Lue keskustelun säännöt.
Näytän valokuvissa niin erilaiselta ja kamalalta!
16.09.2019 |
En ole valokuvissa ainoastaan peilikuvani peilikuva, vaan muutun niissä myös rumemmaksi. Kaksoisleuka säihkyy, silmät näyttävät vauvamaisilta, pää on alienin pää muotoinen. Nyt kun menen esimerkiksi katsomaan itseäni peilistä, en lainkaan näytä siltä kuin valokuvissa! Näytän hyvältä!
Kommentit (10)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu! En enää edes halua nähdä itseäni kuvissa, kun aina särkyy kuvitelma siitä, että olen oikeasti ihan nätti...
Toivon että valokuva vääristää edes jollain tasolla. Hävettää jos näytän muiden silmissä tuolta, kun peilissä olen jopa hyvännäköinen
Selfiekamerassa on kalansilmäobjekti, joka vääristää naamaa.
Vai niin. Ei haittaa en ole kovin ole kovin kranttu...
Sama juttu täälläkin. Murheellisinta tässä on se, että peilikuvani, joka on suhtkoht siedettävän näköinen ei todellisuudessa vastaa sitä, miltä muiden silmissä näytän. Valokuva edustaa sitä, millaisena muut minut näkevät ja millainen todellisuudessa olen. Peilikuva on vain oman mielen luoma illuusio. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi tulee, sitä karseammalta näyttää valokuvissa... tuttua huttua.
Ehkä sitä katsoo peilikuvaansa jotenkin tietynlaisten "ruusunpunaisten armolasien" läpi, jotta kestäisi elää habituksensa kanssa?!? Tiedä häntä.
Olen kyllä huomannut saman efektin myös esim. muutamissa työkavereissani, jotka näyttävät livenä mielestäni tosi kauniilta ja persoonallisilta. Valokuvissa he eivät onnistu. He näyttävät (naisia siis molemmat) jotenkin karun miehekkäiltä, teräväpiirteisiltä ja kirveellä veistetyiltä, vaikka livenä heidän olemuksensa on karismaattinen ja säteilevä.
Ei valokuva ihan totta ole. Silmät näkee kolmiulotteisesti, kameran kuva on yhdessä tasossa.
Valaistuksella on myös oma vaikutuksensa. Peiliin katsoessa valo tulee yleensä suoraan edestä ja tasoittaa varjoja, kun taas valokuvissa valo ja varjot voi tulla aika sattumanvaraisena. Niin kuin contouring-meikki osoittaa, oikeassa paikassa olevilla varjoilla on väliä.
Mutta tismalleen samaa dilemmaa olen joskus miettinyt. Tulin siihen tulokseen, että jos en tiedä tarkasti miltä näytän, niin fine, voin kaikessa rauhassa vain
.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peilikuvahan se vääristyneempi noista kahdesta yleensä on. Se, mitä näet peilistä on nimenomaan harhaa eikä kukaan muu näe sinua niin. Toisaalta omia kuvia katsoo kriittisemmin kun toisten kuvia. Tämän huomaa esim siinä, kun näkee itsestään kuvan yllättäen eikä tunnista heti. Ensin katsoo, että kuvassa oleva nainen on ihan nätti. Sitten tajuaa, että kuva on itsestä ja heti alkaa näyttää rumalta.
Kännykän kamerassa on sen verran laajakulmainen objektiivi että se vääristää. Lähellä oleva kohde näyttää suhteettoman suurelta, esim nenä. Ja niinkuin joku sanoi niin kameran kuva on yksiulotteinen. Peiliin taas katsotaan kahdella silmällä. Jos haluatte niitä hyviä kuvia pyytäkää joku ottamaan sellaisia kunnon kameralla vähän kauempaa ja hyvässä valossa.
Sama juttu! En enää edes halua nähdä itseäni kuvissa, kun aina särkyy kuvitelma siitä, että olen oikeasti ihan nätti...