Lue keskustelun säännöt.
HS: Vain joka neljäs yli 30-vuotias suomalainen on enää normaalipainoinen
25.09.2019 |
Järkyttävää. Ja samaan aikaan lihavuuspositiivisuus on vain lisääntynyt. Lihavuus on sairaus ja sellaisena siihen pitäisi suhtautua.
Kommentit (649)
Pakkomielle tuokin. Onneksi on oma latvus kunnossa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saan koko ajan kuulla, että olen niin hirveän hoikka. En ymmärrä, olen 170 cm ja 67 kg, viisikymppinen. Enhän minä ole hoikka, normaalipainoinen vain. Yritän liikkua enemmän ja katson syömiset, toivoisin painavani muutaman kilon vähemmän.
Minä olen 176 cm ja 63 kg ja olen ihan normaalipainoinen. Ikää 45 v.
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Olen pääosin viestisi kanssa samaa mieltä, mutta loppu vähän särähtää. Se että keskiverto lihava kohtaa kahta ilkeämpiä kommentteja kuin keskiverto hoikka, ei mitätöi hoikkien ihmisten kohtaamia kurjuuksia. Useampi ihmisryhmä voi kärsiä yhtä aikaa, eikä se ole keltään pois. Kahvipöytäpainostukset kuuluvat keskusteluun siltä osin, että ne näyttävät miten vaikeaa voi olla tehdä terveellisiä valintoja kun yhtälöön lisätään sosiaalista painetta ja häpeää kieltäytymisestä. Omien valintojen perustelu terveydellä nähdään nykyään enemmän niuhottajan kuin tavallisen fiksun ihmisen puuhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä?
Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.
Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.
Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.
Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.
Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi.
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Kyllä siinä hoikassakin voi olla "vikaa". Ei kaikki hoikat todellakaan ole mallimittaisia, vaan hoikka voi olla "laihaläski". Tai hoikalla ei ole upeat kasvot vaan ihan tavallinen naama. Hoikkakin voi olla vammainen tai vaikkapa huomattavan lyhyt. Hoikalla voi olla joku erikoinen piirre ulkonäössä tai huono ryhti tai mikä tahansa vika mikä pitäisi peittää tai vähintään kirurgilla korjata.
Olen itse ollut erittäin hoikka suurimman osan aikuisiästäni ja kuullut todella paljon nälvintää painostani. Mutta koska olen etuoikeutettu hoikka en ilmeisesti myöskään saisi puhua muusta ulkonäkööni kohdistuvasta kiusaamisesta, esimerkiksi pituuttani (tai siis sen puutetta) on aikuisiälläkin kommentoitu monesti kovaan ääneen ihan tuntemattomienkin taholta. Mutta koska olen hoikka, niin eihän minulla ole mitään hätää eikä oikeutta vaatia myös meille hoikille sitä kehopositiivisuutta. Kai se sitten on niin että ainoastaan ylipainoiset saavat loukkaantua kiusaamisesta. Itse kyllä pidän nollatoleranssia kaikenlaiseen nälvimiseen.
"Pakko-oireisesta häiriöstä aletaan puhua, jos pakkoajatukset ja/tai -toiminnot:
-ovat vaikeita ja itsepintaisia, eikä niitä pysty vastustamaan vaikka yrittäisi.
-ovat liioiteltuja tai epätarkoituksenmukaisia tilanteeseen nähden. Henkilö myös yleensä tunnistaa oireensa järjenvastaisiksi ja haluaisi päästä niistä eroon.
-eivät tuota mielihyvää, vaikka pakkotoiminnot voivatkin lievittää hetkellisesti ahdistusta.
-aiheuttavat ahdistusta tai häiritsevät henkilön muuta elämää esimerkiksi viemällä liikaa aikaa. -Pakkotoimintoihin saatetaan käyttää useita tunteja päivittäin, tai jopa suurin osa valveillaoloajasta.
-ovat kestäneet useamman viikon, yleensä jopa vuosia."
Lähde: mielenterveystalo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Olen pääosin viestisi kanssa samaa mieltä, mutta loppu vähän särähtää. Se että keskiverto lihava kohtaa kahta ilkeämpiä kommentteja kuin keskiverto hoikka, ei mitätöi hoikkien ihmisten kohtaamia kurjuuksia. Useampi ihmisryhmä voi kärsiä yhtä aikaa, eikä se ole keltään pois. Kahvipöytäpainostukset kuuluvat keskusteluun siltä osin, että ne näyttävät miten vaikeaa voi olla tehdä terveellisiä valintoja kun yhtälöön lisätään sosiaalista painetta ja häpeää kieltäytymisestä. Omien valintojen perustelu terveydellä nähdään nykyään enemmän niuhottajan kuin tavallisen fiksun ihmisen puuhana.
Etenkin jos ne oman terveyden ylläpitoon tähtäävät valinnat poikkeavat yleisestä dogmista, kuten ravitsemussuosituksista, esimerkkinä karppaus.
- Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveisiä vaan teille kaikille haukkujille yhdeltä lihavalta joka on laihduttanut suunnilleen puolet elämästään, kokeillut kaikki dieetit ja sitä ennen kärsinyt 20vuotta rajuista syömishäiriöitä.Apua olen molempiin pyytänyt, saamatta sitä Läheisiä ja ammattilaisia ei kiinnosta muu kuin että et ole lihava, muulla ei ole väliä.
Syö vähemmän, liiku enemmän. Noin yksinkertaista, kun kulutat enemmän kaloreita mitä saat laihdut. Ei laihduttaminen ole mitään rakettitiedettä johon tarvitaan "asiantuntijoiden" apua.
Hei-etkö osaa lukea, vai etkö ymmärrä? Kun itse sairastut joskus vakavasti, niin älä hae terveydenhuollosta apua, vaan hoida itse asia kuntoon.O Let idi-oo-tti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.
Totta mutta yksittäinen lounas, on niin pieni osa kokonaisuudesta että mitä väliä. Ongelma on se jos se lounas ei pidä nälkää. Nimittäin siitä seuraa entistä enemmän syömistä loppupäivänä. Osalla se pitää paremmin, osalla huonommin, katsos kun jo geeneistä lähtien ollaan erilaisia.
Nyt menee saivarteluksi. Ei ole kyse yhdestä lounaasta vaan siitä että valinnat ovat pääosin sellaisia, jotka tukevat painonhallintaa. Tietenkin geenit määrittelevät muun muassa sitä miten kehosi sietää erilaisia ruoka-aineita, minne ylimääräiset kilosi kerääntyvät ja kuinka helposti, mutta arjen valinnat ovat edelleen sinun käsissäsi. Sinä itse syöt liikaa, kuten myönsitkin. Se että jollakin toisella on painonhallintaan liittyvät elementit täydellisessä tasapainossa, ei tarkoita etteikö henkilö olisi tehnyt työtä saavuttaakseen ja ylläpitääkseen tuon tasapainon. Luonnostaan hoikka on kiertoilmaisu läpipaskolle. Se tarkoittaa ihmistä, joka voi syödä hillittömästi ja huonosti lihomatta. Suurin osa normaalipainoisista ei voi tehdä niin.
Ei, en ole sama henkilö. Olen normaalipainoinen, mutta en olisi jos uskoisin tuohon kanasalaattimyyttiin. Koska myytin mukaan siinä salaatissa ei todellakaan ole tarpeeksi kastiketta ja parmesania päällä. Salaatinlehdet ja kuivat kananpalat eivät pidä nälkää suurella osalla ihmisistä, joten saattavat olla tosi huono valinta lounaaksi -> klo 14 kahvitauolla pullat ja suklaat, klo 17 karkkipussi, kotona tekee mieli sitten ehkä pitsaa ähkyyn asti, varsinkin kun "päivällä söin vain salaatin". Kebab ei maistu itselle, ja usein siinä on rullaa ja annoskokoa sen verran paljon että toimistotyöläinen sekoittaa nälänsäätelynsä ähkyttämisellä. En siis oikeasti valitsisi kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lohduttaako se sua enemmän, jos me kaikki ylipainoiset inhotaan vartaloamme ja kärsitään mahdollisimman paljon? Sekö meidät sitten laihduttaa? En oikein usko, sillä olen tuota kiusaamista kuullut koulusta asti, mutta jostain kumman syystä en siltikään ole laihtunut.
Ei se ketään normaalia ihmistä lohduta, mutta on hyvä erottaa asialliset mielipiteet kiusaamisesta. Kukaan ei ole sullekaan tässä sanonut, että laihduta vitun läski. Ongelma on siinä, että armollisuuden hakeminen lisääntyy niin paljon, että lihavuuden koetaan olevan ok. Tottakai kaikkien tulisi rakastaa itseään, koska vain silloin terveelliset elämäntavat onnistuvat. On todella kurjaa, että sinua on kiusattu lihavuudesta, sillä se ei tosiaankaan auta mitään. Mutta ei sekään auta ketään laihtumaan, että sanotaan sen olevan kaunis ja terve juuri sellaisena kuin on. Jälkimmäinen ei yksinkertaisesti lihavilla pidä paikkaansa.
Jos on lihava, eikä mikään elimistössä ole pielessä, niin miten silloin olisi sairas? Ihan naurettavaa alkaa väittämään lihavuutta sairaudeksi - se ei sitä ole. Tai jos on, niin kerrohan sen määritelmät? Onko esim. Raskaan sarjan painijat sairaita, koska painoindeksin mukaan ovat erittäin ylipainoisia?
Vaikka yrität olla ymmärtäväien ja hyväksyvä, niin silti olet väärässä, ja aiheutat ihmisille pahoinvointia.
Lihavuus ON täysin hyväksyttävää. Siinä kuin vaikkapa alipainoisuus. Lihavuus on osa ihmistä itseään, ja sitä ei voi erottaa ihmisestä täysin. Tuollainen sanahelinä, missä hyväksytään ihminen, mutta ei lihavuutta on ihan samanlaista paskaa kuin että hyväksytään ihminen, mutta ei homoutta hänessä. Silloin et vaan yksinkertaisesti hyväksy ihmistä sellaisena kuin hän on.
Se että jokin asia on hyväksyttävää, ei tarkoita samalla että se on tavoiteltavaa. Ei lihavuus ole millään lailla tavoiteltavaa. Mutta tosiasia on, että meillä on aina vaan enemmän lihavia ihmisiä, ja näiden ihmisten elämänlaadun huonontaminen kyttäämällä, arvostelemalla ja leimaamalla sairaaksi, ei auta yhtään ketään, eikä estä ketään lihomasta, saati auta ketään laihtumaan.
Lihavuusepidemian taustalla on monia asioita, mm. nykyinen laihdutuskulttuuri, mikä tekee ihmisistä entistä lihavampia. Samoin ruoka ympärillämme on muuttunut, sitä on tarjolla joka puolella, ja mitä enemmän ihmisiä siitä varoitellaan ja ahdistellaan, sen varmemmin suhde siihen muuttuu myös pakkomielteiseksi.
Lisäksi liikumme erityisesti sellaista perusarkiaktiivisuus-liikuntaa merkittävästi vähemmän kuin ennen.
No, joka tapauksessa. On ihan tutkittua, että ihminen ei pidä huolta sellaisista asioista, joita ei arvosta. Ja se arvostaminen ei voi olla mitään muka-arvostamista, että leikisti tykkään itsestäni, mutta oikeasti olen arvokas vasta kun laihdun. Se vaan ei mene niin päin. Kaikkia pitää arvostaa, ennen kaikkea omaa itseä, ja vasta silloin siitä seuraa hyviä asioita.
Toisekseen: kun me jo tiedämme, että laihduttaminen ei toimi pitäisi se vihdoin ihan oikeasti sisäistää kaikkialla, myös terveydenhuollossa. Lihavuus on ja tulee olemaan, ja entistä enemmän pahenemaan, mitä enemmän siitä yritetään päästä eroon.
Joten sen sijaan, että ihmisiä kehotettaisiin laihduttamaan, kaikkia, ihan kaikkia pitäisi aina kannustaa pitämään mahdollisimman hyvää huolta omasta terveydestä juuri sellaisena kuin sillä hetkellä on. Sillä aivan varmasti on merkitystä, liikkuuko lihava ihminen, syökö reilusti kasviksia, välttääkö päihteitä jne.
Mutta niin kauan kuin asenneilmapiiri on se, että vain laihtumalla voit saavuttaa onnen ja ihmisarvon, moni kuvittelee, että terveet elämäntavat on vain kidutusta matkalla laihuuteen, ja niitä ei kannata muiden asioiden takia ylläpitää.
Vasta vähän aikaa sitten täälläkin joku tuskaili sitä, kuinka laihtuminen oli pysähtynyt, vaikka hän karppasi, ja totesi, että "ihan sama vaikka tässä sitten olisi vedellyt koko ajan hampurilaisia". No ei tietenkään ole. Mutta niin kauan kuin laihtuminen on se ensisijainen mittari elämänmuutoksessa, niin kauan kaikki muut hyvät vaikutukset jää huomaamatta.
Ei kai pieni ylipaino kovin vaarallista olekaan. Ylipainoon puututaan kuitenkin sen vuoksi, että se tuo mukanaan pikkuhiljaa erilaisia sairauksia. Eivät ne verenpainesairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, diabetes jne yhdessä hetkessä tule. Eikä ne kaikille tule, mutta altistaa vahvasti kuitenkin.
Sen on myös totta, että ylipaino ei suoraan tarkoita huonoa kuntoa. Minulla lähipiirissäni monia esimerkkejä tästä. Paljon liikkuvan ylipaino (kuten nämä painijat) ja ei liikkuvan ylipaino on aivan eri asia! Ja nämä huppu-urheilijat ovat aikamoinen vähemmistö ylipainoisten joukossa.
Mutta siinäpä se ongelma taas tuli esiin: Ylipainoon puututaan, koska se lisää terveysriskejä. Se ei automaattisesti kyllä tuo mukanaan sairauksia, mutta lisää riskejä niihin. Siinä on iso ero.
Itse ongelmaan: kun se nyt vaan kertakaikkiaan tiedetään, että laihduttaminen ei toimi. Se tiedetään, sitä on ihan tarpeeksi tutkittu ja näyttö on kiistatonta. Pitkällä tähtäimellä laihduttaminen lihottaa ja heikentää terveyttä.
Silti ihmisiä kehotetaan laihduttamaan. ONko se hyvää hoitoa? EI OLE. Hyvää hoitoa edelleen olisi se, että ihmisiä kannustetaan pitämään itsestään ja kehostaan hyvää huolta ja arvostamaan sitä juuri sellaisena kuin se on. Joillakin se johtaa sivuvaikutuksena painon putoamiseen, mutta ei kaikilla. Eikä tarvitsekaan, kun huomattavasti merkittävämpää ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta on se, että ihminen oppisi pikkuhiljaa kuuntelemaan itseään, tekemään arjessa pieniä, parempia valintoja. Oppisi nauttimaan edes vähän liikunnasta, eikä aina yrittäisi tehdä sitä laihdutusmielessä hampaat irvessä.
Mutta ennen kaikkea: eläisi elämäänsä mahdollisimman täysillä. Surullisimpia tapauksia on ne, joilla koko elämä menee siihen kilojen surkutteluun ja epätoivoiseen laihduttamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Olen pääosin viestisi kanssa samaa mieltä, mutta loppu vähän särähtää. Se että keskiverto lihava kohtaa kahta ilkeämpiä kommentteja kuin keskiverto hoikka, ei mitätöi hoikkien ihmisten kohtaamia kurjuuksia. Useampi ihmisryhmä voi kärsiä yhtä aikaa, eikä se ole keltään pois. Kahvipöytäpainostukset kuuluvat keskusteluun siltä osin, että ne näyttävät miten vaikeaa voi olla tehdä terveellisiä valintoja kun yhtälöön lisätään sosiaalista painetta ja häpeää kieltäytymisestä. Omien valintojen perustelu terveydellä nähdään nykyään enemmän niuhottajan kuin tavallisen fiksun ihmisen puuhana.
Etenkin jos ne oman terveyden ylläpitoon tähtäävät valinnat poikkeavat yleisestä dogmista, kuten ravitsemussuosituksista, esimerkkinä karppaus.
- Eri
Ouuuuuuuuuuuuuuu.Ja taas nämä vtun karppaajat, en jaksa, ihan sama mikä aihe, niin joku vtun karppaajat tulee vaahtoamaan karppaamisesta.Kohta varmaan kerrot miten karppausbuumin on ratkaisu kaikkiin maailman sairauksiin nälänhätää ja sotiin, peace!
Vierailija kirjoitti:
Kärpix44 kirjoitti:
Miten voit jättää yli 10-vuotiaan lapsen lihomatta, jos se kotona olleessaan luukuttaa jääkääpit ja muut tyhjiksi. Paistaa pellilisen ranskalaisia. Ostaa kilon karkkia viikkorahoilla jne. Valitustuksesta, ohjeistuksesta ja yms. huolimatta??
Oletetaan, että lapsesi nukkuu 10h vuorokaudesta. Koulussa hän on 8 tuntia. Kotiin jää tällöin 6 tuntia. Mikäli lapsi syö kaiken mitä kotoa löytyy, mitä silloin koulussa on syöty? Miksi koulussa tarjottu, ravitsemustieteilijöiden kehittämä, laitoskeittiöille suunniteltu ravitsemussuositukset täyttävä ruoka ei riitä?
Eihän tuota tuntien mukaan voi laskea. Jos koulussa syödään yksi ateria päivässä ja kotona 3-4 muuta ateriaa, ei siinä auta laskea, missä ne päivän tunnit kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä?
Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.
Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.
Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.
Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.
Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi.
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Kyllä siinä hoikassakin voi olla "vikaa". Ei kaikki hoikat todellakaan ole mallimittaisia, vaan hoikka voi olla "laihaläski". Tai hoikalla ei ole upeat kasvot vaan ihan tavallinen naama. Hoikkakin voi olla vammainen tai vaikkapa huomattavan lyhyt. Hoikalla voi olla joku erikoinen piirre ulkonäössä tai huono ryhti tai mikä tahansa vika mikä pitäisi peittää tai vähintään kirurgilla korjata.
Olen itse ollut erittäin hoikka suurimman osan aikuisiästäni ja kuullut todella paljon nälvintää painostani. Mutta koska olen etuoikeutettu hoikka en ilmeisesti myöskään saisi puhua muusta ulkonäkööni kohdistuvasta kiusaamisesta, esimerkiksi pituuttani (tai siis sen puutetta) on aikuisiälläkin kommentoitu monesti kovaan ääneen ihan tuntemattomienkin taholta. Mutta koska olen hoikka, niin eihän minulla ole mitään hätää eikä oikeutta vaatia myös meille hoikille sitä kehopositiivisuutta. Kai se sitten on niin että ainoastaan ylipainoiset saavat loukkaantua kiusaamisesta. Itse kyllä pidän nollatoleranssia kaikenlaiseen nälvimiseen.
Mielestäni en missään kohtaa sanonut, että kyseessä on kilpailu siitä, kuka kärsii eniten? Ja alussa sanoin, että yksikään kehopositiivisuusaatteen kannattaja ei todellakaan nälvi kenenkään kehoa.
Se mihin vastasin viestini loppuosalla oli tässäkin keskustelussa monta kertaa ilmi tullut ajatus, että hoikkia jotenkin saisi kiusata ja kommentoida, mutta lihavia ei missään nimessä. Kun se ei kerta kaikkiaan pidä paikkaansa.
Ja edelleenkin: kehopositiivisuus ja ennen kaikkea kehorauha kuuluu ihan kaikille, myös sille, jolla on kaikki aivan täydellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.
Totta mutta yksittäinen lounas, on niin pieni osa kokonaisuudesta että mitä väliä. Ongelma on se jos se lounas ei pidä nälkää. Nimittäin siitä seuraa entistä enemmän syömistä loppupäivänä. Osalla se pitää paremmin, osalla huonommin, katsos kun jo geeneistä lähtien ollaan erilaisia.
Nyt menee saivarteluksi. Ei ole kyse yhdestä lounaasta vaan siitä että valinnat ovat pääosin sellaisia, jotka tukevat painonhallintaa. Tietenkin geenit määrittelevät muun muassa sitä miten kehosi sietää erilaisia ruoka-aineita, minne ylimääräiset kilosi kerääntyvät ja kuinka helposti, mutta arjen valinnat ovat edelleen sinun käsissäsi. Sinä itse syöt liikaa, kuten myönsitkin. Se että jollakin toisella on painonhallintaan liittyvät elementit täydellisessä tasapainossa, ei tarkoita etteikö henkilö olisi tehnyt työtä saavuttaakseen ja ylläpitääkseen tuon tasapainon. Luonnostaan hoikka on kiertoilmaisu läpipaskolle. Se tarkoittaa ihmistä, joka voi syödä hillittömästi ja huonosti lihomatta. Suurin osa normaalipainoisista ei voi tehdä niin.
Ei, en ole sama henkilö. Olen normaalipainoinen, mutta en olisi jos uskoisin tuohon kanasalaattimyyttiin. Koska myytin mukaan siinä salaatissa ei todellakaan ole tarpeeksi kastiketta ja parmesania päällä. Salaatinlehdet ja kuivat kananpalat eivät pidä nälkää suurella osalla ihmisistä, joten saattavat olla tosi huono valinta lounaaksi -> klo 14 kahvitauolla pullat ja suklaat, klo 17 karkkipussi, kotona tekee mieli sitten ehkä pitsaa ähkyyn asti, varsinkin kun "päivällä söin vain salaatin". Kebab ei maistu itselle, ja usein siinä on rullaa ja annoskokoa sen verran paljon että toimistotyöläinen sekoittaa nälänsäätelynsä ähkyttämisellä. En siis oikeasti valitsisi kumpaakaan.
Pahoitteluni, luulin hypänneeni kolmantena mukaan kahden ihmisen viestiketjuun. Olen kanssasi samaa mieltä, etenkin kaupan valmissalaatit ovat todella onnettomia. Eri asia jos salaatin kokoaisi kotona täyttäväksi ja nälkää pitäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä?
Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.
Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.
Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.
Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.
Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi.
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Kyllä siinä hoikassakin voi olla "vikaa". Ei kaikki hoikat todellakaan ole mallimittaisia, vaan hoikka voi olla "laihaläski". Tai hoikalla ei ole upeat kasvot vaan ihan tavallinen naama. Hoikkakin voi olla vammainen tai vaikkapa huomattavan lyhyt. Hoikalla voi olla joku erikoinen piirre ulkonäössä tai huono ryhti tai mikä tahansa vika mikä pitäisi peittää tai vähintään kirurgilla korjata.
Olen itse ollut erittäin hoikka suurimman osan aikuisiästäni ja kuullut todella paljon nälvintää painostani. Mutta koska olen etuoikeutettu hoikka en ilmeisesti myöskään saisi puhua muusta ulkonäkööni kohdistuvasta kiusaamisesta, esimerkiksi pituuttani (tai siis sen puutetta) on aikuisiälläkin kommentoitu monesti kovaan ääneen ihan tuntemattomienkin taholta. Mutta koska olen hoikka, niin eihän minulla ole mitään hätää eikä oikeutta vaatia myös meille hoikille sitä kehopositiivisuutta. Kai se sitten on niin että ainoastaan ylipainoiset saavat loukkaantua kiusaamisesta. Itse kyllä pidän nollatoleranssia kaikenlaiseen nälvimiseen.
Hoikka on kauneusihanteen mukainen, se riittää, muulla ei ole väliä.Mieshän voi olla läski, ei kohdistu samanlaista syrjintää kuin naiseen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tämä harhaluulo on lähtöisin, että laihduttaminen vaatisi liikuntaa? Olen kuullut monen ylipainoisen suusta, että ei voi laihduttaa, kun vihaa liikuntaa. Tai ei voi laihduttaa, kun ei siedä nälkää. Ja sitten toisaalta myös, että "tiedän kaiken laihduttamisesta ja terveellisistä elämäntavoista, mutta..."
Jos näin väität, niin et tiedä.
Paino putoaa, kun syö vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Kalorit voi valita siten, että saa syödä paljon ja usein eikä tarvitse sietää sitä nälkää. Ei ole pakko harrastaa liikuntaa. Tunnin kävelylenkki kuluttaa painosta ja vauhdista riippuen vain parin banaanin verran kaloreita. Voit joko käydä kävelyllä tai jättää ne banskut syömättä. Valinta on sinun.
Silloin kun tekee mieli syödä jotain vaikka oikeastaan on jo syönyt riittävästi, kannattaa kokeilla syödä munavoita. Pari munaa, oikeaa voita, sekaisin. Siinä näkee käytännössä että ei ole suinkaan sama mistä ne kalorit ottaa. Sitä munavoita ei tule syötyä monen sadan kalorin edestä, sen sijaan sipsipussi ja karkkipussi menee helposti samassa ajassa.
Munavoita naamaan.
Tulkaa kertomaan paljonko uppoaa.
Ehkä lasken kalorit jotenkin väärin, mutta kyllä minä saan helposti syötyä munavoita monen sadan kalorin edestä. Yhdessä keitetyssä kananmunassa on melkein sata kaloria ja siihen vielä lisätään voin kalorit. Helposti menee parin kananmunan munavoiannos ja todellakin siihen tarvitsee kylkeen ne pari karjalanpiirakkaa, jossa on vielä toistasataa kaloria lisäksi.
Se asetelma kun otat niitä kaloreita myös karjalanpiirakasta, ei todista mitään siinä testissä kun niitä otetaan vain munavoista. Oli tarkoitus vertailla kaloreiden lähteitä... vielä tarkennus niille kenellä meni ohi ettei ole todellakaan sama mistä niitä kaloreita ottaa.
Tuo bmi-indeksi on aikansa elänyt. Ylipainoiseksi pääsee kovin helposti eikä se ota huomioon ihmisen rakennetta, kuten lihaksikkuutta. Itsensä melkein rasvattomiksi dietanneet fitnessurheilijat (ja monet muutkin urheilijat) olisivat pelkän painonsa perusteella "lihavia". Vasta kun tuo indeksi on yli 30:n, puhutaan terveydelle haitallisesta ylipainosta.
Huom! Normaalipainoisuus tai suoranainen hoikkuus/laihuus ei millään tavalla takaa terveyttä. Tunnen monta ikänsä laihana ollutta syöpäpotilasta, esim.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloinhan tuo kehopositiivisuus oikeasti laajennetaan koskemaan muitankin kuin ylipainoisia? Miksi hoikkia saa nälviä? Entä niitä jotka ovat todella lyhyitä tai pitkiä?
Kukaan ihan oikeasti kehopositiivisuuden aatteen kannattaja ei todellakaan hauku kenenkään kehoa. Se kun ei millään lailla kuulu aatteeseen.
Alkujaan kehopositiivisuus nimenomaan syntyi sitä varten, että sellaiset kehot, joita ei näy muuten yhteiskunnassamme, elokuvissa, populaarikulttuurin kuvastossa, mainoksissa jne. eli värillisten ihmisten kehot, vammautuneet, lihavat, saivat tilaisuuden näkyä ja tuntea olonsa hyväksi.
Mutta missään kohtaa ei ole aatteeseen kuulunut muiden painaminen alas.
Mä olen kyllä kuullut taasen monta kertaa sellaisen perushoikan naisen pohtivan, että jos kerran lihavatkin ovat kauniita, niin onko hän nyt sitten enää kaunis. Ikään kuin olisi vain joku hyvin pieni ihmisryhmä joka kerrallaan saisi tuntea olonsa hyväksi ja kauniiksi. Tai siis niinhän meille markkinavoimat on uskotelleet, tyytymättömyys kun on se paras myynnin edistäjä. Mutta siihenhän ei tarvitse alistua.
Se on vielä pakko sanoa, että näin lihavana ihmisenä tyrmistyttää joidenkin ajatus, että lihavia ei mollattaisi. Tai jotenkin " saisi" mollata. Ihan kuin yhtään ketään saisi haukkua tai mollata. Mutta jos sitten oikeasti vertaillaan, niin kyllä ihan varmasti joka ikinen lihava saa kehostaa enemmän paskaa niskaan kuin hoikat tai normaalipainoiset. Se lihavuuden takia syrjintä on mukana jo yhteiskunnan rakenteissa, ja tässäkin ketjussa moni pitää ihan asiallisena faktapuheena leimata esimerkiksi kaikki lihavat sairaiksi.
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Siis oikeasti olet kuullut ”monta kertaa perushoikan ihmisen pohtivan, onko hän enää kaunis jos lihavakin on kaunis”. Siis aikuisten ihmisten?
😂😂😂
Hitto mun pitäisi kaivaa sulle, kun viimeksi n. kaksi viikkoa sitten luin tällaisen blogitekstin, ihan suomenkielisen.
Siiä tämä samainen neropatti toi esille sellaisen mullistavan ajatuksen, että oikeasti kehopositiivisuus on sitä, että pitää itsestään hyvää huolta ja lihavillehan se ei sitten oikeasti kuuluisikaan. Vaikka hän kyllä siis OIKEASTI hyväksyy kaikki...
Että kyllä, näitä kyllä löytyy.Ei ollut ainoa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse hoikka neljän lapsen äiti. Minua harmittaa kuinka minua kuvaillaan ”luonnostaan hoikaksi”, ei kai sitä kukaan ole. Minulla on ”luonnostaan” terveelliset ruokailutottumukset, varmaankin kotoa pitkälti opittuja. Makeaa en syö niinkään painon vaan hampaiden vuoksi, kotoa opittua sekin. Liikunta hyvin pitkälti arkiliikuntaa. Laiharilla en ole koskan ollut, en edes lasten jälkeen.
En minäkään hoikka olisi jos söisin sipsiä ja karkkia kokoajan. Olen vain oppinut normaaliin annoskokoon, ruokalilurytmiin ja ruokiin jo lapsena. Lapseni ovat myös samanlaisia hoikkia, kiitos ruokailutottumusten. Kyse on elämäntavasta, jonka jotkut oppivat ja jotkut eivät.
Mikset ole vaan tyytyväinen, että olet normaalipainoinen eikä sinun ole täytynyt ikinä laihduttaa?
En minäkään syö karkkia ja sipsiä koko ajan, mutta en enää tunnista oikeaa annoskokoa ja syön liikaa enkä aina pysty lopettamaan. Lapsenikin ovat hoikkia ja syövät terveellisesti.
Aloin itse keräämään painoa traumaattisten tapahtumien seurauksena.
Mistä päättelit, etten olisi tyytyväinen siihen, että olen normaalipainoinen? Missä niin kirjoitin? Todellakin olen tyytyväinen ja kiitollinen, että vanhempani opettivat jo kotona oikeat ruokailutottumukset.
Etkö sitten ole luonnostaan hoikka, kun sinun ei tarvitse kamppailla painon kanssa?
Aika monet ylipainoisetkin syövät terveellisesti, mutta silti joutuvat kamppailemaan. Sitä terveellistäkin kun on helppo syödä liikaa.
Ei. Luonnostaan hoikka on ihminen kenen ei tarvitse tehdä mitään hyviä päätöksiä syömisen suhteen pysyäkseen hoikkana. Minuakin ärsyttää tuo ”sinulla on hyvät geenit” kun valitsen lounaaksi kanasalaatin enkä kebabrullaa. Geenitkö sen päätöksen tekee, jokapäivä.
Totta mutta yksittäinen lounas, on niin pieni osa kokonaisuudesta että mitä väliä. Ongelma on se jos se lounas ei pidä nälkää. Nimittäin siitä seuraa entistä enemmän syömistä loppupäivänä. Osalla se pitää paremmin, osalla huonommin, katsos kun jo geeneistä lähtien ollaan erilaisia.
Nyt menee saivarteluksi. Ei ole kyse yhdestä lounaasta vaan siitä että valinnat ovat pääosin sellaisia, jotka tukevat painonhallintaa. Tietenkin geenit määrittelevät muun muassa sitä miten kehosi sietää erilaisia ruoka-aineita, minne ylimääräiset kilosi kerääntyvät ja kuinka helposti, mutta arjen valinnat ovat edelleen sinun käsissäsi. Sinä itse syöt liikaa, kuten myönsitkin. Se että jollakin toisella on painonhallintaan liittyvät elementit täydellisessä tasapainossa, ei tarkoita etteikö henkilö olisi tehnyt työtä saavuttaakseen ja ylläpitääkseen tuon tasapainon. Luonnostaan hoikka on kiertoilmaisu läpipaskolle. Se tarkoittaa ihmistä, joka voi syödä hillittömästi ja huonosti lihomatta. Suurin osa normaalipainoisista ei voi tehdä niin.
Ei, en ole sama henkilö. Olen normaalipainoinen, mutta en olisi jos uskoisin tuohon kanasalaattimyyttiin. Koska myytin mukaan siinä salaatissa ei todellakaan ole tarpeeksi kastiketta ja parmesania päällä. Salaatinlehdet ja kuivat kananpalat eivät pidä nälkää suurella osalla ihmisistä, joten saattavat olla tosi huono valinta lounaaksi -> klo 14 kahvitauolla pullat ja suklaat, klo 17 karkkipussi, kotona tekee mieli sitten ehkä pitsaa ähkyyn asti, varsinkin kun "päivällä söin vain salaatin". Kebab ei maistu itselle, ja usein siinä on rullaa ja annoskokoa sen verran paljon että toimistotyöläinen sekoittaa nälänsäätelynsä ähkyttämisellä. En siis oikeasti valitsisi kumpaakaan.
Pahoitteluni, luulin hypänneeni kolmantena mukaan kahden ihmisen viestiketjuun. Olen kanssasi samaa mieltä, etenkin kaupan valmissalaatit ovat todella onnettomia. Eri asia jos salaatin kokoaisi kotona täyttäväksi ja nälkää pitäväksi.
Minun puolestani voit työntää sen salaattisi-oli kotona tai kaupassa tehty, sinne missä aurinko ei paista......kuka vttu jaksaa tehdä fyysisesti raskasta työtä ja syödä jotain salaattia.Huh huh.Painu sinne neverneverlandiisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää nyt ihan vähän omalle kohdallenne. Se että joku sanoo, että kyllä suhun vielä kakkua mahtuu vs. sä olet sairas, (ei kiinnosta perustelusi miksi muka et olisi)
On siinä pikkunen ero sentään.
Olen pääosin viestisi kanssa samaa mieltä, mutta loppu vähän särähtää. Se että keskiverto lihava kohtaa kahta ilkeämpiä kommentteja kuin keskiverto hoikka, ei mitätöi hoikkien ihmisten kohtaamia kurjuuksia. Useampi ihmisryhmä voi kärsiä yhtä aikaa, eikä se ole keltään pois. Kahvipöytäpainostukset kuuluvat keskusteluun siltä osin, että ne näyttävät miten vaikeaa voi olla tehdä terveellisiä valintoja kun yhtälöön lisätään sosiaalista painetta ja häpeää kieltäytymisestä. Omien valintojen perustelu terveydellä nähdään nykyään enemmän niuhottajan kuin tavallisen fiksun ihmisen puuhana.
Etenkin jos ne oman terveyden ylläpitoon tähtäävät valinnat poikkeavat yleisestä dogmista, kuten ravitsemussuosituksista, esimerkkinä karppaus.
- Eri
Ouuuuuuuuuuuuuuu.Ja taas nämä vtun karppaajat, en jaksa, ihan sama mikä aihe, niin joku vtun karppaajat tulee vaahtoamaan karppaamisesta.Kohta varmaan kerrot miten karppausbuumin on ratkaisu kaikkiin maailman sairauksiin nälänhätää ja sotiin, peace!
Ja tässä malliesimerkki miten lounaspöydässä kiihdytään toisten eväsrasioiden sisällöstä. Sanan "karppaus" voi viestissäsi korvata veganismilla, gluteenittomalla tai millä tahansa muulla ruokavaliolla. Itse en syö työpäivän aikana ollenkaan ja kyllähän se ärtymystä herättää. Pysyn kuitenkin näin virkeänä ja terveenä, joten antaa muiden nurista.
Oletetaan, että lapsesi nukkuu 10h vuorokaudesta. Koulussa hän on 8 tuntia. Kotiin jää tällöin 6 tuntia. Mikäli lapsi syö kaiken mitä kotoa löytyy, mitä silloin koulussa on syöty? Miksi koulussa tarjottu, ravitsemustieteilijöiden kehittämä, laitoskeittiöille suunniteltu ravitsemussuositukset täyttävä ruoka ei riitä?