraan, että kaikessa ei ole kyse hänestä ja aikuisella saa olla jotain omaakin. Terveen itsetunnon kehitys vaan vaatii sen tietoisuuden, että aikuisilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.

Erosta vuosi ja jo keväällä toit lapsen elämään uuden ihmisen? Niin makaa kuin petaa.

Tapaako lapsi ollenkaan biologista isäänsä? Millaiset välit häneen?

Jätä se sika, siis lapsesi.

Vierailija kirjoitti:

Sanot lapselle ihan suoraan, että kaikessa ei ole kyse hänestä ja aikuisella saa olla jotain omaakin. Terveen itsetunnon kehitys vaan vaatii sen tietoisuuden, että aikuisilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.

Mielestäni tässä lapsen kanssa menee yli kiukuttelun, hän on todella ahdistunut muutoksista. Siksi mietin oikeaa toimintaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tapaako lapsi ollenkaan biologista isäänsä? Millaiset välit häneen?

Tapaa mutta lyhyitä aikoja kerrallaan. Välit sinänsä ok mutta tukeutuu vaan minuun. Isän kanssa siinä mielessä välit ei niin läheiset. Ap

Kun mies tulee seuraavaksi ja lapsi itkee ja huutaa mies tekee saman eli heittäytyy lattialle huutamaan ja toteaa, että tämä tehdään nyt yhdessä ettei lapsen tarvitse yksinään kiukutella.

Älä näytä liikaa lapselle. Yhdessä perheessä tuli ero ja vanhemmilla oli heti uudet puolisot. Lapsi joutui sopeutumaan liian nopeasti.

Lapsessa tuli esille yliseksuaalisuutta. Väistämättä tulee mieleen, että vanhemmat ovat tuoneet liika esille seksuaalisuutta kotona ja ehkä omat himot eivät ole olleet aivan hallinnassa lapsen edessä. Lapset yliseksuaalinen käytös häiritsee jopa koulussa. Lapselta puuttuu rajat. Aika ison muutoksen vanhempien ero toi lapsen elämään. Lapselta hävisi kaverit, kun ei hänen seurassaan enää uskalleta olla, kun kaikki on hänelle seksiä ja seksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Sanot lapselle ihan suoraan, että kaikessa ei ole kyse hänestä ja aikuisella saa olla jotain omaakin. Terveen itsetunnon kehitys vaan vaatii sen tietoisuuden, että aikuisilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.

Tuo on yhtä tyhjän kanssa. Sama kuin kertoisi syömishäiriöiselle ravinnon tarkoituksesta. Toimintamalleja kannattaa kysyä lasta hoitavilta ammattilaisilta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaako lapsi ollenkaan biologista isäänsä? Millaiset välit häneen?

Tapaa mutta lyhyitä aikoja kerrallaan. Välit sinänsä ok mutta tukeutuu vaan minuun. Isän kanssa siinä mielessä välit ei niin läheiset. Ap

Pelkää menettävänsä sinutkin. On isänsä jo menettänyt. Nyt pakitat sen miehen kanssa sen verran, että tapaat häntä silloin kun lapsi ei ole paikalla ja/tai kodin ulkopuolella. Rakastunut ihminen ei sitä itse tajua, mutta siinä huumassa kaikki muu on toisarvoista kun se ihastus on siinä vieressä. Ja lapsesi näkee ja oivaltaa tämän.  Eli jos se lapsi on oikeasti tärkein, nyt on se hetki näyttää se. seurustella voi edelleen, mutta ei sitä lapsen silmien edessä tarvitse tehdä. Nimim: kokemusta on, tuosta lapsen roolista nimittäin

Minulle lapset olisi tuossa tilanteessa ykkösasia. En toisi heidän elämään uusia ihmisiä (seurustelukumppaneita). Lapsen näkökulmasta liian nopeaa toimintaa. Herkät lapset todella kärsivät erosta, siihen päälle vielä vanhemman uusi parisuhde on jo liikaa. Hienoa ap, että ajattelet asiaa lapsen näkökulmasta, harvinaista. Voisitteko tapailla, kun lapset esim. isän luona ja edetä rauhallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot lapselle ihan suoraan, että kaikessa ei ole kyse hänestä ja aikuisella saa olla jotain omaakin. Terveen itsetunnon kehitys vaan vaatii sen tietoisuuden, että aikuisilla on jotain omaa johon lapsi ei pääse väliin.

Mielestäni tässä lapsen kanssa menee yli kiukuttelun, hän on todella ahdistunut muutoksista. Siksi mietin oikeaa toimintaa.

Ap

Leikkimälläkö nämä asiat pitäisi lapselle opettaa? Ei lapsia voi suojella normaalilta kasvulta ja kehitykseltä, johon nuokin tunteet liittyy, kun huomaa ettei olekaan maailman napa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaako lapsi ollenkaan biologista isäänsä? Millaiset välit häneen?

Tapaa mutta lyhyitä aikoja kerrallaan. Välit sinänsä ok mutta tukeutuu vaan minuun. Isän kanssa siinä mielessä välit ei niin läheiset. Ap

Pelkää menettävänsä sinutkin. On isänsä jo menettänyt. Nyt pakitat sen miehen kanssa sen verran, että tapaat häntä silloin kun lapsi ei ole paikalla ja/tai kodin ulkopuolella. Rakastunut ihminen ei sitä itse tajua, mutta siinä huumassa kaikki muu on toisarvoista kun se ihastus on siinä vieressä. Ja lapsesi näkee ja oivaltaa tämän.  Eli jos se lapsi on oikeasti tärkein, nyt on se hetki näyttää se. seurustella voi edelleen, mutta ei sitä lapsen silmien edessä tarvitse tehdä. Nimim: kokemusta on, tuosta lapsen roolista nimittäin

Ja lapsi voi pelätä myös tämän miehen menetystä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle lapset olisi tuossa tilanteessa ykkösasia. En toisi heidän elämään uusia ihmisiä (seurustelukumppaneita). Lapsen näkökulmasta liian nopeaa toimintaa. Herkät lapset todella kärsivät erosta, siihen päälle vielä vanhemman uusi parisuhde on jo liikaa. Hienoa ap, että ajattelet asiaa lapsen näkökulmasta, harvinaista. Voisitteko tapailla, kun lapset esim. isän luona ja edetä rauhallisesti.

Kiitos. Näin minäkin tämän ajattelen. Ero on jo "kohtuuton" lapselle ja hän on hyvin herkkä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapaako lapsi ollenkaan biologista isäänsä? Millaiset välit häneen?

Tapaa mutta lyhyitä aikoja kerrallaan. Välit sinänsä ok mutta tukeutuu vaan minuun. Isän kanssa siinä mielessä välit ei niin läheiset. Ap

Ja sinä tuot tuossa tilanteessa hänen elämään uudeen miehen, huoh.

Anna lapselle aikaa sopeutua. En tiedä miten toitte miehen lapsen elämään, mutta vuosi erosta on lapselle tosi vähän varskin, kun suhde isään on vähän sinne päin. Pieni aikalisä ja mies pienin askelin lapsen elämään esim. käydään syömässä, leffassa, jne...

Lapsesi on luonasi enää muutaman vuoden. Hänen pitäisi antaa nyt toipua ja kasvaa rauhassa. Jos uusi kumppani ei tätä hyväksy, sinun pitää antaa hänen mennä. Miksi pitää tuoda hänen elämäänsä uusi ihminen, jos lapsi tästä kärsii? Etkö voi tavata miestä silloin kun lapsi on oman isänsä kanssa?

Anna lapselle enemmän aikaa sopeutua eroon. Tapaa miestä ilman lapsia. Älä missään nimessä ala suunnitella yhteenmuuttoa miehen kanssa.

Lapsi ykköseksi, ehdottomasti.

Keskustele lapsen kanssa mikä asiassa eritysiesti risoo jne?

Itse jos olisin kuunnellut lastani ja reagoinut hänen oireisiinsa, olisin välttänyt yhden väkivaltaisen suhteen. HItaasti hyvä tulee.

Jospa tämä "ystävällinen" mies ei pohjimmiltaan olekkaan niin ystävällinen. Itse en seurustelisi miehen kanssa jota lapset ei hyväksy.