Lue keskustelun säännöt.
Mikä ihme siinä on, etten pääse eroon huonosta suhteesta!! Olen riippuvainen?
18.09.2019 |
Olen ollut monta vuotta jo yksin joitakin säätöjä lukuunottamatta. Nautin yksinäisyydestä, nautin minuudesta, omasta tilastani, haaveistani ja päämääristä. Nautin seistä omilla jaloillani ja saada itse asioita aikaiseksi, käydä töissä ja kehittyä siinä sekä muutenkin halusin saada elämäni jatkuvasti parempaan kuntoon.
Minulla ei mielestäni ollut mitään pelättävää siinä mielessä ettenkö pärjäisi ja pystyisi tekemään itsenäisiä päätöksiä.
En myöskään ollut riippuvainen seksistä, huomiosta eikä ollut kiire todellakaan parisuhteeseen. En missään nimessä hakenut sellaista.
Kunnes tapasin tämän miehen, pinnallisissa merkeissä. Suhteen ei pitänyt jatkua.
Suhteessa ei ollut mitään järkeä edes jatkua, ikäeron ja elämäntilanteemme vuoksi. Ei näin voinut käydä.
Tapailimme kuitenkin ja mies tahtoi minut ottaa omakseen ja teki kaikkensa sen eteen ja itse ajattelin vain pitäväni hauskaa. Kunnes aloinkin antamaan vastarakkautta, menemään salakalavasti hänen mieltymyksien sekä toiveidensa mukaan. Aloin jännästi olemaan koukussa, jopa huomaamatta ja välillä uteliaisuudesta.
Miten minä olen voinut joutua tällaiseen tilanteeseen?
En voi edes luottaa mieheen, jutut ovat sen kaltaisia. Mies on hyvin itsevarma sekä voimakas persoonaltaan. Hyvin vahva ja varma otteistaan. Hän osaa olla mitä hellin ja ihanin ja samaan aikaan pelottava, vakava ja tukahduttava. En enää kuule pääni sisäisiä varoituksia tai kuulen mutta en pääse pääni sisään kunnolla.
Tunnen masennusta ja tuskaa, tunnen häpeää ja ahdistusta. Tunnen myöskin pelkoa ja pettymystä. Mihin se onnellinen nuori nainen katosi niin nopeasti? Mitä sille vahvalle itsenäiselle jalat maassa olevalle naiselle tapahtui?
Kun koitan erota hän ei sitä kuuntele. Hän selittää ja haluaa minut takaisin tai suuttuu verisesti. Hän lupailee ja toivoo. Maalailee kauniita maisemia tulevaisuuteen.
Ja itse mietin mikä on totta enää? Missä minä oikeasti nyt olen ja pyydän itseäni heräämään. Herää jo, älä pelkää. Mene nyt vaan.
Mutta jokin estää vaikka hyvin lähellä loppua on jo käyty. En ymmärrä nyt yhtään itseäni.
Kommentit (12)
Olen itkenyt paljon, olen jopa kertonut läheisilleni, jokaiselle heistä huoleni ja ahdistukseni. Olen kertonut kaiken ja yrittänyt nyt vain koota itseni ja päästä eteenpäin.
Se ei tuota tulosta muuta kuin hetkellisesti.
Mies pitää minua outona sekä hulluna kun yritän lähteä. Hän uhkailee mutta ei minua vaan heitä jotka ovat mahdollisesti vaikuttanut päätökseeni erota.
Hän sanoo, että meillä menee hienosti eikä ymmärrä mikä minuun iskee välillä. Hän kyseenalaistaa ero päätökset ja miettii kuka minua manipuloi, sillä hän rakastaa minua aidosti ja tietää, että joku valehtelee hänestä.
En enää tiedä itsekään, tilanne on niin sekava. Ystäväni on varoitellut pitkään miehestä mutta toisaalta hänkin on minulle valehdellut usein aika vakavistakin asioista menneisyydessä sekä on taipumusta liiotteluun. Olen aivan pihalla koko kuviosta.
Kuka on hyvä, kuka on oikeassa, mitä teen ja mitä seuraavaksi tapahtuu. En enää tiedä mitä itsekään haluan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa todella manipuloivalta ihmiseltä, on saanut selvästi sun pään ihan sekaisin. Suhteenne ei todellakaan kuulosta terveeltä. Tiedät itsekin, että nyt on aika erota. Tsemppiä!
Sinun täytyy tehdä pääsi kanssa niin kauan töitä, että pääset irrottautumaan suhteesta.
Sinun vain täytyy kohdata todellisuus ja itsesi. Sinun täytyy laittaa onnellisuutesi omalle vastuullesi.
Älä kuuntele miestä kun olet varma päätöksestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko tämä se mikä sinun ongelma on, mutta itse olen jotenkin niin herkkä, että aistin jotenkin että varsinkin yhdynnän myötä jotenkin energeettisellä tasolla tulen "yhdeksi" miehen kanssa, ja minun on ihan kauhean vaikeaa repiä itseni hänestä irti, vaikka kävisi ilmi että emme sovi ollenkaan yhteen tai jopa että mies on vaarallinen. Se on kuin yrittäisi repiä itsestään ruumiinosaa irti, se sattuu liikaa. Tästä syystä olenkin ollut nyt vuosikaudet sinkku, koska tiedän että riski on suuri että löydän taas jonkun väärän enkä pääse irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kuulosta yhtään terveeltä suhteelta. Onko mies myös mustasukkainen? Parasta olisi jos katkaisisit välit häneen täysin.
Rakastuneena on vaikea erota aivokemian vuoksi. Raahaa mies jonnekin pariterapiaan jonka voi lopettaa heti jos ei toimi (jos hän innostuu siitä), että saisiko sitä hänen tukahduttavuutta ym vähemmälle. Jos mies ei tee ollenkaan hyvää olollesi, niin ei auta kuin ero. Ehkä mies aistii kuitenkin että olisit halunnut olla hänen kanssaan yli kaiken, vaikka et kestä hänen negatiivisia puoliaan - sen voi ilmastakin. Miten siinä sitten keskustellaan, jos hän ei kuuntele tai kontrolloi.. mahdotonta. Kontrolloivuus on monesti eron syynä tai muut piirteet, kuitenkin naiset haluavat tehdä omia päätöksiä elämässä kaapin materiaalista kävelylenkkeihin ja paikkaan jossa asuu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et voi enää luottaa todellisuudentajuusi, niin muistele, milloin viimeksi koit olosi normaaliksi. Mikä vuosi? Miinusta kaksi vuotta.
Silloin olit turvassa. Et enää. Manipuloijan etsiminen on aivan yhdentekevää - se on kuin virvatulen jahtaamista tilanteessa, jossa pitäisi pelätä jalkojen alla vellovaa upottavaa suota. Ratkaisu ei ole se, että nakitat manipulaattorin, vaan lähteminen. Lähde suolta, ja pyydä historiasi läheisiä ihmisiä astinkiviksi. He tukevat sinua, kunnes ajatussumusi hellittää. En tiedä, kuinka monta ihmistä joudut jättämään taaksesi.
Olen pahoillani puolestasi.
😭😭😭😭