Jos kodissa on vähän tavaraa esillä ja vieläpä vaalea sisustus, niin miksi se herättää aina närää?

Olisin onnellinen jos saisin niinpaljon itsestäni irti, että alkaisin tyhjätä ja vähentää tätä järkyttävää tavarapaljoutta. Olisi myös ihanaa päivittää väritystä vaaleammaksi. Huonekalut raskaita ja tummia. Kieltämättä tunnen kateutta, kun käyn ystäväni luona.

Unelmakoti. Siisti, valoisa, avara ja vähän tavaraa. Jotenkin tuntuu, että ajatuskin kulkee siellä paremmin.

Täällä vain makaan ja masennun läävässäni.

Joo tiedän. Olen saamaton.

Vierailija kirjoitti:

Mistä kummasta oikein keksit että kateus olisi syynä? Minusta tuollainen sisustus vain on kamala. Pidän itse lämpimästä, värikkäästä ja runsaasta. Sanon sen kyllä ääneen, se kai on sitä närää.

Johtuu vain omasta valkoisen ja pelkistetyn ihannoimisestasi, kun väität että sellaisissa taloissa asuvat ihmiset muka eivät arvostele toisenlaisia koteja. Tälläkin palstalla on ruodittu ja haukuttu toisten kodit ihan lyttyyn esim. siksi, että koko talon lattiat eivät olleet vaaleaa parkettia tai keittiössä oli värilliset kaapinovet.

Ai sanot ääneen jos olet vierailulla vaaleassa, minimalistisessa kodissa että se on kamala.

Taitaa olla, että se sinun lämmin, värikäs ja runsas sisustus on muilta ylijääneitä kalusteita ja viimeksi 80-luvulta remontoituja pintoja. Vaikutat todella kateelliselta ihmiseltä.

Enpä ole kenenkään kotia arvostellut, en edes välttämättä katsele sisustusta. Minulle on ihan sama millaista muilla on, ihmisten luo minä menen kylään, en sisustusta arvioimaan. Kuka yleensä arvostelee kenenkään kotia. Itselläni on paljon kirjoja, eivät mahdu kaikki hyllylle eikä tarttekkaan mahtua. Muutamia kirjapinkkoja lattialla ja ei haittaa itseäni, päinvastoin. Mitä enemmän kirjoja sen parempi.

On haalea ja hailu eikä kodikkuudesta ole tietoakaan. Siksi.

Kuka arvostelee toisten koteja. Minulle ihan sama ku menen kylään vaikka lattialla viltin päällä kahvit juotais.

Antakaa nyt hyvänen aika jokaisen sisustaa ja viihtyä sellaisessa kodissa kun haluaa.

Oli se sitten täysvalkoinen steriili sairaala, kaatopaikka, tai siltä väliltä.

Jokaisen ihan oma asia.

No se ei ilmennä minkaanlaista persoonallisuutta. Monesti kopioitu jostain. Ja silloin se ei ole kiinnostava.

Vierailija kirjoitti:

Olisin onnellinen jos saisin niinpaljon itsestäni irti, että alkaisin tyhjätä ja vähentää tätä järkyttävää tavarapaljoutta. Olisi myös ihanaa päivittää väritystä vaaleammaksi. Huonekalut raskaita ja tummia. Kieltämättä tunnen kateutta, kun käyn ystäväni luona.

Unelmakoti. Siisti, valoisa, avara ja vähän tavaraa. Jotenkin tuntuu, että ajatuskin kulkee siellä paremmin.

Täällä vain makaan ja masennun läävässäni.

Joo tiedän. Olen saamaton.

Tämä on varmaan monen muunkin mielipide. Sinä vain uskalsit myöntää asian.

Kun muutin uuteen asuntoon myin melkein kaikki vanhat kalusteet varsinkin ne tummat ja raskaat ja hankkiuduin eroon valtavasta tavaramäärästä kirppiksellä ja netissä. Ostin uudet mieleiset, vaaleat kalusteet ja päätin, että en enää hamstraa tavaraa. Kieltämättä kiva tulla kotiin. Näyttää aina siistiltä ja siivoaminenkin on melkein mukavaa puuhaa kun tykkää omasta kodistaan. En havittele ihan kokovalkoista sisustusta mutta kyllä vaaleus ja hillitty tyyli viehättää. Saahan sitä lisättyä jotain piristystä tai väritystä jos tulee sellainen tarve.

Ei ole kateus. Mun mies sisutaa ja siivoaa meidän kotia tuollaiseksi ja mä VIHAAN sitä, että kaikki (joka päivä ja koko ajan) tarvittavat tavarat on aina piilotettu johonkin. Mikään ei ikinä ole käsillä kun sitä tarvitaan. Aina pitää erikseen ottaa esiin, laittaa toimintakuntoon, sitten koota pois ja piilottaa kaappiin.

Tykkäisin enempi, että monta kertaa päivittäin tarvittavat tavarat olisi valmiiksi esillä, käden ulottuvilla ja yhdellä katseella tietäisi, että kaikki tarvittava on siinä availematta mitään ovia ja muistelematta erikseen että mitä tähän nyt tarvitaan ja missä sen piilopaikka on.

Suomalaiset nyt vaan yksinkertaisesti närkästyy ihan kaikesta.

Itse olen miettinyt tämän vaalean kotini näin: työssäni joudun puhumaan jatkuvasti ongelmia kohtaavien ihmisten kanssa. Kun tulen vaaleaan, selkeään kotiini, ajatukset järjestyvät ja tunnen saavani rauhan mieleeni.😊

Vierailija kirjoitti:

Ehkä joillakin syynä voi olla kateus. Kun joka paikassa on valkoista ja minimalistista, se vaikuttaa hyvin siistiltä ja jotakuta voi alkaa ahdistaa kun omassa kodissa on sotkuisampaa. Itse tykkään kyllä että asuntoni seinät ovat valkoiset ja tykkään kyllä joistain valkoisista huonekaluistakin, mutta... En pidä valkoisesta NIIN paljon kuitenkaan, että KAIKEN pitäisi olla valkoista. Itseäni alkaisi jotenkin ahdistaa se kaikki valkoisuus, uskaltaako siellä mitään tehdäkään ettei vain tulisi pientä likaa johonkin? Miksi kaiken pitää olla samanväristä? En pidä myöskään jos jollakin olisi pelkkä musta tai pelkkä punainen tai pelkkä keltainen sisustus (kaikki lattiasta kattoon ja huonekaluihin samaa väriä), mutta toisaalta ei se minua niin paljoa ahdista kun ei itse tarvitse siellä asua. Jotenkin pelkästä valkoisuudesta tulee jotenkin ocd-fiilis, että on pakkomielle siihen puhtauteen ja yhteen väriin ja näillä ulkoisilla asioilla helpotetaan sitä sisäistä ahdistusta. Minimalistisuuden kyllä ymmärrän.

Kenellä muulla muka on kokovalkoinen koti, kuin eräällä bloggaajalla? Ei kenelläkään.

Tuli avauksesta ekana mieleen, että missä ja keissä herättää närää, missä tätä närää ilmaistaan, ja mistä voi tietää, etteivät muiden kodit herätä vaaleiden kotien omistajissa närää.

Mä kuvittelin, että vaaleus ja selkeys tekee olon seesteiseksi, joten olkkarin seinät maalattiin valkoiseksi. Samoin kylppärissä on kaksi valkoista seinää ja lattia (katto sentään puunvärinen), yläkerran vessan seinät on valkoiset (lattia musta) ja makkarin katto valkoinen. Olen katunut valintojani, varsinkin olohuoneen seiniä. Sen sijaan jonkin värisiksi maalattuja seiniä tai tapetoituja seiniä en ole katunut kertaakaan (esim. viereisessä huoneessa on mintunvihreät seinät). Keittiö on seuraava huone remontointijonossa (nyt on meneillään yhden huoneen remontti, eikä sinne tule ainotakaan valkoista seinää), eikä sinne tule valkoista.

Eipä ole kukaan meidän puhdasta ja avaraa kotia ikinä arvostellut. Eikä minua haittaisi vaikka arvostelisi. Pääasia että itse viihtyy ja on onnellinen omassa kodissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin onnellinen jos saisin niinpaljon itsestäni irti, että alkaisin tyhjätä ja vähentää tätä järkyttävää tavarapaljoutta. Olisi myös ihanaa päivittää väritystä vaaleammaksi. Huonekalut raskaita ja tummia. Kieltämättä tunnen kateutta, kun käyn ystäväni luona.

Unelmakoti. Siisti, valoisa, avara ja vähän tavaraa. Jotenkin tuntuu, että ajatuskin kulkee siellä paremmin.

Täällä vain makaan ja masennun läävässäni.

Joo tiedän. Olen saamaton.

Tämä on varmaan monen muunkin mielipide. Sinä vain uskalsit myöntää asian.

Kun muutin uuteen asuntoon myin melkein kaikki vanhat kalusteet varsinkin ne tummat ja raskaat ja hankkiuduin eroon valtavasta tavaramäärästä kirppiksellä ja netissä. Ostin uudet mieleiset, vaaleat kalusteet ja päätin, että en enää hamstraa tavaraa. Kieltämättä kiva tulla kotiin. Näyttää aina siistiltä ja siivoaminenkin on melkein mukavaa puuhaa kun tykkää omasta kodistaan. En havittele ihan kokovalkoista sisustusta mutta kyllä vaaleus ja hillitty tyyli viehättää. Saahan sitä lisättyä jotain piristystä tai väritystä jos tulee sellainen tarve.

Tai sitten moni ei vain pidä kokovalkoisesta kodista, mikä siinä on niin vaikeaa myöntää? Eihän sisustuslehdissäkään juuri koskaan esitellä kokovalkoisia tai valkoharmaita sisustuksia, osittain siksi että se on tylsää ja vanhanaikaista ja osittain siksi että se on monista myös rumaa.

Värikkyys ei aina tarkoita sotkua tai sekavuutta.

Laittakaa kämpästänne juuri sellainen kuin haluatte, kaikki ihmiset. Kunhan ette mene toisen kotona arvostelemaan tämän sisustusta.  Itse en vaan tykkää siitä, että jos ostan sisustuslehden niin sinne on kelpuutettu mummonmökki jossa ei ole muuta ihmeellistä kuin hirsiseinät jotka on maalattu valkoiseksi koristuksenaan mitä tahansa tavaroita jotka on maalattu valkoiseksi. Hirveän mielikuvituksekasta (not). Tuo on jo niin nähty. Samassa numerossa joku toinen  koti joka on melkein samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin onnellinen jos saisin niinpaljon itsestäni irti, että alkaisin tyhjätä ja vähentää tätä järkyttävää tavarapaljoutta. Olisi myös ihanaa päivittää väritystä vaaleammaksi. Huonekalut raskaita ja tummia. Kieltämättä tunnen kateutta, kun käyn ystäväni luona.

Unelmakoti. Siisti, valoisa, avara ja vähän tavaraa. Jotenkin tuntuu, että ajatuskin kulkee siellä paremmin.

Täällä vain makaan ja masennun läävässäni.

Joo tiedän. Olen saamaton.

Tämä on varmaan monen muunkin mielipide. Sinä vain uskalsit myöntää asian.

Kun muutin uuteen asuntoon myin melkein kaikki vanhat kalusteet varsinkin ne tummat ja raskaat ja hankkiuduin eroon valtavasta tavaramäärästä kirppiksellä ja netissä. Ostin uudet mieleiset, vaaleat kalusteet ja päätin, että en enää hamstraa tavaraa. Kieltämättä kiva tulla kotiin. Näyttää aina siistiltä ja siivoaminenkin on melkein mukavaa puuhaa kun tykkää omasta kodistaan. En havittele ihan kokovalkoista sisustusta mutta kyllä vaaleus ja hillitty tyyli viehättää. Saahan sitä lisättyä jotain piristystä tai väritystä jos tulee sellainen tarve.

Tämä on juuri se asenne ja ajattelutapa  minkä johdosta moni minimalisti ei koe mitään ongelmaa muiden kotien haukkumisessa. Minimalisti "tietää" oman makunsa olevan se oikea ja on sitä mieltä, että muutkin ihmiset luonnollisesti tiedostavat tämän asian, ja ovat vain raasut niin arkoja ja saamattomia etteivät vain rohkene tunnustaa tätä ilmiselvää tosiasiaa eivätkä saa nähtyä sitä vaivaa mikä heidän kurjien torppiensa muokkaaminen tällaisiksi ylivertaisiksi minimalistisiksi unelmiksi vaatisi. Siksi on vain hyvin ja oikein antaa heille pientä "rakentavaa" kritiikkiä ja ohjata heitä hyvillä neuvoilla tielle kohti valaistumista.

Niin, tai sitten aika iso osa ihmisistä ihan oikeasti pitävät niistä omista kodeistaan eivätkä todellakaan kaipaa minimalistin mielipiteitä siitä mitkä kaikki koriste-esineet on syytä välittömästi kärrätä kaatopaikalle.

En minä mene muiden ihmisten kotiin kertomaan mikä siellä on vialla jos minua ei nimenomaan pyydetä sitä tekemään, ja kyllä soisin että vaikkapa eräs lähipiiriin kuuluva "suoraviivainen ja rehellinen" minimalismin fani rupeaisi hiljalleen pitämään sitä suutaan soukemmalla.