HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaali­painoinen

Muistuu mieleen aikain takaa laulu jonka sanat meni näin:

Kuka käski olla läski, TSEMPPAA!

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.

Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?

Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.

En ole edes ylipainoinen, mutta tällaisten kommenttien takia ei todellakaan tee mieli lähteä salille kun tietää että siellä kyyläillään toisten mahamakkaroita ja puhisemista jotta päästään paheksumaan. Eivätköhän ne läskit ole siellä kuntoilemassa ja yrittämässä tehdä tilanteelleen jotain, tuskin ne siellä altaassa ovat suklaata syömässä? 

En jaksa lukea jokaista kommenttia, mutta tämä teille lihavien inhoajille.

On todella surullista elää kehossa, jota vihaa. Jos joka päivä ajattelen, että olenpas lihava ja kamalan näköinen, se ei tee minusta yhtään terveempää. Se saattaa jopa estää minua tekemästä asioita. Jännitän esimerkiksi uimaan menoa, vaikka uinti olisi juuri hyvää liikuntaa. Uimahallissa joutuu kulkemaan alasti pukuhuoneessa ja saunassa, varmasti monet tuijottavat minua ja ajattelevat, että onneksi eivät ole minun näköisiäni. Salille menevää lihavaa ihmistä saatetaan salaa kuvata ja laittaa kuvia nettiin. Kadulla käveleminenkin voi riittää siihen.

Teidän inhostanne ei ole mitään hyötyä, vaan se aiheuttaa lihaville pelkkää haittaa ja saattaa jopa estää jonkun laihtumisen. Miettikää tätä ihan oikeasti. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu omista asenteistanne.

Miksi sitä pullaa pitää vetää esim. työpaikalla aina kun sitä on tarjolla?

Normaalipainossa pysyminen on helppoa. Senkun syö 5x päivässä ravitsevat ateriat eikä koske mihinkään epäterveelliseen kuin silloin tällöin herkkupäivinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viljatuotteet lihottavat suomalaisia, täällä kun uskotaan leivän ja puuron olevan terveellistä ruokaa. Viljassa on 360cal/100gr. Se on kolme kertaa enemmän kuin lihassa. Viljaa pystyy myös syömään suuria määriä koska se on höttöä. Liha on niin raskasta syötävää, että sitä ei kertakaikkiaan pysty syömään liikaa.

Syökää lihaa ja kasviksia ja pieniä määriä hiilareita esim. pastan tai riisin muodossa. Rasvaa myös.

Reilut sata vuotta sitten syötiin paljon vähemmän lihaa ja enemmän viljaa, perunaa ym. hiilareita. Silti ylipainoa ei ollut niin paljon kuin nyt. Vaikka me syömme moninkertaisesti enemmän lihaa esivanhempiimme nähden. Joku tuossa sun teoriassa nyt mättää. Vai olisko vaan niin, että me mätämme yksinkertaisesti aivan liikaa ruokaa kitusiimme. On ihan sama vähentääkö lihaa vai hiilareita, kunhan nyt vaan vähentää sitä ruokaa. Ja ylläri ylläri, laihtuu.

Todellakin. Aika harva uskoo siihen, että syödään liian paljon. Kaikkea selitystä alkaen ”jo muinaiset foinikialaiset” bla bla bla... mutta jospa vain syömmekin liikaa? Tadaa!

Ei vaan me kulutimme enemmän ja stressiä oli vähemmän. Monella oli lihasta, vaikkei oltu kuntosalia nähtykään. Itse laihdutin 20kg lähinnä liikunnalla pitkän ajan kuluessa. Mun kilojen syynä oli ennen kaikkea liikkumattomuus ja todella hidas aineenvaihdunta (myöhemmin selvisi että tosi pitkä suoli). Olen ollut ylipainoinen vaikka olen syönyt lautasmallin mukaan, ollut vajailla kaloreilla ja lihonut heti kun vähänkin herkutellut. Olin vähän hämilläni ku laihduttaessa olisi pitänyt lisätä kaloreita. Dieetit ei laihduttaneet, nestettä saattoivat pudottaa. Laihduinkin sitten ihan vain (hikoillen) kävelemällä 1,5v pitkiä matkoja päivittäin. Nykyihminen ei enää kävele, vaan istuu tai pahimmillaan makoilee koko päivän. Se yhdistettynä korkeaenergisiin ruokiin..

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea jokaista kommenttia, mutta tämä teille lihavien inhoajille.

On todella surullista elää kehossa, jota vihaa. Jos joka päivä ajattelen, että olenpas lihava ja kamalan näköinen, se ei tee minusta yhtään terveempää. Se saattaa jopa estää minua tekemästä asioita. Jännitän esimerkiksi uimaan menoa, vaikka uinti olisi juuri hyvää liikuntaa. Uimahallissa joutuu kulkemaan alasti pukuhuoneessa ja saunassa, varmasti monet tuijottavat minua ja ajattelevat, että onneksi eivät ole minun näköisiäni. Salille menevää lihavaa ihmistä saatetaan salaa kuvata ja laittaa kuvia nettiin. Kadulla käveleminenkin voi riittää siihen.

Teidän inhostanne ei ole mitään hyötyä, vaan se aiheuttaa lihaville pelkkää haittaa ja saattaa jopa estää jonkun laihtumisen. Miettikää tätä ihan oikeasti. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu omista asenteistanne.

Syö terveellisesti ja riittävästi. Et tarvitse edes liikuntaa aluksi. Vaikka se onkin sun omassa päässäsi tuo tuijottelu - itse ainakin katson salilla ylipainoista ihmistä lähinnä ihaillen ja ajatellen kuinka hienoa on että hän on tullut tänne kuntoilemaan ja tekemään itselleen jotain.

Jos joku haluaa olla sitä mieltä että lihavuus on sairaus, niin olkoon. Mutta se ei saa olla esteenä sille, että lihava hyväksyy kehonsa sellaisena kuin on.

Kohdelkaa sitten meitä niin kuin muitakin sairaita. Esim. korkea verenpaine on sairaus, mutta ei kukaan vaadi verenpainetautista vihaamaan vartaloaan ja sietämään kiusaamista. Ei vaikka verenpaineen nousu johtuu usein omista elämäntavoista.

Viime kädessä jokainen meistä ottaa ne riskit terveyden kanssa, jotka haluaa ottaa. Tämä koskee jokaista ihmistä, ei vain lihavia. Aikuinen ihminen on vastuussa itse itsestään. Riskien ottamisen pitää olla hyväksyttävää, jos eletään vapaassa maassa.

Vierailija kirjoitti:

Kärpix44 kirjoitti:

Miten voit jättää yli 10-vuotiaan lapsen lihomatta, jos se kotona olleessaan luukuttaa jääkääpit ja muut tyhjiksi. Paistaa pellilisen ranskalaisia. Ostaa kilon karkkia viikkorahoilla jne. Valitustuksesta, ohjeistuksesta ja yms. huolimatta?? 

Koska mitä enemmän sä yrität rajoittaa ja pelotella, sen varmemmin se lapsi himoitsee niitä herkkuja. TÄmä on ihan alkeellisinta mahdollista psykologiaa, mutta jostain kumman syystä meidän terveydenhuolto ei millään tätä tajua.

Ja keinoja:

-tykkääkö lapsi hedelmistä tai kasviksista? Hommaa niitä paljon ja pilko valmiiksi, ja ohjaa napostelemaan niitä. 

- Jos lapselle on kovasti kommentoitu painosta, hänelle on saattanut jo kehittyä pelkoa syömistä kohtaan. Se usein näkyy niin, että lapsi ei syö kunnon aamiaista tai koulussa, mutta iltapäivällä kontrolli alkaa jo pettää, ja kaikki rasvainen ja sokerinen vie mennessään. Silloin ei todellakaan auta mikään lisäpelottelu, vaan meillä esim. auttoi tämä:

Tein joka päivä lapselle koulun jälkeiseksi välipalaksi valmiiksi runsaan ja proteiinipitoisen välipalan. Siinä oli usein kurkku- ja porkkanatikkuja, omenalohkoja, nakkeja, lihapullia, ties mitä. Siis sellainen, mitä oli kiva napsia, ja huomaamatta tuli syötyä kunnolla ruokaakin. Sen jälkeen kun se oli syöty, lapsi soitti minulle, ja me yhdessä sovittiin, minkä herkun hän sai ottaa. Siis joka ikinen päivä hän sai ottaa herkun, jotta ei tarvitsisi salaa syödä. Ja herkku oli siis jäätelö, parilla eurolla irtokarkkeja tms. 

Tässä oli ajatuksena just se, että ensinnäkään lapsi ei syö ihan holtittomasti niitä herkkuja, mutta saa niitä kuitenkin sen verran, että makeanhimo tyydyttyy. Ja toisaalta se, että ensin syö aina kunnolla ruokaa. Koska ruoan jälkeen sitä makeaakaan ei tee enää samalla tavalla mieli ollenkaan.

Lisäksi vielä panostin siihen, että meillä syötiin aina kunnollinen päivällinen, ja tämänkin  lapsen piti aina syödä kunnolla. Ja tähän siis kannustettiin, ei pakotettu.

Siihen päälle mä myös puhuin lapselle tosi paljon ruoista ja syömisestä, ja myös niistä herkuista. Puhuin herkuista niin, että ne on ihania, ja maistuu tosi hyvälle, ja niitä saa syödä, MUTTA ei syödä niitä tyhjään mahaan, koska se ei tee hyvää. Ja että tärkeintä on aina syödä kunnon ruokaa niin että tulee kunnolla kylläiseksi.

Meillä meni puolisen vuotta, että lapsen syömiskäyttäytyminen normalisoitui. Hän ei enää ole hullun lailla makean perään, eikä välttele ruoan syömistä.

Suosittelen kokeilemaan. Positiivisen kautta saa yleensä aina paljon paremmat tulokset kuin pelottelevan valistuksen ja rajoittamisen. Ja paino-asiat kannattaa pitää todellakin poissa keskusteluista lasten kanssa.

Kaikkien paras keino on että ihan pienestä saakka lapsi saa syödä herkkuja jos haluaa. Oikeasti. Te luulette että sitten se vetää niitä koko ajan kaksin käsin, mutta ei. Kun toimii näin, se lapsi syö yhden keksin maanantaina ja kourallisen karkkia torstaina. Kakkua synttäreillä maistaa lusikallisen, ei halua enempää. Herkut eivät ole hänelle mitään erityistä. Niitä saa kun haluaa, miksi niitä pitäisi siis saadessa syödä niin että maha sattuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin eilen aamu-uinnilla ja mietin samaa. Enimmäkseen uimassa, vesijuoksussa ja vesijumpassa oli kyllä aika iäkkäitä naisia, mutta oli myös joitakin 30-50-vuotiaita. Ja lähes kaikki olivat hyvin lihavia! Isot vatsat ja valtavat rinnat hyllyivät ja suurin osa naisista käveli vaappuen ja vaivalloisen näköisesti pesutiloissa. Lauteille nouseminenkin oli työlästä ja ähisevää.

Ja nämä ihmiset olivat sentään lähteneet uimaan! On siis jotain yritystä liikkua. Miltähän ne kotiin jääneet näyttävät?

Positiivinen asenne omaan vartaloon on toki hieno asia, mutta hieman vähemmän armollinen suhtautuminen mässäilyyn voisi kyllä olla paikallaan.

En ole edes ylipainoinen, mutta tällaisten kommenttien takia ei todellakaan tee mieli lähteä salille kun tietää että siellä kyyläillään toisten mahamakkaroita ja puhisemista jotta päästään paheksumaan. Eivätköhän ne läskit ole siellä kuntoilemassa ja yrittämässä tehdä tilanteelleen jotain, tuskin ne siellä altaassa ovat suklaata syömässä? 

Ja ylipainoinen voi olla monesta syystä, elämäntilanteestakin johtuen vaikka väliaikaisesti. Sairaudet, kyvyttömättömyys liikkua, raskaus/vauva-aika, lääkitykset (esim cheerleader-kaverini paino nousi lääkkeiden vuoksi kymmeniä kiloja muutamassa kuukaudessa)...

Olen nykyisin normaalipainossa, mutta en edelleenkään uskalla salille. Aina on se "lihava tyttö"-fiilis.

Vierailija kirjoitti:

Lievä ylipaino on itseasiassa tutkimusten mukaan jopa terveellistä.

Eihän ylipaino tarkoita että vaaralliset vyötärörajat paukkuu tai että se ylipaino kerääntyy vatsaan.

Mulla oli muutama vuosi n. 10kg ylipainoisena vyötärö ihan hyvissä mitoissa, koska rasva kertyi enempi peppuun ja reisiin, jne. Olen mallia x eli tiimalasi. Nyt kun olen normaalipainoinen, ihmiset kauhistelevat että olen kutistunut ja mietin vain etteikö mikään riitä? Mikään paino ei vaikuta olevan kanssaihmisille ok. En ole lähelläkään alipainoa käynyt, bmi alimmillaan ollut kai joku 21 tai 22. Olen lapsesta asti ollut ylipainoinen ja onnistuin laihtumaan vasta kun aloin hyväksyä itseni.

Nämä jatkuvat toisten painon ruotimiset ja ulkonäköpaineet on niitä taustasyitä ihmisten lihomiseen. Uskokaa tai älkää, kun hyväksyy itsensä, tippuu usein se painokin. Miksi? Kun ei tarvitse olla jatkuvasti ahdistunut, jää ne herkutkin helpommin ostamatta. Itse söin ahdistukseeni ja suruuni. Kun koin syyllisyyttä herkuista ja vihasin peilikuvaani, vedin niitä vain kaksin käsin lisää! Olin jo lyönyt hanskat tiskiin, että onnistuisin laihduttamaan jne..

Toivottavasti joku oppi tästä jotain. Lihavuuden syy ei ole siinä, etteivät ihmiset välitä terveydestään. Lihavuuden syyt johtuu yhteiskunnasta: ei aikaa liikkua, ei varaa liikkua, epäterveellinen ruoka halvempaa, ihmiset ahdistuvat ja etsivät pakokeinoa. Syyllistäminen ei auta mitään, päinvastoin. On vaikea myöntää edes laihduttavansa kun on ylipainoinen. En tiedä miksi, jotenkin häpesin sitä kun pelkäsin epäonnistumista. (Epäonnistuminen taas olisi tarkoittanut loputtomia hyvää tarkoittavia neuvoja ja jatkuvaa painosta huomauttamista tai sitä että ihmiset kyylää onko se nyt laihtunut vieläkään vai lihonut. Siksi en kertonut ennen kuin olin jo melkein maalissa.. koska monet ihmiset ei osaa sivistyneesti kohdata toista ihmistä, kun luulevat tekevänsä hyvää).

PS. Yli 30v aineenvaihdunta voi hiukan muuttua joillakin..

Ei ole varaa liikkua, mutta on varaa herkkuihin? Yhteiskunnan syy. Joku tuossa logiikassa mättää. Kuulostaa tekosyiltä. Liikkua voi mm kävelemällä työ- tai kauppamatkat. Jos minä en ole lähtenyt lenkille, se on kyllä oma syyni, ei yhteiskunnan. Kävely ei maksa mitään.

Yli 30 v aineenvaihdunta muuttua? Jessus, ihminen parhaassa iässä tuolloin. 50 v voi aineenvaihdunta muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikallamme on meitä normaalipainoisia naisia kaksi. Olemme molemmat noin nelikymppisiä. Muut naiset, heitä on noin kymmenen, iältään 30-60 vuotiaita, ovat ylipainoisia. Ainoita, joita huomautellaan painosta ja syömisestä, ollaan me hoikat. Pitäisi syödä enemmän ja ottaa joka kerta se pulla ja jos otat sen pullan niin pitäisi ottaa vielä toinenkin niin he ylipainoisetkin ottavat. Meidän työpaikalla, kun on joka päivä pullaa tarjolla. Ja se kommentointi, odottakaa, kun tulee ikää lisää niin alkaa se paino teilläkin nousta. Ja ota nyt toinen pulla, kun olet niin laiha. Nälkäkurki. Epänormaali.

Ja niin me kaikki odotetaan, että milloin se paino nousee. On odotettu ja odotettu ja odotetaan vieläkin. Ei ole vielä noussut ja pullan tuputus jatkuu. Tai no, osalla on noussut ja nousee koko ajan, paitsi meillä hoikilla.

Jos mahdollista, käyn kahvitauolla eri aikaan kuin muut. En jaksa enää kuunnella, kun kehopositiiviset pulla suussa mussuttavat painostani.

Entä jos minä huomauttelisin heidän syömisestään ja painostaan..

Millaisella wt-työpaikalla tuollaista tapahtuu? Työskentelen itse naisvoittoisessa paikassa, jossa tehdään asiantuntijatyötä, enkä ole ikinä, en kertaakaan kuullut kenenkään tuputtavan muille pullaa sen paremmin omassa kahvipöydässä kuin palavereissa tms tilanteissakaan. En kuullut edellisessäkään työssäni. En yksinkertaisesti usko, että tuollaista tapahtuu.

Eiköhän ole jotain heikkoitsetuntoisen harhaa että pullan tarjoaminen on syyllistämistä siitä miten läski/laiha on vaikka tarjoaja yrittää vain tehdä selväksi että on ihan ok ottaa, ettei kukaan kohteliaisuuttaan kieltäydy. Tälläkin palstalla oli joskus se keskustelu jossa ihmiset suorastaan loukkaantuivat kahvihuonetarjoiluista kun kokivat sen jonain henkilökohtaisena hyökkäyksenä juuri heitä kohtaan. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää että kehdataan tässä ilmastokriisissä porsastella itsensä ylipainoiseksi. Hävetkää.

Valtiollakaan ei varmaan mene niin hyvin että olisi varaa hoitaa lihavuudesta johtuvia sairauksia.

Lihavuuden aiheuttamat kustannukset ovat 1% luokkaa. Mielenterveydestä johtuvat kustannukset ovat noin 50x suuremmat. Mielenterveyskin on oma valinta, sillä koska tiedetään, että stressi voi sairaustuttaa, miksi stressaat? Tai miksi liikut, jos voit liikunnalla rikkoa itsesi?

Lihavuus on seurausta huonoista elämäntavoista. Huonot elämäntavat (vääränlainen ravinto, liian vähäinen liikunta, liian vähäinen uni) lisäävät alttiutta mielenterveysongelmille. Lihavuus taas ruokkii kierrettä tekemällä hyvien elämäntapojen noudattamisesta entistä raskaampaa. Kyllä lihavuus vaikuttaa negatiivisesti terveyden muihinkin osa-alueisiin, vaikkei se olisikaan vaivojen ykkösaiheuttaja.

Etäpä mistä jothtuu huonot elämäntavat mm. liikasyönti? Think about it. Vai kuulutko niihin, jotka sivuuttavat monimutkaisen ilmiön syyt ja keskittyvät haukkumaan lihavia laiskoiksi?

No, ajattelepa tätä: Marko on kasvanut rikollisten vanhempien kanssa, hänelle varastelu on normi. Kun Marko kasvaa aikuiseksi onko se jonkun muun syy että Marko varastelee vai joutuuko Marko itse vankilaan ja hänen pitää itse muuttaa elämäntapansa vai ei?

Rinnastat syömisen ja varastamisen.

I rest my case.

Se oli esimerkki siitä, että ihminen oppii lapsuudessaan jotain mutta myöhemmin oppii siitä pois tai että miten ”oikeasti” kuuluu toimia. Marko on oppinut varastamaan, okei. Silti Marko on aikuisena itse vastuussa siitä että oppi tästä huonosta tavasta pois, hän on itse vastuussa tekemisistään, oli esimerkki minkälainen vaan lapsuudessa.

Lukion käyneet tietävät miten implisiittesessä muistissa sijaitsee toimintascriptit, arvot ja muut vastaavat tiedostamattomat asiat. Ei niistä voi poisoppia kovinkaan helposti. Eli takaisin koulunpenkille pohtimaan asiaa.

- Eri

Missä kohtaa sanoin että se on HELPPOA?? Luuletko oikeasti että se olisi jotenkin helppoa kenellekään??

Lähes mahdotonta se on. Oikeasti.

Tunnen sitten aika paljon superihmisiä, siistiä! Olen sellainen itsekkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep ja sitten normaalipainoisena saa kokoajan kuulla kettuilua "anoreksiasta". En tiedä johtuuko ylipainoisten kateudesta vai ovatko oikeasti niin sokeita omalle ja muiden ylipainolle.

En ole kuullut kettuilua, ehkä sinun kannattaa vaihtaa kavereita.

Ei se mistään kavereista ole kiinni mistä noita kommentteja kuulee, vaan ihan tuntemattomatkin saattaa ottaa oikeudekseen kommentoida painoa jos olet hoikka. Mulle esim töissä asiakas nykäisi ohimennen hihasta ja sanoi, että "olet liian laiha". Painan 55 kiloa ja olen 168 cm. Hoikka olen kyllä, mutta ihan hyvin voin näillä kiloilla.

Miksi ihmeessä ihmiset voivat arvostella laihan painoa ja miten se olisi yhtään sen parempi asia kuin arvostella lihavia? Ei tulis mieleenkään mennä sanomaan jollekkin ylipainoiselle, että "btw, olet liian lihava". Johan siitä sais kuonoonsa pian ja varmaan joku kirjoittaisi netissä kuinka niin törkeetä kommenttia sanottiin.

Ja tämä ei todellakaan ole poikkeus. Näitä kommentteja olen kuullut koko elämäni. Lapsena olin vielä hoikempi indeksiin nähden ja voi jeesus kun siitä sai kuulla. "Söisit jotakin" ja "vooooeee, että kun on niin luuta ja nahkaa vaan tuo tyttö". Nuorena taas "ei laaksoa, ei kukkulaa"" ja "lauta".

Mut hei, olen jo tottunut. Sanon vain ohiksena, että kaverit ei ole niitä ketkä laihuutta arvostelee.

Ja sitten nämä helkatin vauvakilot. Minulla ei neljästä vauvasta kiloja jäänyt. Vauva parkaa syytetään siitä, että äiti syö liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea jokaista kommenttia, mutta tämä teille lihavien inhoajille.

On todella surullista elää kehossa, jota vihaa. Jos joka päivä ajattelen, että olenpas lihava ja kamalan näköinen, se ei tee minusta yhtään terveempää. Se saattaa jopa estää minua tekemästä asioita. Jännitän esimerkiksi uimaan menoa, vaikka uinti olisi juuri hyvää liikuntaa. Uimahallissa joutuu kulkemaan alasti pukuhuoneessa ja saunassa, varmasti monet tuijottavat minua ja ajattelevat, että onneksi eivät ole minun näköisiäni. Salille menevää lihavaa ihmistä saatetaan salaa kuvata ja laittaa kuvia nettiin. Kadulla käveleminenkin voi riittää siihen.

Teidän inhostanne ei ole mitään hyötyä, vaan se aiheuttaa lihaville pelkkää haittaa ja saattaa jopa estää jonkun laihtumisen. Miettikää tätä ihan oikeasti. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu omista asenteistanne.

Syö terveellisesti ja riittävästi. Et tarvitse edes liikuntaa aluksi. Vaikka se onkin sun omassa päässäsi tuo tuijottelu - itse ainakin katson salilla ylipainoista ihmistä lähinnä ihaillen ja ajatellen kuinka hienoa on että hän on tullut tänne kuntoilemaan ja tekemään itselleen jotain.

Sama. Toivon että nään hänet siellä vielä vuoden päästä ja reilusti laihtuneena, sitten uskaltaisin sanoa että olen ihaillen katsellut häntä ja olen ylpeä hänestä vaikken tunnekaan.

Ihmiset aloittavat tällaisia ketjuja vain kahdesta syystä:

1. kauhistellakseen tilastoja

ja

2. tuomitakseen ja haukkuakseen lihavia.

Ehkä tästäkin joku saa itselleen hyvän mielen, kun itse on osa YHTÄ NELJÄSOSAA normaalipainoisia suomalaisia. Jokainen meistä tarvitsee joskus itsekunnon kohotusta, jota saa muiden väheksymisestä. Itse luen huonosti kirjoitettuja kirjoja, koska ne antavat minulle tunteen että olen itse parempi, vaikken ole saanut kirjaa edes kirjoitetuksi.

Toivoisin, että hoikat ihmiset menisivät enemmän itseensä näissä keskusteluissa ja miettisivät, mitä saavat tästä. Lihavilta vaaditaan paljon, itseltä ei juuri mitään. Tällainen on ihmisen luonne.

Mä luulen, että liian monella kohtuullinen syöminen tyssää juuri siihen, että käsitys "terveellisestä valinnasta" on kanasalaatti tms. Ajatellaan, että ruuan pitäisi olla jotenkin korostetun terveellistä, että pääsisi normaalipainoon. Ja sitten huomaamatta ollaan liiaksi miinuskaloreilla ja nälkä ajaa syömään liikaa epäterveellisiä ruokia.

Tää voisi selittää myös sen, miksi täälläkin on useita kommentoijia, jotka mielestään syövät terveellisesti ja liikkuvat, mutta silti ovat lihavia. He eivät todennäköisesti huomaa repsahtavansa jossain vaiheessa liian vaikeaan dieettiinsä. Vai haluisiko joku tällainen "vähän syövä ylipainoinen" oikeasti listata vaikka viikon ruokansa ja kertoa vakavalla naamalla, että lihoaa sillä ruokavaliolla.

Kehopositiivisissa piireissä katsotaan jopa nenänvartta pitkin niitä jotka onnistuvat laihduttamaan ja pitämään tavoitepainon. Kokemusta on. Surullista on juuri se, ettei osata olla iloisia toisen onnistumisesta. Onnistumista ei edes toivota. Oikeat ystävät ovat löytyneetkin sitten muualta kuin kehopositiivisista.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aloittavat tällaisia ketjuja vain kahdesta syystä:

1. kauhistellakseen tilastoja

ja

2. tuomitakseen ja haukkuakseen lihavia.

Ehkä tästäkin joku saa itselleen hyvän mielen, kun itse on osa YHTÄ NELJÄSOSAA normaalipainoisia suomalaisia. Jokainen meistä tarvitsee joskus itsekunnon kohotusta, jota saa muiden väheksymisestä. Itse luen huonosti kirjoitettuja kirjoja, koska ne antavat minulle tunteen että olen itse parempi, vaikken ole saanut kirjaa edes kirjoitetuksi.

Toivoisin, että hoikat ihmiset menisivät enemmän itseensä näissä keskusteluissa ja miettisivät, mitä saavat tästä. Lihavilta vaaditaan paljon, itseltä ei juuri mitään. Tällainen on ihmisen luonne.

Hetkinen. Ylipainoisethan tässäkin ketjussa ovat hyökkineet normaalipainoisten ehdotuksia ja vinkkejä vastaan. Ainakin ketjun alkupäässä loukkaannuttiin jopa ajatuksista, joissa arvosteltiin mukamas ylipainoisia. Tämän vuoksi tässä ketjussa myös hoikat toivat esiin kuinka paljon heitä bodysheimataan ja se on kaikille ok. Lihavista ei sen sijaan saa sanoa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiivisissa piireissä katsotaan jopa nenänvartta pitkin niitä jotka onnistuvat laihduttamaan ja pitämään tavoitepainon. Kokemusta on. Surullista on juuri se, ettei osata olla iloisia toisen onnistumisesta. Onnistumista ei edes toivota. Oikeat ystävät ovat löytyneetkin sitten muualta kuin kehopositiivisista.

Totta ja tosi surullista. Ei osata iloita toisten puolesta.