Lue keskustelun säännöt.
Tupakoinnin lopettaneet
19.09.2019 |
Kertokaa omia kokemuksianne. En löytänyt paljoa keskusteluja tai vertaistukea lopettamiseen keväällä, niin arvelin josko tästä saattaisi olla apua tulevaisuudessa jollekin toiselle.
Itselläni nyt 5 kuukautta takana täysin savuttomana. Kolme ensimmäistä päivää oli fyysisesti raskaimmat ja parin viikon päästä tuli ahdistusta ja paniikkikohtauksia mutta niistäkin päästiin yli! Nyt olo on hyvä eikä tee mieli enää myrkyttää itsenäni.
Kommentit (21)
Lopetin viime itsenäisyyspäivänä ja syön kyllä vieläkin palan 2 mg nikotiinipurkkaa päivässä. Ei ole tehnyt muuten mieli tupakkaa mutta tätä purkkaa kyllä vaikkei sitäkään isoa määrää mene.
Tuskin kuitenkaan alkaisin siinäkään tapauksessa uudestaan polttaa vaikka purkka loppuisi koska se tupakan haju kuvottaa jo, moni polttaja haisee ihan kamalalle tuhkakupille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole tupakoiva, mutta ilmeisesti tuollainen kärsimys on tupakoiville aivan liikaa ja lyhyen savuttomuuden yrityksen jälkeen palaavat usein mieluummin sauhuttelemaan, kuin potemaan ahdistusta, painajaisia ja pakokauhua jos ei saa savua ja nikotiinia keuhkoon. Aivan turha korotella tupakkiaskien hintojakaan, kun ei se mitään auta.
Tää on varmasti ihan totta monen kohdalla. Itse ainakin yritin vain ajatella sitä, että tupakka ei mitään auttaisi kuitenkaan ja näin ensimmäistä kertaa konkreettisesti kuinka vahva myrkky se oli, kun pää alkoi seota :D Ei ainakaan mua estellyt röökipakettien pelottelukuvat tai hintojen korottelut. Totta kai nyt tyytyväinen siihen, että rahat säästyy. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tupakoiva, mutta ilmeisesti tuollainen kärsimys on tupakoiville aivan liikaa ja lyhyen savuttomuuden yrityksen jälkeen palaavat usein mieluummin sauhuttelemaan, kuin potemaan ahdistusta, painajaisia ja pakokauhua jos ei saa savua ja nikotiinia keuhkoon. Aivan turha korotella tupakkiaskien hintojakaan, kun ei se mitään auta.
Mitäpä sitten kommentoit, kun et niistä vieroitusoireista mitään tiedä.
Aijai, onko kovat oireet? Meneekö hermo?
Eka viikko on aina pahin. Olen sitä mieltä että kolmas päivä on pahin. Sen (ja ensimmäisen viikon) kun selättää niin on pieni todennäköisyys enää sortua uudelleen. Olen itse lopettanut useamman kerran elämässäni sillä tavalla että olen yli vuoden tupakoimatta, aina se ensimmäinen viikko on ollut piinaa mutta kyllä se lopulta palkitsee. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtauksia lopettamisen jälkeen, vaikka muuten mt-taustaa löytyy. Sellainen alakuloinen olo kylläkin.
Nyt lopetin taas 2kk sitten kun päätimme alkaa yrittämään lasta, nyt rv 6 joten helppo olla sortumatta uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Lopetin viime itsenäisyyspäivänä ja syön kyllä vieläkin palan 2 mg nikotiinipurkkaa päivässä. Ei ole tehnyt muuten mieli tupakkaa mutta tätä purkkaa kyllä vaikkei sitäkään isoa määrää mene.
Tuskin kuitenkaan alkaisin siinäkään tapauksessa uudestaan polttaa vaikka purkka loppuisi koska se tupakan haju kuvottaa jo, moni polttaja haisee ihan kamalalle tuhkakupille.
Sen oon kans itsekin huomannut että se ei ole ehkä maailman parhain "tuoksu" se tupakki. Sitä vaan mietti, että tupakoimattomat vaan draamailee siitä hajusta :D Vilpittömimmät anteeksipyynnöt siis kaikille sivullisille keitä häiritsin! Minä lopetin ilman mitään apuvoimia, että pääsisin kerralla eroon. Varmaan paniikkikohtaukset ja ahdistus olisi olleet lievempiä tai olemattomia jos olisin purkkaa pureskellut :/ Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajalle tsemppiä. Mä olen ollut 3 vuotta polttamatta ja edelleen tulee välillä se hassu tunne, että kumpa nyt pääsis savuille. Se tunne on ihan fyysinen kolotus keuhkoissa, mutta menee kyllä nopeasti ohi. Vasta nyt tunnen olevani täysin savuton, eikä mulla ole enää tupakoijan identiteettiä. Pitkään olin tupakoitsija, joka on lopettanut ja monessa tilanteessa sitä piti korostaa joko vain itselle (hyvä minä) tai muille (hyi muut). Nykyään en enää oikein edes ajattele asiaa. Yllättävän moni asia elämässä parantui sen jälkeen kun lopetti, fyysisten juttujen lisäksi mm. häpeä poistui, eikä kaikkea tekemistä tarvitse sitoa sen ajatuksen ympärille että koska ja missä saa polttaa seuraavan tupakan.
Ja poltin siis n. 20v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tupakoiva, mutta ilmeisesti tuollainen kärsimys on tupakoiville aivan liikaa ja lyhyen savuttomuuden yrityksen jälkeen palaavat usein mieluummin sauhuttelemaan, kuin potemaan ahdistusta, painajaisia ja pakokauhua jos ei saa savua ja nikotiinia keuhkoon. Aivan turha korotella tupakkiaskien hintojakaan, kun ei se mitään auta.
Mitäpä sitten kommentoit, kun et niistä vieroitusoireista mitään tiedä.
Aijai, onko kovat oireet? Meneekö hermo?
Ei. Ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eka viikko on aina pahin. Olen sitä mieltä että kolmas päivä on pahin. Sen (ja ensimmäisen viikon) kun selättää niin on pieni todennäköisyys enää sortua uudelleen. Olen itse lopettanut useamman kerran elämässäni sillä tavalla että olen yli vuoden tupakoimatta, aina se ensimmäinen viikko on ollut piinaa mutta kyllä se lopulta palkitsee. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtauksia lopettamisen jälkeen, vaikka muuten mt-taustaa löytyy. Sellainen alakuloinen olo kylläkin.
Nyt lopetin taas 2kk sitten kun päätimme alkaa yrittämään lasta, nyt rv 6 joten helppo olla sortumatta uudelleen.
Mikä saa palaamaan tupakointiin vuodenkin jälkeen vielä? :o Itse olen kuullut juuri näitä tarinoita, että ollaan tosi pitkään polttamatta ja sit taas sorrutaan. Vähän pelottaa myös omalla kohdalla mutta vuoden päästä rööki maksaa varmaan topalta 20€ et jospa siihen ei ois sit ees varaa :D Ap
ensimmäiset 21 päivää on kuulemma pahimmat.
Itse kävin lääkäriltä apija,laitatin akunastat korviin. Psyykkinen sodankäynti tehosi ja sain tupaskoinnin loppumaan. Kohta 30v ilman tupakkaa! MUTTA!!
Vieläkin näen unta tupakoinnista,kuinka se on ihanaa ja siinä unessa mietin että miks mä hölmö aloitin uudelleen kun olen ollut polttamatta niin kauan. Sitten kun herää niin oikein katsoo että mihin sen tupakan laittoi!
Niin se on vahva se tupakan ote!
Koita vaan sen kolmen viikon yli päästä. Äläkä usko että tulee syötyä kun ei voi polttaa,ei pidä paikkaansa.
Päätät vaan ettet tarvi ruokaa tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tupakoiva, mutta ilmeisesti tuollainen kärsimys on tupakoiville aivan liikaa ja lyhyen savuttomuuden yrityksen jälkeen palaavat usein mieluummin sauhuttelemaan, kuin potemaan ahdistusta, painajaisia ja pakokauhua jos ei saa savua ja nikotiinia keuhkoon. Aivan turha korotella tupakkiaskien hintojakaan, kun ei se mitään auta.
Mitäpä sitten kommentoit, kun et niistä vieroitusoireista mitään tiedä.
Aijai, onko kovat oireet? Meneekö hermo?
Ei. Ei.
Jaa. Että muuten vaan tollanen "mitä tuut siihen tupakoimaton mölisemään, saat türpiis"-vastaus :D
Kai nyt tupakoimattomallakin on silmät päässä ja on havainnut seikkoja tupakoivista, miten käyttäytyvät.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalle tsemppiä. Mä olen ollut 3 vuotta polttamatta ja edelleen tulee välillä se hassu tunne, että kumpa nyt pääsis savuille. Se tunne on ihan fyysinen kolotus keuhkoissa, mutta menee kyllä nopeasti ohi. Vasta nyt tunnen olevani täysin savuton, eikä mulla ole enää tupakoijan identiteettiä. Pitkään olin tupakoitsija, joka on lopettanut ja monessa tilanteessa sitä piti korostaa joko vain itselle (hyvä minä) tai muille (hyi muut). Nykyään en enää oikein edes ajattele asiaa. Yllättävän moni asia elämässä parantui sen jälkeen kun lopetti, fyysisten juttujen lisäksi mm. häpeä poistui, eikä kaikkea tekemistä tarvitse sitoa sen ajatuksen ympärille että koska ja missä saa polttaa seuraavan tupakan.
Ja poltin siis n. 20v.
Kiitos tsempeistä!!! Vau 3 vuotta!!! Itselläkin takana reilu 10 vuotta tupakoitsijana ja tiedän tasan tarkkaan sen tunteen kun joudut miettimään ja ajoittamaan kaiken röökitaukojen ympärille! Ja pelko siitä jos joissain tilanteissa polttaminen ei ollut edes mahdollista. Mullakin tulee vielä semmonen sairas ehkä jopa "kaipuu" siihen tupakoimiseen joskus jos on kaunis sää tai jotain mutta ei sitä ehkä himoksi voisi kutsua. Olen nykyisin paljon onnellisempi kun tiedän että se orjuutus on (toivottavasti pysyvästi) takana päin. Odotan sitä, että mulle tulee samanlainen kun sulle toi et pääsit eroon siitä polttajan identiteetistä! :D Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka viikko on aina pahin. Olen sitä mieltä että kolmas päivä on pahin. Sen (ja ensimmäisen viikon) kun selättää niin on pieni todennäköisyys enää sortua uudelleen. Olen itse lopettanut useamman kerran elämässäni sillä tavalla että olen yli vuoden tupakoimatta, aina se ensimmäinen viikko on ollut piinaa mutta kyllä se lopulta palkitsee. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtauksia lopettamisen jälkeen, vaikka muuten mt-taustaa löytyy. Sellainen alakuloinen olo kylläkin.
Nyt lopetin taas 2kk sitten kun päätimme alkaa yrittämään lasta, nyt rv 6 joten helppo olla sortumatta uudelleen.
Mikä saa palaamaan tupakointiin vuodenkin jälkeen vielä? :o Itse olen kuullut juuri näitä tarinoita, että ollaan tosi pitkään polttamatta ja sit taas sorrutaan. Vähän pelottaa myös omalla kohdalla mutta vuoden päästä rööki maksaa varmaan topalta 20€ et jospa siihen ei ois sit ees varaa :D Ap
Asuntokaupat jossa paljastui kosteusongelmia. Se veti sillä hetkellä kupin nurin. :) Se oli sellainen vastoinkäyminen mikä sai hakemaan lohtua tupakasta.
Sekin ongelma saatiin selvitettyä ja ongelmat korjattiin vanhan omistajan piikkiin eli se ongelma, joka sillä hetkellä tuntui elämää suuremmalta niin ei lopulta sitä ollutkaan. Eli ihan hölmöyttä sorruin uudelleen kun hain tukea tupakasta vaikeaan hetkeen. Ja vierottautuminen olikin jälleen uudelleen hankalaa.
Lopetin pari vuotta sitten. Ja se oli elämäni parhaimpia tekoja.
Mutta kyllä nikotiinista irti pääseminen kesti tosi pitkään, nikotiinipurukumia kului maksimi määrä päivässä.
Se ei kuitenkaan ollut niin paha asia, kuin tupakointi kokonaisuudessaan, vaikka kalliiksihan sekin tuli.
Nyt tuo painajainen kaikkinensa on ohi.
Elimistö ei enää kaipaa nikotiinia. Savukkeet ovat ainakin minulle täyttä historiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole tupakoiva, mutta ilmeisesti tuollainen kärsimys on tupakoiville aivan liikaa ja lyhyen savuttomuuden yrityksen jälkeen palaavat usein mieluummin sauhuttelemaan, kuin potemaan ahdistusta, painajaisia ja pakokauhua jos ei saa savua ja nikotiinia keuhkoon. Aivan turha korotella tupakkiaskien hintojakaan, kun ei se mitään auta.
Mitäpä sitten kommentoit, kun et niistä vieroitusoireista mitään tiedä.
Aijai, onko kovat oireet? Meneekö hermo?
Ei. Ei.
Jaa. Että muuten vaan tollanen "mitä tuut siihen tupakoimaton mölisemään, saat türpiis"-vastaus :D
Kai nyt tupakoimattomallakin on silmät päässä ja on havainnut seikkoja tupakoivista, miten käyttäytyvät.
Sinä siis näet minut, tiedät että tupakoin, mutta kärsin kuitenkin samanaikaisesti kovista vieroitusoireista.
norttonit veke kirjoitti:
ensimmäiset 21 päivää on kuulemma pahimmat.
Itse kävin lääkäriltä apija,laitatin akunastat korviin. Psyykkinen sodankäynti tehosi ja sain tupaskoinnin loppumaan. Kohta 30v ilman tupakkaa! MUTTA!!
Vieläkin näen unta tupakoinnista,kuinka se on ihanaa ja siinä unessa mietin että miks mä hölmö aloitin uudelleen kun olen ollut polttamatta niin kauan. Sitten kun herää niin oikein katsoo että mihin sen tupakan laittoi!
Niin se on vahva se tupakan ote!
Koita vaan sen kolmen viikon yli päästä. Äläkä usko että tulee syötyä kun ei voi polttaa,ei pidä paikkaansa.
Päätät vaan ettet tarvi ruokaa tilalle.
30 vuotta ja vielä noita unia!!! :D Huhhuh joo itse kans nään usein noita polttamisunia aika useinkin ja joskus ne tekee semmosen inhottavan tupakin himon hetkeks. Ihan hirveetä myrkkyy ja miten pahasti se oikeesti jää vielä alitajuntaan jos vuoskymmenienkin jälkeen tulee uniin! Joo mä voin sanoo et sorruin tohon syömiseen mut jotenki vaan ajattelin et mitä vaan kunhan pääsen tupakasta eroon. Ahmimiset kuitenki sit jätin muutaman viikon päästä kun olin jo hyvin irrotautunut tupakasta. Mut sen tein että ahmin vaan vihanneksia niin sentään paino ei noussut :D Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka viikko on aina pahin. Olen sitä mieltä että kolmas päivä on pahin. Sen (ja ensimmäisen viikon) kun selättää niin on pieni todennäköisyys enää sortua uudelleen. Olen itse lopettanut useamman kerran elämässäni sillä tavalla että olen yli vuoden tupakoimatta, aina se ensimmäinen viikko on ollut piinaa mutta kyllä se lopulta palkitsee. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtauksia lopettamisen jälkeen, vaikka muuten mt-taustaa löytyy. Sellainen alakuloinen olo kylläkin.
Nyt lopetin taas 2kk sitten kun päätimme alkaa yrittämään lasta, nyt rv 6 joten helppo olla sortumatta uudelleen.
Mikä saa palaamaan tupakointiin vuodenkin jälkeen vielä? :o Itse olen kuullut juuri näitä tarinoita, että ollaan tosi pitkään polttamatta ja sit taas sorrutaan. Vähän pelottaa myös omalla kohdalla mutta vuoden päästä rööki maksaa varmaan topalta 20€ et jospa siihen ei ois sit ees varaa :D Ap
Asuntokaupat jossa paljastui kosteusongelmia. Se veti sillä hetkellä kupin nurin. :) Se oli sellainen vastoinkäyminen mikä sai hakemaan lohtua tupakasta.
Sekin ongelma saatiin selvitettyä ja ongelmat korjattiin vanhan omistajan piikkiin eli se ongelma, joka sillä hetkellä tuntui elämää suuremmalta niin ei lopulta sitä ollutkaan. Eli ihan hölmöyttä sorruin uudelleen kun hain tukea tupakasta vaikeaan hetkeen. Ja vierottautuminen olikin jälleen uudelleen hankalaa.
Onneks ongelmat on nyt selvitetty!!! :) Oon sanonu itselleni, etten halua alottaa uusiks, koska en halua lopettaa toista kertaa. Niin rankkaa oli! Mutta ainakin me molemmat tiedetään, et siitä pääsee eroon vaikka uusiks sortuiski! Itse oon niin ylpee itsestäni koska en ois oikeesti ikinä uskonu että pystyisin lopettamiseen! :) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka viikko on aina pahin. Olen sitä mieltä että kolmas päivä on pahin. Sen (ja ensimmäisen viikon) kun selättää niin on pieni todennäköisyys enää sortua uudelleen. Olen itse lopettanut useamman kerran elämässäni sillä tavalla että olen yli vuoden tupakoimatta, aina se ensimmäinen viikko on ollut piinaa mutta kyllä se lopulta palkitsee. Minulla ei koskaan ole ollut paniikkikohtauksia lopettamisen jälkeen, vaikka muuten mt-taustaa löytyy. Sellainen alakuloinen olo kylläkin.
Nyt lopetin taas 2kk sitten kun päätimme alkaa yrittämään lasta, nyt rv 6 joten helppo olla sortumatta uudelleen.
Mikä saa palaamaan tupakointiin vuodenkin jälkeen vielä? :o Itse olen kuullut juuri näitä tarinoita, että ollaan tosi pitkään polttamatta ja sit taas sorrutaan. Vähän pelottaa myös omalla kohdalla mutta vuoden päästä rööki maksaa varmaan topalta 20€ et jospa siihen ei ois sit ees varaa :D Ap
Asuntokaupat jossa paljastui kosteusongelmia. Se veti sillä hetkellä kupin nurin. :) Se oli sellainen vastoinkäyminen mikä sai hakemaan lohtua tupakasta.
Sekin ongelma saatiin selvitettyä ja ongelmat korjattiin vanhan omistajan piikkiin eli se ongelma, joka sillä hetkellä tuntui elämää suuremmalta niin ei lopulta sitä ollutkaan. Eli ihan hölmöyttä sorruin uudelleen kun hain tukea tupakasta vaikeaan hetkeen. Ja vierottautuminen olikin jälleen uudelleen hankalaa.
Onneks ongelmat on nyt selvitetty!!! :) Oon sanonu itselleni, etten halua alottaa uusiks, koska en halua lopettaa toista kertaa. Niin rankkaa oli! Mutta ainakin me molemmat tiedetään, et siitä pääsee eroon vaikka uusiks sortuiski! Itse oon niin ylpee itsestäni koska en ois oikeesti ikinä uskonu että pystyisin lopettamiseen! :) Ap
Tsemppiä vaan jatkoon! Pystyt varmasti pysymään jatkossakin savuttomana :) En suosittele kenellekään uudelleen aloitusta. Jos jälkikäteen saisin valita niin en olisi aloittanut uudelleen. Oli virhe hakea tupakasta lohtua ja ei se mitään edes auttanut, päinvastoin. Jos ahdisti muut asiat elämässä niin pian ahdisti myös se tupakoinnin uudelleen aloitus.
Nauti nyt täysin savuttomuudesta, ja kaikesta hyvästä mitä se tuo. Ainakin minun on helpompi hengittää, ei ole jatkuvaa tupakkayskää, ja täytyy myöntää että vaikka rahakaan ei minua varsinaisesti ole motivoinut niin kyllä nykyään tililläkin on enemmän rahaa (kännykkään ladattava äppi kertoo että 300 euroa säästynyt savuttomuudella:)
Lopettaminen on varmaan yhtä paha noiden unien kanssa kuin syömishäiriö, mulla ollut molemmat
Sh;ssa näin unia joissa söin kaikkia herkkuja ja aamulla oli morkkis.
Sama tupakan lopettamisessa.
Tekee silloin tällöin mieli polttaa vaikka 6 vuotta savuttomuutta takana, mutta kyllä sen kestää☺, mukava ajatella miten koko keho kiittää myrkyttömyydestä. Kaikki on nyt paremmin vaikka ikuinen ikävä jäikin.
Mitäpä sitten kommentoit, kun et niistä vieroitusoireista mitään tiedä.