Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaatko älyllisiä haasteita? Miten tyydytät sellaiset tarpeet?
24.09.2019 |
Kerro toki. Mun juttujani ei ole pakko lukea tämän pidemmälle.
Mun kämppikseni puhuu lähinnä Ikean huonekaluista ja suuttuu, jos yritän jutella jostain sen syvällisemmästä. Elämäni on ollut tällaista viimeiset kymmenen vuotta. Mulla ei ole muuta sosiaalista elämää. Nyt kun mietin, niin parasta aikaa oli, kun opinnot tarjosi haastetta aivoille ja mulla oli kavereita, joilla oli nopeat aivot, joita he mielellään käyttikin. Me pystyttiin väittelemään mistä vain ilman, että kukaan suuttui. Totuus oli meille aina tärkeintä.
Menin jossain vaiheessa niin pahasti sekaisin, että elämä meni tauolle pitkäksi aikaa. Tosiaan tulin ihan kunnolla hulluksi. Toivuinpa kuitenkin. Menetin kuitenkin paljon.
Hakeuduin taas opiskelemaan nyt syksyllä ja tuntuu kuin olisin herännyt jostain horroksesta. Olin noin kymmenen vuotta kuin elävä kuollut. Kaipaan niitä aikoja, kun aivoilla oli tekemistä. Nykyiset opinnot ei vain ole... tarpeeksi. Jatko-opiskelumahdollisuudetkin on vielä vuosien päässä.
En pidä itseäni erityisen älykkäänä. Oikeastaan olen varmasti keskimääräistä tyhmempi, jos katsotaan kokonaisuutta. Kuitenkin mulla olisi tarve haasteille tietyllä alueella. Kaipaan sitä, kun joskus heräilin intoa täynnä keskellä yötä kirjoittamaan asioita ylös ja hommailin ties mitä omia juttuja. Kaipaan sitä, kun oli joku, jonka kanssa pystyi puhumaan niistä jutuista, ja joka pystyi tarjoamaan vielä uusiakin näkemyksiä. Kaipaan tovereita, joiden kanssa opittiin, ja joiden kanssa voitiin viedä asioita pidemmälle ja oppia lisää ja lisää.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Oletko ottanut selvää, että tahtoisivatko vanhat opiskelututtusi tavata? Kyllä opiskelijana oleminen on vain elämän parasta aikaa!
Ehkä pitäisikin kysyä. Tavallaan pelkään sitä ja häpeän sitä omaa sekopäisyyttäni silloin, mutta en kysymällä mitään häviäisikään toisaalta.
Toivottavasti vielä tapaisin uusiakin vastaavia ihmisiä näin uudestaan opiskelijana. Tämäkin on jo jotain innostusta tuonut elämään onneksi. Jotenkin heräsin pitkästä horroksesta, kun luennolla näin yhden yksinkertaisen laitteen ja kuulin sen toiminnasta enemmän. Tuntui kuin koko kroppa olisi ollut täynnä sähköä, ja rupesin heti valmistelemaan tulevaa seminaaria täynnä ties mitä ideoita. En edes enää tiennyt, että musta on sellaiseen. Heräsin henkiin oikeastaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen hakeutumaan yliopistoon lukemaan kiinnostavaa alaa. Aluksi vaikka avoimeen, jos ei ole sopivia papereita tai muuten mahdollisuutta hakea. Yliopistolla tutustuu helposti kaipaamiisi ihmisiin. Toinen on joku keskustelupiiri tai harrastusryhmä, niitä löytyy erilaisia isommista kaupungeista.
Itsen saan älyllisiä haasteita töissä. Jopa niin paljon, ettei aina vapaa-aikana ole intoa älyllisiin haasteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan yliopistoon lukemaan kiinnostavaa alaa. Aluksi vaikka avoimeen, jos ei ole sopivia papereita tai muuten mahdollisuutta hakea. Yliopistolla tutustuu helposti kaipaamiisi ihmisiin. Toinen on joku keskustelupiiri tai harrastusryhmä, niitä löytyy erilaisia isommista kaupungeista.
Mä opiskelen nykyisin AMK:ssa (olin vielä sairas kun hain opiskelemaan ja pääsin tuonne heittämällä sisään pelkilla vanhoilla YO-papereilla). Jos olisin nuorempi, vaihtaisin heti yliopistoon. Onneksi nytkin voin jatkaa lopulta sinne ja nytkin olen menossa muutamille kursseille yliopiston puolelle. Se oli opintojen kautta mahdollista, tosin onko enää järkeä kouluttaa tämmöistä vanhaa kehäraakkia? Jos opiskelisin vaikka tohtoriksi, olisin 40v valmistuessani.
Ehkä voin tutustua ihmisiin niillä yliopiston kursseilla... Ja täytyy pitää silmällä keskustelupiirijuttuja. Voisin kai omaakin yrittää kasata. Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että yritti jotain, mitä halusi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan yliopistoon lukemaan kiinnostavaa alaa. Aluksi vaikka avoimeen, jos ei ole sopivia papereita tai muuten mahdollisuutta hakea. Yliopistolla tutustuu helposti kaipaamiisi ihmisiin. Toinen on joku keskustelupiiri tai harrastusryhmä, niitä löytyy erilaisia isommista kaupungeista.
Mä opiskelen nykyisin AMK:ssa (olin vielä sairas kun hain opiskelemaan ja pääsin tuonne heittämällä sisään pelkilla vanhoilla YO-papereilla). Jos olisin nuorempi, vaihtaisin heti yliopistoon. Onneksi nytkin voin jatkaa lopulta sinne ja nytkin olen menossa muutamille kursseille yliopiston puolelle. Se oli opintojen kautta mahdollista, tosin onko enää järkeä kouluttaa tämmöistä vanhaa kehäraakkia? Jos opiskelisin vaikka tohtoriksi, olisin 40v valmistuessani.
Ehkä voin tutustua ihmisiin niillä yliopiston kursseilla... Ja täytyy pitää silmällä keskustelupiirijuttuja. Voisin kai omaakin yrittää kasata. Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että yritti jotain, mitä halusi...
ap
Minä olen 41 ja suunnittelen hakevani ensi keväänä opiskelemaan arkkitehdiksi. Olisin lähemmäs 50-vuotias valmistuessani. Mutta tulen olemaan 50-vuotias joka tapauksessa, joten miksipä en voisi saman tien olla 50-vuotias ja arkkitehti. ;)
Vierailija kirjoitti:
Itsen saan älyllisiä haasteita töissä. Jopa niin paljon, ettei aina vapaa-aikana ole intoa älyllisiin haasteisiin.
Tämä olisi mullekin hyvä tasapainotila. Unelma oikeastaan.
Jos pääsisikin työhön, joka tarjoaa mietittävää. Mua oikeasti kiinnostaisi eniten tähän alaan liittyvät haasteet. Hakeuduin tarkoituksella hyvin työllistävälle alalle, mutta olen oikeasti siitä nykyisin kiinnostunutkin. Se on harmi, että opiskelijatoverit ei suhtaudu asioihin samalla innolla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan yliopistoon lukemaan kiinnostavaa alaa. Aluksi vaikka avoimeen, jos ei ole sopivia papereita tai muuten mahdollisuutta hakea. Yliopistolla tutustuu helposti kaipaamiisi ihmisiin. Toinen on joku keskustelupiiri tai harrastusryhmä, niitä löytyy erilaisia isommista kaupungeista.
Mä opiskelen nykyisin AMK:ssa (olin vielä sairas kun hain opiskelemaan ja pääsin tuonne heittämällä sisään pelkilla vanhoilla YO-papereilla). Jos olisin nuorempi, vaihtaisin heti yliopistoon. Onneksi nytkin voin jatkaa lopulta sinne ja nytkin olen menossa muutamille kursseille yliopiston puolelle. Se oli opintojen kautta mahdollista, tosin onko enää järkeä kouluttaa tämmöistä vanhaa kehäraakkia? Jos opiskelisin vaikka tohtoriksi, olisin 40v valmistuessani.
Ehkä voin tutustua ihmisiin niillä yliopiston kursseilla... Ja täytyy pitää silmällä keskustelupiirijuttuja. Voisin kai omaakin yrittää kasata. Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että yritti jotain, mitä halusi...
ap
Minä olen 41 ja suunnittelen hakevani ensi keväänä opiskelemaan arkkitehdiksi. Olisin lähemmäs 50-vuotias valmistuessani. Mutta tulen olemaan 50-vuotias joka tapauksessa, joten miksipä en voisi saman tien olla 50-vuotias ja arkkitehti. ;)
No hitto kouluttaudutaan sitten molemmat! Ikää sitä tosiaan tulee lisää kuitenkin. Mä menetin 10 vuotta elämästäni kun tulin hulluksi, joten kai sitä voisi saman tien vain ajatella, että se on ollutta ja mennyttä ja mä voin elää kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Ne puhuvat siitä, ettei me päästä ikinä eläkkeelle, joten kyllähän siitä työvuosia tulee. 15-40 vuotta arkkitehtinä tai missä vaan, mitä haluaa tehdä, on ihan hyvin. Intohimoaan seuraavat ihmiset näyttävät pysyvän nuorena. Ehkä me tehdään vielä työtä yhdessä jonain päivänä! Suomi on pieni maa ja me ollaan sitten läheisillä aloilla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsen saan älyllisiä haasteita töissä. Jopa niin paljon, ettei aina vapaa-aikana ole intoa älyllisiin haasteisiin.
Tämä olisi mullekin hyvä tasapainotila. Unelma oikeastaan.
Jos pääsisikin työhön, joka tarjoaa mietittävää. Mua oikeasti kiinnostaisi eniten tähän alaan liittyvät haasteet. Hakeuduin tarkoituksella hyvin työllistävälle alalle, mutta olen oikeasti siitä nykyisin kiinnostunutkin. Se on harmi, että opiskelijatoverit ei suhtaudu asioihin samalla innolla.
ap
Juuri siksi suosittelen yliopistoa. Itse opiskelin nuorena AMK:ssa ja turhauduin opetuksen tapaan, tasoon ja opiskelijoiden matalaan motivaatioon. Hain teknilliseen yliopistoon ja se oli paljon sopivampi ympäristö minulle. Motivoituneita ja älykkäitä opiskelukavereita sekä opetus, joka perustuu perimmäisiin lähtökohtiin, ei niiden soveltamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan yliopistoon lukemaan kiinnostavaa alaa. Aluksi vaikka avoimeen, jos ei ole sopivia papereita tai muuten mahdollisuutta hakea. Yliopistolla tutustuu helposti kaipaamiisi ihmisiin. Toinen on joku keskustelupiiri tai harrastusryhmä, niitä löytyy erilaisia isommista kaupungeista.
Mä opiskelen nykyisin AMK:ssa (olin vielä sairas kun hain opiskelemaan ja pääsin tuonne heittämällä sisään pelkilla vanhoilla YO-papereilla). Jos olisin nuorempi, vaihtaisin heti yliopistoon. Onneksi nytkin voin jatkaa lopulta sinne ja nytkin olen menossa muutamille kursseille yliopiston puolelle. Se oli opintojen kautta mahdollista, tosin onko enää järkeä kouluttaa tämmöistä vanhaa kehäraakkia? Jos opiskelisin vaikka tohtoriksi, olisin 40v valmistuessani.
Ehkä voin tutustua ihmisiin niillä yliopiston kursseilla... Ja täytyy pitää silmällä keskustelupiirijuttuja. Voisin kai omaakin yrittää kasata. Harva kuolinvuoteellaan katuu sitä, että yritti jotain, mitä halusi...
ap
Minä olen 41 ja suunnittelen hakevani ensi keväänä opiskelemaan arkkitehdiksi. Olisin lähemmäs 50-vuotias valmistuessani. Mutta tulen olemaan 50-vuotias joka tapauksessa, joten miksipä en voisi saman tien olla 50-vuotias ja arkkitehti. ;)
No hitto kouluttaudutaan sitten molemmat! Ikää sitä tosiaan tulee lisää kuitenkin. Mä menetin 10 vuotta elämästäni kun tulin hulluksi, joten kai sitä voisi saman tien vain ajatella, että se on ollutta ja mennyttä ja mä voin elää kuin sitä ei olisi ikinä tapahtunutkaan.
Ne puhuvat siitä, ettei me päästä ikinä eläkkeelle, joten kyllähän siitä työvuosia tulee. 15-40 vuotta arkkitehtinä tai missä vaan, mitä haluaa tehdä, on ihan hyvin. Intohimoaan seuraavat ihmiset näyttävät pysyvän nuorena. Ehkä me tehdään vielä työtä yhdessä jonain päivänä! Suomi on pieni maa ja me ollaan sitten läheisillä aloilla.
ap
Ystäväni aloitti yliopistossa yli kolmekymppisenä, opiskeli nopeasti kandiksi ja pääsi hyväpalkkaiseen työhön. Kaikki on mahdollista, kun on motivaatio kunnossa. Hänellä samantapainen tausta kuin sinulla.
Ihan oon joutunu pärjäämään dokkareilla, scifi-kirjoilla ja miehen kanssa keskustelemalla. Jotain säännöllisempää tarviisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsen saan älyllisiä haasteita töissä. Jopa niin paljon, ettei aina vapaa-aikana ole intoa älyllisiin haasteisiin.
Tämä olisi mullekin hyvä tasapainotila. Unelma oikeastaan.
Jos pääsisikin työhön, joka tarjoaa mietittävää. Mua oikeasti kiinnostaisi eniten tähän alaan liittyvät haasteet. Hakeuduin tarkoituksella hyvin työllistävälle alalle, mutta olen oikeasti siitä nykyisin kiinnostunutkin. Se on harmi, että opiskelijatoverit ei suhtaudu asioihin samalla innolla.
ap
Juuri siksi suosittelen yliopistoa. Itse opiskelin nuorena AMK:ssa ja turhauduin opetuksen tapaan, tasoon ja opiskelijoiden matalaan motivaatioon. Hain teknilliseen yliopistoon ja se oli paljon sopivampi ympäristö minulle. Motivoituneita ja älykkäitä opiskelukavereita sekä opetus, joka perustuu perimmäisiin lähtökohtiin, ei niiden soveltamiseen.
Pelkään, että tuo on pian munkin tarinani. Puolet kursseista on sellaisia, että voisin itse nousta, mennä sinne eteen ja toimia opettajana, eikä laatu kärsisi yhtään.
Ollaan saman tyyppisellä alalla varmasti vielä... Tämän koulutuksen jälkeen voi vielä opiskella DI:ksi jne. yliopistossa, mutta hemmetti tämä pitkästyminen on ja turhautuminen on jotain ihan muuta.
ap
Mä teen työtä, jossa älyllisyyttä ei niin tarvitse.
Vapaalla sitten jos sitä älyllisyyttä kaipaan niin dokkarit, kirjat, yleensä se, kun syventyy johonkin aiheeseen ja alkaa tutkailla sitä. Tykkään analysoida. Tanssiminen (siis tanssitunnilla) on myös aivot vangitsevaa, mutta en ole nyt vähään aikaan käynyt missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastava opiskelu on ollut mulla tie älyllisesti mielenkiintoisiin töihin. Nyt saa palkam edestå käyttää aivoja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsen saan älyllisiä haasteita töissä. Jopa niin paljon, ettei aina vapaa-aikana ole intoa älyllisiin haasteisiin.
Tämä olisi mullekin hyvä tasapainotila. Unelma oikeastaan.
Jos pääsisikin työhön, joka tarjoaa mietittävää. Mua oikeasti kiinnostaisi eniten tähän alaan liittyvät haasteet. Hakeuduin tarkoituksella hyvin työllistävälle alalle, mutta olen oikeasti siitä nykyisin kiinnostunutkin. Se on harmi, että opiskelijatoverit ei suhtaudu asioihin samalla innolla.
ap
Juuri siksi suosittelen yliopistoa. Itse opiskelin nuorena AMK:ssa ja turhauduin opetuksen tapaan, tasoon ja opiskelijoiden matalaan motivaatioon. Hain teknilliseen yliopistoon ja se oli paljon sopivampi ympäristö minulle. Motivoituneita ja älykkäitä opiskelukavereita sekä opetus, joka perustuu perimmäisiin lähtökohtiin, ei niiden soveltamiseen.
Pelkään, että tuo on pian munkin tarinani. Puolet kursseista on sellaisia, että voisin itse nousta, mennä sinne eteen ja toimia opettajana, eikä laatu kärsisi yhtään.
Ollaan saman tyyppisellä alalla varmasti vielä... Tämän koulutuksen jälkeen voi vielä opiskella DI:ksi jne. yliopistossa, mutta hemmetti tämä pitkästyminen on ja turhautuminen on jotain ihan muuta.
ap
Itse opiskelin AMK:ssa vuoden ja seuraavana keväänä hain yliopistoon. Pääsykokeella sisään.
En kaipaa älyllisiä haasteita. Oikeastaan suuri haaveeni on, että voisin työskennellä jossain tehtaassa ym. missä aivot saisi jättää kotiin. Nykyään työskentelen asiantuntijana ja joka päivä koen, että joudun hirveästi pinnistelemään että pärjään töissä. Koen itseni tyhmemmäksi kuin muut ihmiset. En tajua monia leffoja, en pärjää pakohuoneissa ym. Äo on sinänsä ihan normaali ja kirjoitin esim. lyhyestä matikasta ällän. En ole siis aivan totaali tampio, mutta jotenkin nautin eniten tosi yksinkertaisesta elämästä. Mitä helpommalla pääsen, sen parempi.
Alue: Aihe vapaa
Oletko ottanut selvää, että tahtoisivatko vanhat opiskelututtusi tavata? Kyllä opiskelijana oleminen on vain elämän parasta aikaa!