Kaverini on alkoholisoitumassa kovaa vauhtia
Haluan hieman nyt purkaa ajatuksiani. Eräs kaverini on alkoholisoitumassa tai kenties on jo sellainen. Olen miettinyt, että mitä ihmettä tekisin hänen kanssaan. Olen itse nuorempana lopettanut alkoholinkäytön kokonaan ja olen saanut hyvää apua ongelmaani. Tavallaanhan sitä voisi luulla, kun on kokemusta itsellä samasta asiasta, niin se antaisi eväitä myös, kun ongelma on jollain toisella ihmisellä. Mutta asia ei kuitenkaan näytä olevan ihan näin yksinkertainen.
Tässä ihmisessä on minusta vahvasti kaksi puolta. Hän on selvinpäin todella mukava ihminen ja meillä on paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Hänen kanssaan on helppo olla. Kuitenkin heti, kun hän alkaa ottamaan alkoholia, niin sieltä tulee kokonaan toisenlainen ihminen esiin. Itsekeskeinen, vittuileva ihminen joka näkee aina vian jossain muualla, kuin itsessään. Vähän kuin taantuu tuollaisen 12-vuotiaan esiteinin tasolle. Tuo raivostuttaa minua aivan suunnattomasti, kun kuitenkin aikuisia ihmisiä tässä jo ollaan ja silloin sitä toivoisi tietynlaista käytöstä toiselta ihmiseltä. En tietenkään tarkoita sitä, että pitäisi hyppiä koko ajan minun pillini mukaan, mutta kyllä kaikki alkoholisteja tuntevat varmasti tietävät, mistä nyt puhun. Hänelle on äärimmäisen vaikeaa tai lähes mahdotonta myöntää olleensa itse väärässä/tehneensä virheen ja sen vuoksi näen, että hänelle on valtavan hankalaa suostua alkoholismista toipumiseen vaadittavaan itsereflektointiin.
Väkisinkin olen alkanut miettiä sellaisia ajatuksia, että olisiko parempi, jos vaan vähentäisin kanssakäymistäni tuon ihmisen kanssa. Asiassa on vain sellainen mutka, että meillä on hyvin pitkälti yhteinen ystäväpiiri. Tuntuu, että muut ihmiset eivät näe/eivät välitä tuosta ja asia hiljaisesti hyväksytään. Minua hämmästyttää suuresti se, että miten jo yli 30-vuotiaat ihmiset vain naureskelevat lähes joka viikonloppuiselle sekoilulle. Ikään kuin he eläisivät jotain päättymätöntä teini-ikää vieläkin. Ihan ihmisen oman hyvinvoinnin kannaltakin minusta olisi suotavaa, että elämään rupeaisi iän karttuessa tulemaan muutakin, kuin vain alkoholin ympärillä pyörivää toimintaa.
Ajatus siitä, että nostaisin asian esille hänen kanssaan pelottaa jostain syystä minua. Pelkään sitä, että hän kääntää asian minua vastaan. Näin hän ainakin kännissä luultavasti tekisi ja luulen, että tietyissäarikymppisenä tuo oli vielä ihan normaalia, mutta kyllä tässä iässä minusta ihmisellä pitäisi alkaa elämässä olemaan jo tilanteissa asiasta hänelle puhuminen olisi täysin turhaa. Asia pitäisi ottaa esiin silloin, kun hän on selvinpäin ja mielellään kahden kesken. Tai ainakin, niin että paikalla ei ole joitakin niistä ihmisistä ystäväpiiristämme, joilla saattaa olla oraalla sama ongelma.
Kommentit (7)
Ihan hyvin voit sanoa, että sinua ahdistaa hänen känninen käytöksensä. Hän voi sitten miettiä mitä asialle tekee. Myös muiden ystävien kanssa kannattaa asiasta keskustella. Todennäköisesti hän ei juomista lopeta, eikä siihen oikein voi sen enempää puuttua. Parempi vain vältellä häntä sitten.
Monelle alkoholin suurkuluttajalle voi tulla yllätyksenä miten nuoria alkoholisteja on jo hoivakodeissa ja terveyskeskuksissa, ei kyetä enää omatoimisuuteen, esim. Omasta hygieniasta ei kyetä enää huolehtimaan ja liikkuminen ilman rollaattoria ei onnistu, samoin suorituminen ruokailusta ym. toimista on mahdotonta, puhutaan ns. wernicken-korsakoffin oireyhtymästä. Hoidossa on hyvin nuoriakin ihmisiä, joilla on alkoholin vuoksi kaatumisista ym. loukkaantumisista johtuen aivovaurio.
Luulisi sinun tietävän, ettei asiasta voi oikein sanoa mitään ilman että kaveri suuttuu.
Neuvoisin lähinnä vain välttämään hänen näkemistään humalassa, mistä voit mielestäni ihan rehellisesti sanoa. Itsekin olen sanonut kavereille etten jaksa viettää heidän kanssaan aikaa jos ainoa aktiviteetti on ryyppääminen jahe ymmärtävät tämän. Itsellä on kaveripiirissä yksi tai kaksi alkoholismia lähestyvää suurkuluttajaa ja tiedän, etten voi tehdä asialle muuta kuin olla esimerkkinä.
Minä ratkaisin vastaavanlaisen ongelman v*ttuilemalla takaisin, kun kaveri oli kännissä. Sanoin aivan juuri mitä ajattelin (ja olin tietenkin oikeassa). Kaverillani oli lisäksi rasittavana piirteenä se, että hän kerjäsi myötätuntoa humalassa ollessaan. En antanut sitä, vaan totesin aina, että itsepä olet soppasi keittänyt, se on sinun ongelmasi, tms. Ja ihme tapahtui, tuo kaverini todella vähensi juomistaan, ainakin minun seurassani. Nykyään nähdään aika harvoin kun muutin toiselle paikkakunnalle, mutta tavatessamme on aina kivaa, ja kuppia otetaan maltillisesti.
Olen vastaavia kännivittuilijoita ojentanut, kun makaavat seuraavana päivänä hirveässä morkkiksessa. Hieroo hyvin suolaa haavoihin. Yksi oli 1,5 vuotta aika vähillä viinoilla sen jälkeen, mutta tuntuu ratkeavan uudestaan. Mutta käsittelyn voi tarvittaessa toistaa.
Hmm. Olen itse keski-ikäinen alkoholin suurkuluttaja. En todellakaan katsoisi hyvällä jos joku kaveri alkaisi saarnaamaan mulle miten mun iässä pitäisi elää eri tavalla kuin elän ja että minun pitäisi vähentää juhlimistani ja juomistani. Se kun on ihan mun oma asia miten haluan elää, iästä riippumatta. En alistu toisten määräämiin kriteereihin. Ja en siis halua lopettaa tai vähentää juomistani, vaikka se varmaan monen mielestä onkin liiallista tai alkoholistista.
Mutta jos toinen on kännissä ärsyttävä, niin ehkä voisit tosiaan vältellä häntä silloin kun hän juo. Ja onhan sinulla tosiaan oikeus kokonaankin viilentää välit tai katkaista ne jos niin paljon toisen erilainen elämäntyyli häiritsee. Mutta toista et voi muuttaa sellaiseksi kuin sinä haluaisit hänen olevan.