Millainen ihminen ei ole valmis roikkumaan jaloistaan puolapuista pää ylösalaisin virkistyspäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi olla valmiutta, vaikka ei olisi edellytyksiä toteuttaa, sehän virkityspäivässä on tärkeintä, että on hengessä mukana. 

Aivan oikein. Tiedätkö lisäksi, mitä puolapuut ovat ruotsiksi?

Itse juoksisin ensimmäisenä roikkumaan.

AP

Uskon tuon ja sen että olet pudonnut puolapuista päällesi useamman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset EIVÄT HEITTÄYDY mukaan TÄYSILLÄ? Inhottaa puolivilaisesti mukana olevat. Eikö teitä hävetä?

Ihmiset käy töissä yleensä rahan takia ja tuollaiset "virkistyspäivät" ottaa lähinnä aivoon. Olen lähtenyt sellaisesta meneen ja huikkasin lähtiessä että soitelkaa jos mennään töihin.

Tajuat kai sen, että en tervehdi sinua seuraavana aamuna. Kestätkö?

AP

Todennäköisesti olen ilahtunut siitä. - ohis

Veikkaisin että ap osaa itse vastata kysymykseensä. Varmaan tuollainen puolapuu-tilanne tullut hänelle virkistyspäivänä vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset EIVÄT HEITTÄYDY mukaan TÄYSILLÄ? Inhottaa puolivilaisesti mukana olevat. Eikö teitä hävetä?

Ihmiset käy töissä yleensä rahan takia ja tuollaiset "virkistyspäivät" ottaa lähinnä aivoon. Olen lähtenyt sellaisesta meneen ja huikkasin lähtiessä että soitelkaa jos mennään töihin.

Tajuat kai sen, että en tervehdi sinua seuraavana aamuna. Kestätkö?

AP

No palkankorotus olisi mukavampi mutta onhan tuokin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti. Kaikenlaiset mukahauskat leikit ja pelleilyt on tuskaa.

Miksi roikkuisin missään pää alaspäin?

Miksi heittäytyisin leikkimään kuten lapset?

Miksi joka saa*anan virkistyspäivä tehdään ekstroverttien mielihalujen mukaan?

Millainen olisi virkistyspäivä, jos sinä sen saisit alusta loppuun suunnitella?

Virkistyspäivä tietysti yritetään tehdä muitakin virkistäväksi eli ota introvertteydestäsi huolimatta myös tämä näkökulma huomioon. 

Vierailija kirjoitti:

Virkistyspäivät on ihan naurettavaa pelleilyä. Oikea vapaapäivä virkistäisi enemmän.

Minä olen aina "virkistyspäivän" jälkeen väsyneempi ja k*rpiintyneempi kuin tavallisen työpäivän jälkeen. Todellakin virkistävintä olisi ylimääräinen vapaapäivä jolloin saisin yksin tehdä mitä lystään.

Ap on 100 % oikeassa.

Hauska kuvitella jotain 100kg+ lähihoitajaa roikkumassa väärinpäin puolapuissa. Taitavat puolapuut irrota seinästä sen seurauksena ja hyvinvointipäivä muuttuu hyvin äkkiä siihen alle jääneen huonovointipäiväksi.

Miksi kenenkään tarvitsisi tietää mitä puolapuut on ruotsiksi, paitsi jonkun lastentarhaopettajan tai ala-asteen liikunnanopettajan, jos näillä on ruotsinkielisiä hoidokkeja/oppilaita?

Mä NIIN haluaisin roikkua puolapuissa, voiko ehdottaa että saadaan puolapuut toimistolle? Voidaanko? Onko ihan o.k? Haluaisin kokeilla voiko pää alaspäin imeä kahvia pillillä nenän kautta <3

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti. Kaikenlaiset mukahauskat leikit ja pelleilyt on tuskaa.

Miksi roikkuisin missään pää alaspäin?

Miksi heittäytyisin leikkimään kuten lapset?

Miksi joka saa*anan virkistyspäivä tehdään ekstroverttien mielihalujen mukaan?

Mulle sopis sellainen virkistyspäivä, että vois mennä vaikka kirjastoon lueskelemaan päiväksi. 😊 Urheilusta kiinnostuneet voisi sitten mennä oman valintansa mukaan kuka minnekin. Ei ryhmäpellelyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi olla valmiutta, vaikka ei olisi edellytyksiä toteuttaa, sehän virkityspäivässä on tärkeintä, että on hengessä mukana. 

Aivan oikein. Tiedätkö lisäksi, mitä puolapuut ovat ruotsiksi?

Itse juoksisin ensimmäisenä roikkumaan.

AP

Juu, me muut kutsumme sinua aina rasittavaksi touhottajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kuvitella jotain 100kg+ lähihoitajaa roikkumassa väärinpäin puolapuissa. Taitavat puolapuut irrota seinästä sen seurauksena ja hyvinvointipäivä muuttuu hyvin äkkiä siihen alle jääneen huonovointipäiväksi.

Mutta ne kuitenkin kestää 100 kiloisen insinöörin, teknisen johtajan ja toimistosihteerin? Eikös vaan?

Kyselee painava palkkasihteeri, vai mikä v•tun hr-asiantuntija olinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina voi olla valmiutta, vaikka ei olisi edellytyksiä toteuttaa, sehän virkityspäivässä on tärkeintä, että on hengessä mukana. 

Aivan oikein. Tiedätkö lisäksi, mitä puolapuut ovat ruotsiksi?

Itse juoksisin ensimmäisenä roikkumaan.

AP

Vielä kun putoaisi pää edellä lattiaan, olisi meillä muillakin sitten kivaa töissä, kun sinua ei siellä näkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan virkistyspäivänä sellainen hassun hauska tehtävä, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin ja ryhmän jäsenten vaatteista piti tehdä mahdollisimman pitkä nauha. Siinä sitten tietysti rasvaiset myyntiedustaja äijät aneli, että naiset riisuu housunsa yhteisen hyvän eteen. Itse tietysti riisuivat ensimmäisenä. Minä annoin tasan vain päälläni olleen uuden villatakin, joka venyi pilalle kun se hihoista sidottiin ketjuun ja ketjua kiskottiin ja pyöriteltiin pitkin pihaa. Oli niin naurettavaa touhua ettei mitään rajaa.

Oltiinkohan me samassa virkistyspäivässä? Olen kerrospukeutuja, joten pystyin ilman ongelmia vapautumaan niin huivista, sukkahousuista, neuleesta, vyöstä kuin topistakin ja edelleen saatoin olla siististi pukeutuneena muiden joukossa. Eniten otti päähän se, kun sitä vaateketjua sitten vedettiin mahdollisimman pitkäksi nurmea pitkin ja kuuntelin, miten huivi risahti rikki ja katselin muodottomaksi kiskottua neuletta.

Vieläkään en oikein tajua, että miten se yhteishenki siitä kasvaa, että kokeillaan, miten moni porukasta on tahdoton idiootti ja tottelee päivää vetäviä konsultteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan virkistyspäivänä sellainen hassun hauska tehtävä, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin ja ryhmän jäsenten vaatteista piti tehdä mahdollisimman pitkä nauha. Siinä sitten tietysti rasvaiset myyntiedustaja äijät aneli, että naiset riisuu housunsa yhteisen hyvän eteen. Itse tietysti riisuivat ensimmäisenä. Minä annoin tasan vain päälläni olleen uuden villatakin, joka venyi pilalle kun se hihoista sidottiin ketjuun ja ketjua kiskottiin ja pyöriteltiin pitkin pihaa. Oli niin naurettavaa touhua ettei mitään rajaa.

Oltiinkohan me samassa virkistyspäivässä? Olen kerrospukeutuja, joten pystyin ilman ongelmia vapautumaan niin huivista, sukkahousuista, neuleesta, vyöstä kuin topistakin ja edelleen saatoin olla siististi pukeutuneena muiden joukossa. Eniten otti päähän se, kun sitä vaateketjua sitten vedettiin mahdollisimman pitkäksi nurmea pitkin ja kuuntelin, miten huivi risahti rikki ja katselin muodottomaksi kiskottua neuletta.

Vieläkään en oikein tajua, että miten se yhteishenki siitä kasvaa, että kokeillaan, miten moni porukasta on tahdoton idiootti ja tottelee päivää vetäviä konsultteja.

Et ymmärrä lapsenomaista RIEMUA! Moni aikuinen ei osaa heittäytyä näihin hauskuuksiin mukaan. Säälin teitä. Ette koskaan saa minulta kiinnostusta. Ette koskaan.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen introvertti. Kaikenlaiset mukahauskat leikit ja pelleilyt on tuskaa.

Miksi roikkuisin missään pää alaspäin?

Miksi heittäytyisin leikkimään kuten lapset?

Miksi joka saa*anan virkistyspäivä tehdään ekstroverttien mielihalujen mukaan?

Millainen olisi virkistyspäivä, jos sinä sen saisit alusta loppuun suunnitella?

Virkistyspäivä tietysti yritetään tehdä muitakin virkistäväksi eli ota introvertteydestäsi huolimatta myös tämä näkökulma huomioon. 

Osallistuin kerran virkistyspäivään, jossa seilasimme vanhaan malliin rakennetulla purjeveneellä Kalajoen Maakallaan, perillä oli aikaa kierrellä kallaa ja laivaan oli järjestetty makoisa lohikeittolounas. Matka kesti muistaakseni reilun tunnin suuntaansa. Jouduimme itse kustantamaan osan, koska työnantajalla ei ollut tarpeeksi varattuna. Se ei haitannut.

Retki oli mukava, sattui aurinkoinen ja tuulinen päivä, pystyimme nostamaan purjeet ylös. Idea oli yhden sihteereistä ja hän reissun järjestelyt hoiti.

Mukava reissu, kiitokset järjestäjälle ja terkut sinne ”entiseen töihin” jos extyökavereita sattuu ketjuun.

Maatalouslomittajien virkistyspäivänä vierailtiin aikoinaan porukalla teurastamoon tutustumassa, sitten mentiin muistaakseni konemessuille. :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan virkistyspäivänä sellainen hassun hauska tehtävä, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin ja ryhmän jäsenten vaatteista piti tehdä mahdollisimman pitkä nauha. Siinä sitten tietysti rasvaiset myyntiedustaja äijät aneli, että naiset riisuu housunsa yhteisen hyvän eteen. Itse tietysti riisuivat ensimmäisenä. Minä annoin tasan vain päälläni olleen uuden villatakin, joka venyi pilalle kun se hihoista sidottiin ketjuun ja ketjua kiskottiin ja pyöriteltiin pitkin pihaa. Oli niin naurettavaa touhua ettei mitään rajaa.

Minäkin olen joutunut jossakin KONSULENTIN pakkokoulutuksessa tuommoiseen. Kysyin konsulentiltä, että onko sinulla hyvät vakuutukset, minun päälläni oleva takki maksaa 1300, housut 800, pusero 400....

Leikki peruttiin samantien, muutkin hoksasivat, etteivät ole valmiita kalliita vaatteitaan antamaan typeryyksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan virkistyspäivänä sellainen hassun hauska tehtävä, jossa ihmiset jaettiin ryhmiin ja ryhmän jäsenten vaatteista piti tehdä mahdollisimman pitkä nauha. Siinä sitten tietysti rasvaiset myyntiedustaja äijät aneli, että naiset riisuu housunsa yhteisen hyvän eteen. Itse tietysti riisuivat ensimmäisenä. Minä annoin tasan vain päälläni olleen uuden villatakin, joka venyi pilalle kun se hihoista sidottiin ketjuun ja ketjua kiskottiin ja pyöriteltiin pitkin pihaa. Oli niin naurettavaa touhua ettei mitään rajaa.

Oltiinkohan me samassa virkistyspäivässä? Olen kerrospukeutuja, joten pystyin ilman ongelmia vapautumaan niin huivista, sukkahousuista, neuleesta, vyöstä kuin topistakin ja edelleen saatoin olla siististi pukeutuneena muiden joukossa. Eniten otti päähän se, kun sitä vaateketjua sitten vedettiin mahdollisimman pitkäksi nurmea pitkin ja kuuntelin, miten huivi risahti rikki ja katselin muodottomaksi kiskottua neuletta.

Vieläkään en oikein tajua, että miten se yhteishenki siitä kasvaa, että kokeillaan, miten moni porukasta on tahdoton idiootti ja tottelee päivää vetäviä konsultteja.

Et ymmärrä lapsenomaista RIEMUA! Moni aikuinen ei osaa heittäytyä näihin hauskuuksiin mukaan. Säälin teitä. Ette koskaan saa minulta kiinnostusta. Ette koskaan.

AP

Voitko olla hetken hiljaa niin otan virkistävät torkut.