Miten pettämisestä pääsee yli?

Aika harva pääsee asiasta yli. Kyllä se sen verran iso loukkaus kumppania kohtaan on, että harva pystyy antamaan anteeksi. Vaikka kuinka yrittäisit järkeillä asiaa, niin alitajunnassa mietit, että mitä puolisosi ajattelee ja pohjimmiltaan tuntee.  Särjetty astia on rikki aina, jos nyt pakolla pysyt suhteessa niin varaudu melkoiseen tunteiden vuoristorataan. Yhtenä päivänä olet jees ja toisena itket ja epäilet rakkauttanne. Tiedän mistä puhun. Yritin antaa anteeksi. Kolme kuukautta jaksoin ja lopulta erosimme. Miehellä olikin heti uusi jo odottamassa. Eli verkot olivat olleet vesillä samaan aikaan.

Ajan kanssa. Nyt tapahtuneesta 10 vuotta. Ei sitä unohda tietenkään, mutta ei sitä mieti sillä tavalla että se vaikuttaisi elämään.

Ei mitenkään. Ero ja uusi kumppani.

Älä jatka suhdetta. Pääset helpommin yli etkä pety uudelleen.

Ei kai siitä pääse ihan kokonaan yli.

Olin nuori ja seurustelua oli takana useita vuosia. Sen verran olin järkevä, että lopetin suhteen siihen. Jos hänellä on halu tai tarve olla jonkun muun kanssam teki hän valintansa.

Olen naimisissa, ollut jo vuosia, enkä ajattele asiaa. Mutta toiseeen ihmiseen en enää koskaan luota täysillä. Aina saattaa tulla tilanne, että se loppuu.

Eroamalla, antamalla ajan kulua ja työstämällä omia tunteita (myös ammattiavun kautta jos siltä tuntuu)

Ei tarvi erota, jos rakkautta ja välittämistä vielä on jäljellä.

Erosta pääsee yli ajan myötä. Onnistuu kyllä, mutta aikaa tarvitaan, välimatkaa tapahtuneeseen.

Miksi täällä aina tarjoillaan tuota eroa?

On olemassa muitakin mahdollisuuksia.

Ei siitä pääse itse yli. Puolison täytyy kasvaa suuremmaksi puolison saappaisiin ja sinun täytyy nähdä se. Jos hän yrittää ja pystyy, sun täytyy päästää katkeruudesta irti.

Ylittää et voi yksin sitä luottamuksen siltaa mikä on rikki. Parina teidän täytyy selvitä tai sitten jatkat yksin.

Itseäni on auttanut lukea toisten naisten, pettäjäosapuolten, tarinoita.

Nimimerkillä kohta kaksi vuotta tarponut ja yrittänyt saada siltaa uusiksi.

Jos mies on paatunut pelimies, pettämisestä ei pääse välttämättä yli - luottamukseen, koska mies jatkaa sitä. Jos se oli törkeä pettäminen, miksi jatkaa miehen kanssa joka ei välitä muulloinkaan. Jos kyseessä on nuoruuden kertahairahdus katumuksella, niin sitten varmaan ajattelemalla jotain muita asioita, ettei juutu siihen lopullisesti. Jos taas on nuori mies ja haluaa vielä mennä, ei ole valmis sitoutumaan - erillään helpompi? Minkälainen luonne hän on todella ja kohtaavatko arvomaailmat, luonteet. Joillakin miehillä on (outo) ajatus että he voivat mennä naisten perään, mutta nainen on uskollisesti kotona.

Mua ei edes haitannut, vaikka vaimo petti ja jäi kiinni. Oli jotenkin helpotus ja kävi mielessä yhessä vaiheessa, että mokaispa jotenkin, niin olis helppo lähtee. En vaan saanut sanottua että haluan eron. Oli jotenkin niin vaikeata ja samalla olin niin loppu koko suhteeseen. Kärsin ihan helvtisti silloin, mutta silti olin vaan. Kun se tieto tuli eteen, niin jessailin hiljaa mielessä. Lähdin ihan samantien siitä asunnosta. Sanoin, että saat pitää aivan kaiken en tarvi mitään. Loppu unettomuus, henkinen ja fyysinen kipu, kun pääsin omaan kotiin. Mä vaan nukuin ekat päivät. Kaupassa kävin pari kertaa. Olin 3v sinkkuna ja nautin elämästä ja nyt ollu uuden kanssa 4 vuotta, mutta ei asuta yhdessä ja tuskin muutetaan yhteen. Näin on hyvä.

Omalla kohdalla näkisin ainoana vaihtoehtona luultavasti tauon. Tauon aikana voisin varmaankin jatkaa asumista saman katon alla käytännön syistä ikään kuin kämppiksinä, mutta parisuhteessa pitäisi olla selkeä katko. Sen aikana kumpikin voisi miettiä kiireettä, haluaako yhdessä vielä yrittää ja onko sen eteen valmis näkemään vaivaa. Haluaisin myös selvittää rauhassa suhteen mahdolliset ongelmat, molempien haluamat pelisäännöt ja sen, onko pelisäännöistä sovittavissa yhteistä linjaa, johon kumpikin on valmis sitoutumaan. 2-3 kuukauden päästä toivottavasti jo huomaa, kaipaako toisen läheisyyttä, onko valmis antamaan sydämessään anteeksi, rupeaako jonkinlainen perusluottamus ehkä palautumaan jne. Jos ei, niin sitten en usko että voisin enää jatkaa.

Ilman taukoa musta varmaankin tuntuisi siltä, että pitäisi yrittää ruveta leikkimään kotia liian aikaisin, jolloin se olisi vähän sellaista väkinäistä kulissien rakentelua. Tauon aikana kumpikin saisi miettiä rauhassa vaihtoehtoja. Toki jos parisuhde on jo aiemmin tuntunut jommasta kummasta jollakin tavalla vajavaiselta, niin sitten voi olla parempi jatkaa suosiolla eri suuntiin jo laakista.

Mä yritin 2,5v unohtaa.En unohtanu.Aloin inhoomaan miestäni ja minusta tuli kylmä...Ensin mua ei kiinnostanu sen läheisyys.Lopulta ei enää seksikään.Erosimme.

1. Usko että olet upea

2.Laittaudu kauniiksi, piristää itseäsi ja tulee hyvä olo

3.Urheile

4.Käsitelkää asia perusteellisesti yhdessä, mutta älä jankkaa päivittäin

5. Tehkää juttuja paljon kahdestaan

6. Mies tunnustakoon arvosi jollain tapaa julkisesti, ns palauttaa kasvosi sosiaalisesti ystävilleen tms jotka tienneet

7. Aika auttaa mutta aikaa se ottaa

8. Yhteinen halu jatkaa

Anteeksiannon kaava. Miksi? Jotta voit jatkaa omaa elämääsi hyvin, yhdessä tai erikseen. Voi kuullostaa tässä yhteydessä hullulta mutta toimii kaikissa muissa asioissa. Itse koin 15 vuotta epäreilua kohtelua puolisoltani, lopulta piti vain antaa anteeksi ja rakastaa. Se helpotti.

Myönnä tosiasiat, hyväksy oma vastuusi tilanteesta ja anna hänelle anteeksi. Toista riittävän monesti. Voit kirjoittaa kirjeitä, sanoa ääneen, sanoa hänelle jne.

Tämä anteeksianto ei liity uskontoihin mitenkään.

Ihan samalla tavalla kuin kaikesta muustakin eli ajan kanssa. 

6 vuotta olen yrittänyt päästä miehen pettämisestä yli , mutta en ole onnistunut. Ollaan edelleen yhdessä miehen toiveesta.

Arvostus miestä kohtaan hävisi, samoin luottamus. En osaa suunnitella elämäämme viikkoa pidemmälle. Tämä voi loppua koska vain, johan mies löysi kerran paremman.

Jäljellä on arjen kaveruus, lasten kasvatus, ja laskujen maksu. Emme riitele, mutta en myöskään rakasta. Mistä tiedän että en enää rakasta? No siitä, kun kerran ajattelin mielessäni, että miten reagoisin jos mies yllättäen menehtyisi. Ja totesin, että reaktioni olisi "vihdoinkin saan rauhan eikä se idiootti enää satuta minua, nyt se on ohi".

En ole erikseen miehelle sanonut, että rakkauteni häntä kohtaan kuoli 6 vuotta sitten. Mutta miksi sanoisin? Eipä tuo mieskään minua rakasta jos pystyy pettämään minua eli aviovaimoaan.

Käy sinäkin kerran nusasemassa jonku toisen kanssa. Siitä tulee henkisesti parempi olo ja sellainen olo että olette tasoissa. Sen jälkeen voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Jos mieheni pettäisi, niin eroaisimme välittömästi. En voisi luottaa. Mutta jos jostain syystä päättäisimmekin jatkaa, niin toimisin edellämainitulla tavalla, muuten ei onnistuisi.