Miksi kaikki kaverit nykyään vain kehuskelee, kun ollaan pitkästä aikaa yhteyksissä?

Siis hienoa, että hyvin menee, mutta kun tuntuu, että muuta ei kuulukaan kuin " upeeta, mahtavaa" . Sitten, kun tavataan naamatusten, alkaa myöhemmin paljastua rivien välistä muutakin. Ennen (lue: 5 v nuorempina) puhuttiin asiat niinkuin ne oli, ei esitetty kavereille parempaa. Mistä se johtuu? Onko kaikista tullut vanhemmiten vertailijoita/kateellisia/näyttelijöitä vaiko vain väkisin positiivisia?



Ei ummarra.