Miksi niin harvat hyväksyy, että nainen on sekä vahva että herkkä?

Tämä tuntuu ahdistavan ja peloittavan monia. Olen vahva nainen, joka ei pelkää sanoa mitä tuntee ja ajattelee. Elän myös niinkuin opetan. Kun näen epäkohdan, puutun siihen ja laitan ihmiset vastaamaan mielipiteistään.

Mutta uskallan myös olla herkkä ja haavoittuvainen. Näytän tunteeni, niin iloni kuin isuruni. Itken, jos minua loukataan tai satutetaan. Ja niin monet tekee: eivät ota minun sanomisia vakavasti, naureskelevat, vaativat perustelemaan tai kyseenalaistavat. Se loukkaa minua ja saa tunteet pintaan. Suutun, ensin tulee itku, mutta sittenntulen vaan vahvemmaksi.

Olen ottanut mun reiteen tatskan, joka edittää soturiprinsessaa. Koska sellainen minä olen.