Lue keskustelun säännöt.
Kun lapsuuden selkäsaunat eivät unohdu koskaan
17.09.2019 |
Ihmetyttää hieman, miten pitäisi suhtautua ikääntyviin vanhempiin. Lapsuudessa koetut selkäsaunat, varsinkin yksi, eivät ole unohtuneet ja vaikuttavat edelleen siihen, miten vanhempiini suhtaudun. En voi käsittää, miten joku voi tehdä niin ja sitten pokkana jatkaa niin kuin ennenkin, siitäkin huolimatta, että väkivalta lapsia kohtaan oli tavallista ja jopa sallittua vielä 70-luvulla. Olen yli viisikymppinen.
Kommentit (31)
Harvemmin välit voivat olla hyvät jos olet kokenut väkivaltaa. Oletko kertonut vanhemmillesi suoraan mitä siitä ajattelet? Katsot vähän miten ne reagoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin välit voivat olla hyvät jos olet kokenut väkivaltaa. Oletko kertonut vanhemmillesi suoraan mitä siitä ajattelet? Katsot vähän miten ne reagoi.
Ei ne reagoi siihen mitenkään, koska samalla tavalla heidät kasvatettiin, ja heidän isovanhemmat aina taaksepäin kymmeniä tuhansia vuosia. Eläimetkin murahtavat ja puraisevat pentujaan jos ne hilluu.
Kai sen rangaistuksen tarkoitus on nimenomaan antaa opetus, joka jää mieleen. Mutta jos sen on ansainnut ei siitä traumoja kukaan saa vaikka ikänsä muistaakin. Eri asia sitte, jos on saanut syyttä. Itse ainakin ansaitsin ne kuritukset, joita teinityttönä sain.
Tämä on kii millainen "selkäsauna" ollut. Kyllä niitä on kaikenmaailman hermoheikkoja vanhempia, jotka projisoivat oman hermoheikkoutensa ja ikävän luonteen muihin, esim. lapsiin. Ap asennoidu asiaan niin että eivät he sinulle antaneet "selkäsaunaa" vaan olit jonkinlainen välillinen uhri heidän huonolle ololleen jolla ei välttämättä ollut mitään tekemistä sinun kanssasi.
Oli tapana vielä seiskytluvulta. Minäkin olen saanut piiskaa kerran ja tukkapöllyä monesti. Kyllä se mieleen jäi mutta en ole kaunaa kantanut. En todellakaan hyväksy, hirveää väkivaltaa se on. Olen 54.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On hakattu ja lyöty. Life goes on.
Kannattaa ottaa puheeksi, voi olla että sama asia vaivaa vanhempaakin. Etenkin jos selkäsauna ollut ylimitoitettu. Entisaikaankin oli tarkkaa se miten sai kurittaa, esim. lapsi ei saanut vahingoittua.
Äitini sai isältään jopa nyrkiniskuja, sellainen oli yleisesti tuomittavaa pahoinpitelyä jo 50-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka yleensäkään jaksaa kantaa kaunaa vuosikymmenien takaisista asioista?
Voihan sitä tietysti tallentaa mieleensä kaikki oman elämän ikävät kokemukset, joita jokaisen elämään mahtuu tuhatmäärin. Niissä kokemuksissa on sitten kiva piehtaroida ja sääliä itseään viimeiset vuosikymmenet viikatemiestä odotellessa.
Ja sitten vanhukset valittavat yksinäisyyttä ja sitä ettei kukaan käy. LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä täytän nyt 40. Remmiä ja risua annettiin paljaalle takalistolle ja tukkapöllyäkin tuli. Kertaakaan ei kuitenkaan syyttä. Oli yleistä aikoinaan ainakin maaseudulla. Paljon muiden lasten kanssa silloin kerrottiin ja vertailtiin, kuinka monta kertaa on selkään tullu. Ei ollut mikään tabu, oli niin yleistä. Varsinkin poikia kasvatettiin näin. Ei jäänyt traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Kuka yleensäkään jaksaa kantaa kaunaa vuosikymmenien takaisista asioista?
Voihan sitä tietysti tallentaa mieleensä kaikki oman elämän ikävät kokemukset, joita jokaisen elämään mahtuu tuhatmäärin. Niissä kokemuksissa on sitten kiva piehtaroida ja sääliä itseään viimeiset vuosikymmenet viikatemiestä odotellessa.
Ihminen muistaa yleensä epäoikeudenmukaiset kokemukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulumatkalla oli joskus 7-10-vuotiaana isompia pahoja poikia, jotka lätkivät turpaan, jos saivat kiinni. Sitä muistellessa vuodatan joka ilta kyyneliä oman surkean kohtaloni muistoksi. -snif-
Kerran alakoulussa olin saanut ysejä kokeista ja maikka antoi vain kasin todistukseen. Tätä epäoikeudemukaista kohtelua tuskilen koko loppuelämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin veljen ja kahden siskon kanssa mitä ihmeellisimmästä asioista remmiä. Se tuli puhtaasti nautinnosta tuottaa kipua meille lapsille. Veljeni sanoi isällemme 10 vuotiaana, että aina tämä ei ole näin päin. Meidän isä alkoi aidosti pelkäämään noiden sanojen jälkeen häntä. Niin tuli se päivä, kun isäparka lenteli pitkin seiniä armoa anellen ja armoa ei saanut. Memi pitkäksi aikaa sairaalaan. Veljeni lähti pois ja ei ole vanhempiamme nähnyt sen jälkeen ollenkaan. 25 vuotta jo ollu täysin erossa heistä ja ei aio tulla edes hautajaisiin, kun aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Koulumatkalla oli joskus 7-10-vuotiaana isompia pahoja poikia, jotka lätkivät turpaan, jos saivat kiinni. Sitä muistellessa vuodatan joka ilta kyyneliä oman surkean kohtaloni muistoksi. -snif-
Sitä se heikkous tekee.
Vierailija kirjoitti:
Kai sen rangaistuksen tarkoitus on nimenomaan antaa opetus, joka jää mieleen. Mutta jos sen on ansainnut ei siitä traumoja kukaan saa vaikka ikänsä muistaakin. Eri asia sitte, jos on saanut syyttä. Itse ainakin ansaitsin ne kuritukset, joita teinityttönä sain.
Näinpä, sain tuon tuosta maistaa koivuniemen herraa. Mutta lähes aina ansiosta, eikä niistä kaunoja jäänyt ja traumoja syntynyt. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta en niitä muista niin että voisin eritellä. Se ainoa kerta oli, kun veli teki ruman kolttosen ja minä sain syyttömänä selkään. No ei tästäkään sen kummempaa traumaa ole.
Varmaan epäoikeudenmukaiset ja turhan ankarat rangaistukset ovat ne jotka katkeroittavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvemmin välit voivat olla hyvät jos olet kokenut väkivaltaa. Oletko kertonut vanhemmillesi suoraan mitä siitä ajattelet? Katsot vähän miten ne reagoi.
Ei ne reagoi siihen mitenkään, koska samalla tavalla heidät kasvatettiin, ja heidän isovanhemmat aina taaksepäin kymmeniä tuhansia vuosia. Eläimetkin murahtavat ja puraisevat pentujaan jos ne hilluu.
Näykkäisy ja pieksäminen ovat eri asioita.
Toivoin viikkoja yhtä sarjakuvaa. Sitten minut hakattiin pihalla, ja minua rangaistiin siitä, en saanut sitä.
Opin, että ilman nyrkkiä ei saa oikeutta. Jos sinut hakataan, jäät vaille oikeutta. Siksi treenasin itseni isoksi ja vahvaksi.
Onhan tää aika syvältä. Oikeustajuani vastaan.
Onko sinua siis pahoinpidelty aiheetta ap? Se on tietty väkivaltaa ja tuomittavaa
Itse olin villi lapsi ja sain joskus tukistuksen, luunapin tai remmiä. Viimeisen kerran 14v:nä kun olin ollut 2.5kk kateissa.
Koskaan en silti ole kokenut kohdanneeni vääryyttä, aiheestahan nuo rankaisivat. Tunsin aina olleeni rakastettu
Tuo viimeinenkin selkäsauna on unohdettu jo 45v sitten
Ei niiden pitädkään unohtua. On lapsia jotka ei usko mitää vaikka keltäis kuinka ja uhkais millä rangaistuksella. Sitten kun annetaan selkään niin se auttaa, mutta se kauna jää siitä asiasta silti sinne takaraivoon. Sen kanssa pitää vain oppia elämään ja kasvaa aikuiseksi.
SETÄ RUOSKA