Mies ei ottanut eväitä töihin ja pelkään, että hän käy ravintolassa syömässä

Anna nyt toisen edes syödä.

Söipä hän työpäivän aikana lounaan missä tahansa, niin se ei silti estä teitä menemästä perheenä tai kahdestaan ravintolaan.

Kyllä se on menossa syömään ihan muualle kuin työmaakahvilaan...taitaa olla päiväkahviseuraa.

Kyllä työmies on lounaansa ansainnut. Minä kehoitan miestäni käydä syömässä sen 8-10 euron lounaan sillä jää liian yksipuoliseksi vain eväsleivillä kitkuttelu. Helppoa siellä kotona olevan on itselleen safkat tehdä.

Oot kateellinen

Toivottavasti yksikään kotiäiti ei oikeasti ruikita tuommoisesta. Joku perus lounas nyt ei millään mittapuulla mitattuna ole "ravintolassa" syömistä (ts.ei todellakaan oo mikään ravintolaillallisen veroinen).

Se ei myöskään estä perheenä ravintolaan menoa.

Mutta tuosta lounaasta evääksi. Aika kuppainen on mielikuvitus, jos kuvittelee jonkun leivän olevan ainoa mukaan otettava lounas. Itse ainakin teen usein itselleni ja miehelle eväät mukaan, koska saan terveellisempää ja paremman makuista kuin valtaosa noista lounaspaikoista tarjoaa.

Kympillä saa monipuolisen lounaan ja sillä pärjää koko päivän. 

Versus makkara-metukka-majo-sinappi-juusto-täysvoi-sämpylä ja päälle yksi salaatinlehti-sämpylä.

Terveellisempää käydä se kunnon ruoka ja salaatit syömässä. Ei teidän tarvitse mihinkään ravintoloihin säästellä. Me haemme pikaruokaa, pizzaa tai kebabbeja aina silloin tällöin viikonloppuisin. Emme käy ravintoloissa ollenkaan. 

Mukavampi on syödä omia eväitä omassa rauhassa kahvihuoneen perimmäisessä nurkassa, kuin lähteä lounaalle ruokalaan/ravintolaan väentungokseen.

Toisilla on mikrossa lämmitettävät eväät mutta itse välttelen jokapäiväistä mikro ruokaa jos se on ihan ravinnotonta pötsin täytettä vain. 

No on sulla pelot. Toisaalta pelot ei aina olekaan järjellä selitettävissä.

Kannattais herätä ajoissa tekemään ne eväät.

Ymmärrän ap:ta jos hänellä ei itsellään ole varaa syödä ravintolassa ja toinen vaan käy.

Tästäkö on kyse?

On niitä parisuhteita joissa on eri elintasot puolisoilla.

Esim nainen saa kotihoidontuen josta on tarkoitus ostaa lapsen vaipat, vaatteet, omat hygieniatuotteet ja vaatteet ja vielä maksaa asumisesta.

Hoitolisää ei päälle tule koska miehen tulot...

Mies käy töissä ja päivisin ravintoloissa syömässä, ostaa itselleen kalliita tavaroita ja laadukkaita viinejä/oluita/ruokia tms.

Vaimo katsoo kateellisena vieressä.

Kyllä mä ymmärrän aloittajaa, varsinkin jos rahat on tiukalla. Kyllä tuollainen 10€ lounas päivässä kasvaa kuukausittain 200€ menoeräksi. Luulen, että monista miehistä on noloa syödä omia eväitä ja ryhmäpaineen kasvaessa mennään sitten lounastamaan yhdessä.

Ainoa mahdollisuus muuttaa tilanne aloittajalle siedettäväksi on kolme tilin malli, jossa tuollaiset miehen omat ”menot” menevät hänen omista rahoistaan (joksi kallis lounas lasketaan), koska vaihtoehtona on edulliset eväät yhteisestä talouskassasta.

Tietysti talouskassaan yhteiselle tilille kumpikin maksaa kuukausittain prosentuaalisesti oman eriprosenttisen osuutensa omista tuloistaan, jotta kotiäidin/ koti-isän työ saa myös rahallisen arvonsa. Ei ole oikein ja suhteen kannalta järkevää, jos kotona oleva tuntee olevansa eriarvoinen ja hänelle ei jää rahaa mihinkään omaan (kuten vaikka omiin lounaisiin ulkona lapsen kanssa).

Meillä tuo malli toimi ja toimii edelleen, nyt kun olen osa-aikaisesti töissä. Tietysti on ilahduttavaa, että nyt jää kummallekin enemmän käteen.

Yleisesti ottaen perheenä ollaan yhteisesti vastuussa perheen toimimisesta (ja siitä puolison hyvinvoinnista, johon ei kuulu eriarvoisuuden tunne).

Työpaikkaruokailu on muutakin kuin syömistä. Siinä jää monesta asiasta ulkopuolelle, jos ei mene työkavereiden kanssa lounaalle.

Monissa työpaikoissa lounas maksaa vaan 6,50 ja se menee suoraan palkasta jos on lounasetu.. anna toisen syödä ja lopeta nalkutus

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta jos hänellä ei itsellään ole varaa syödä ravintolassa ja toinen vaan käy.

Tästäkö on kyse?

Ymmärtääkseni kyse oli todellisesta henkilöstä.

Oletpa järkyn itsekäs. En ole ikinä kieltänyt miestäni kympin lounasta käydä syömässä vaan kehoittanut käymään että saa sen kunnon ravitsevan ruuan. Säästellään sitten jostain muusta turhista ravintola käymisistä. Asiat tärkeysjärjestykseen. Se syöminen on sosiaalinenkin tapahtuma työkavereitten välillä. Tärkeintä että toinen jaksaa siellä työssä. 

Monissa paikoissa ihmisillä on ihan yleisestikin eväät mukana. Ei ne lounaspaikkojen tarjonnat kovin kummoisia ole, halvoista raaka-aineista tehtyä keskinkertaista valmisruokaa.

Oikeastiko ihmisten mielikuvitus ei riitä tekemään muita eväitä, kun joku känttynen sämpylä?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:ta jos hänellä ei itsellään ole varaa syödä ravintolassa ja toinen vaan käy.

Tästäkö on kyse?

On niitä parisuhteita joissa on eri elintasot puolisoilla.

Esim nainen saa kotihoidontuen josta on tarkoitus ostaa lapsen vaipat, vaatteet, omat hygieniatuotteet ja vaatteet ja vielä maksaa asumisesta.

Hoitolisää ei päälle tule koska miehen tulot...

Mies käy töissä ja päivisin ravintoloissa syömässä, ostaa itselleen kalliita tavaroita ja laadukkaita viinejä/oluita/ruokia tms.

Vaimo katsoo kateellisena vieressä.

Miksi se vaimo ei mene töihin? Lapsella on oikeus hoitopaikkaan, ei ole mikään pakko jäädä kotiin kituuttamaan. Omaa valintaa ei kannata maksattaa muilla.