Bussipysäkeillä iskevät mykkyyskohtaukset
Ei tämä mikään elämää suurempi ongelma ole, mutta välillä ärsyttää. Jos vaikkapa bussipysäkillä yrittää kauniisti kysellä yleisesti ilman, että pysähtyy jokaisen luona erikseen seuraavasta bussista, ihmiset usein vain möllöttävät tyhjästi, eivätkä vastaa mitään. Olen myöhäisnuori tai varhaiskeski-ikäinen nainen, ja näytän ihan kiltiltä. En siltä, että odottaisin innolla jonkin murhaajien klubin initaatioriittiä tai mitään vastaavaa.
En myöskään odota, että muut palvelisivat minua. Itse kyllä vastaan tällaisissa tilanteissa ainakin jotain, vaikkapa, etten ole huomannut, koska odotan eri bussia. En siis vain möllötä.
No joo, tässä tämä purkaus. Mukavaa iltaa kaikille!
Kommentit (21)
Olet onnekas. Minulle käännetään yleensä aina selkää vaikken sano mitään.
-kiltti mies
Kun ne aikataulut eivät erinäisistä syistä juuri koskaan pidä aivan paikkaansa. Siksi saatan joskus yrittää kysäistä, olisiko joku huomannut, onko bussi numero se ja se juuri sattunut suhaamaan ohi. Mitään mentalist eka en odotakaan kohtaavani, vaikka se olisi kyllä jännää.
Vierailija kirjoitti:
Kun ne aikataulut eivät erinäisistä syistä juuri koskaan pidä aivan paikkaansa. Siksi saatan joskus yrittää kysäistä, olisiko joku huomannut, onko bussi numero se ja se juuri sattunut suhaamaan ohi. Mitään mentalist eka en odotakaan kohtaavani, vaikka se olisi kyllä jännää.
No en minä ainakaan seuraa koskaan mitä busseja on mennyt ohi. Huolehdin vaan siitä , että nousen itse oikeaan bussiin.
Jos sinulla ei ole vaihtoehtoista kyytiä niin onhan se ihan sama tuleeko bussi viiden minuutin vai 25 minuutin kuluttua. Joka tapauksessa joudut odottamaan.
Minä kyllä aina vastaan ja saatan siitä jatkaa juttua lisääkin.
Mulla on kuulokkeet korvilla enkä kuule mitä sanot kun keskityn äänikirjani kuuntelemiseen.
Minusta on kivaa kun on rauhallista ja saa olla pelkästään omien ajatustensa kanssa. Miettiä päivän työasioita, miten ne meni ja mitä kotona laittais ruokaa tms maan ja taivaan väliltä. Töissä saa muutenkin sosiaalisten tilanteiden ähkyn.
Nyt ihmiset! Jos joku kysyy aikataulusta, niin voisi kyllä vastata! Eiköhän tämä kuulu jo ihan peruskäytöstapoihin?! Ei sen keskustelun tarvitse johtaa mihinkään sen kummempaan kanssakäymiseen!
Toivottavasti multa ei tulla kyselemään moisia. En mä seuraa, mitä busseja siitä ohi menee, ei kait kukaan niin tarkkaile??
Pyydän anteeksi heidän puolestaan, jotka ovat käyttäytyneet huonosti sinua kohtaan. Älä ole heille vihainen. Yritä ajatella heistä lempeästi. Hyvyys tarttuu ennemmin tai myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihmiset! Jos joku kysyy aikataulusta, niin voisi kyllä vastata! Eiköhän tämä kuulu jo ihan peruskäytöstapoihin?! Ei sen keskustelun tarvitse johtaa mihinkään sen kummempaan kanssakäymiseen!
Aikataulut on bussipysäkillä tai voi katsoa kännykällä liikennefirman sivuilta.
Kuvittelen itseni tuohon tilanteeseen.
Seison bussipysäkillä jolla muitakin ihmisiä. Joku kysyy kaikilta yleisesti, että onko bussi numero 21 mennyt tästä. En tiedä vastausta, joten kohautan olkiani enkä sano mitään. Olen siis hiljaa, koska en tiedä ja annan jonkun asiasta tietävän vastata. Jos kukaan muukaan ei tiedä, niin sittenhän siinä ollaan kaikki vaan hiljaa.
Jos kysyisit minulta henkilökohtaisesti niin tietysti vastaisin ääneen.
Voi ei, mä kyllä vastaan aina kyselijöille. Vieraat ihmiset tuppaa lähestymään mua todella usein ihan arkipäiväisten kysymysten kanssa, en tiedä onko mulla jokin asiakaspalveluaura, vaikken aspahommia olekaan tehnyt enää vuosiin. Olen kolmenkymmenen puolivälin hujakoille, ihan tavallinen nuorehko nainen.
Nyt tässä viikon sisällä mua on pyydetty löytämään tiettyjä tuotteita kaupasta (ulkomaalainen herra, ei ymmärtänyt purnukoiden tekstejä), kysytty onko tietyllä nimellä kutsuttu jo labraan (paikalla paljon muita ihmisiä, vanhempi rouva oli käynyt vessassa ja pelkäsi aikansa menneen), kaupungilla kysyttiin reittiä museoon (turisteja), kysytty miten saisi suomalaisen SIM-kortin (vaihto-opiskelija yliopiston kirjastossa) ja kysyttiin apua älypuhelimella soittamiseen (vanha herra ostanut uuden puhelimen, eikä tiennyt miten sieltä löytää yhteystiedot, saati kuinka soittaa). Kaikki nämä siis mulle täysin tuntemattomia ja itse olen myös ollut jokaisessa tilanteessa asiakkaana/kävelemässä keskustassa.
Kai mulla on jotenkin ystävällinen olemus ja mielellään mä aina autankin. En voi tajuta, ettei joku vastaa jos suoraan kysytään. Voihan sen jälkeen jatkaa sitä yksinäistä jurnutusta, mikään pakko ei ole jäädä seurustelemaan kysyjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti multa ei tulla kyselemään moisia. En mä seuraa, mitä busseja siitä ohi menee, ei kait kukaan niin tarkkaile??
Ei tietenkään tarkkaile, kun jokainen seisoo pysäkillä kuurona ja mykkänä luurit korvilla ja laput silmillä älypuhelimensa näyttöön ja äänikirjaansa keskittyen ja yrittää kaikin tavoin viestiä ympäröivälle maailmalle että "älä vaan puhu mulle, älä vaan puhu mulle... ja jos prkl puhut niin en taatusti vastaa". Näin Suomessa vuonna 2019. Voi tätä suunnatonta sosiaalisuuden määrää, kun jo muutama sananen vieraalle ihmiselle koetaan hirveäksi rasitteeksi. Onneksi perukassa ja pikkupaikkakunnilla on vielä toisin.
Nykyään nuoret aikuiset eivät välttämättä vastaa mitään, jos joutuu kysymään jotain apua, aivan karseata. Taannoin oli täällä se keskustelu, jossa moni pelastaisi ennemmin oman koiransa kuin toisen lapsen, kuvastaa hyvin asennoitumista,
Vierailija kirjoitti:
Nykyään nuoret aikuiset eivät välttämättä vastaa mitään, jos joutuu kysymään jotain apua, aivan karseata. Taannoin oli täällä se keskustelu, jossa moni pelastaisi ennemmin oman koiransa kuin toisen lapsen, kuvastaa hyvin asennoitumista,
Onko kukaan ajatellut miksei ne halua vastata mitään?
Mistä ne muut tietää niistä busseista sen paremmin kuin sinäkään? Katso aikataulusta.