Mää loukkaannuin, miksi mun mies ei välitä? Miesten näkökulmaa varsinkin kaipaan..

" Hitto, kun sinun pitää aina mennä ja riidellä kaverin kanssa!" vai vastaako hän vain, että " Itsepähän riitasi riitelet" , kun valitat miehellesi asiasta?

Jälkimmäinen nimittäin ei ole syyttelyä, vaan tosiasian toteamista.

Vierailija:

Mies sanoo että mää oon itte ollu mukana riitelemässä, siis silloinkin kun muhun on käyty kiinni on mies syyttäny mua eikä sanonu kaverilleen mitään.

odottaa tuollaista käytöstä. Lisäksi ap:n kirjoitustyyli on hyvin lapsellinen. Mutta että he ovatkin kolmekymppisiä...???? Todella vaikea uskoa...

Koska liittonne ei todellakaan ole kovalla pohjalla, aika keskenkasvuisten " kuha asutaan saman katon alla" - ajattelumallin tuosta saa.



Siis hei, itä sinä toivot elämältäsi. Jos et halua, että tämä on tilanne vielä 5 vuoden päästäkin, TEE JOTAIN. Tee päätös ja toteuta se. Tuollainen mies ei sitoudu, ei koskaan. Se saa seksiä ja rakkautta muualta, turha sille on edes itkeä, heitä se ulos, tai pakkaa kamppeesi ja lähde itse, Hukkaan elämäsi tuollaisen kanssa menee.



Ellet sitten halua jäädä siihen rypemään... oma on valinta. Elämästä tulee juuri sellainen kuin mitä tekee.

mun miehellä on kaveri, jonka kanssa on niin etten ole paikalla koskaan, lisäksi muutamia jotka käy pareittain kylässä. Mutta omien kaverieni kanssa olen melkein aina ilman miestä.. Anna ukon mennä, äläkä ripustaudu. Sano vaikka että mene, mutta sillä ehdolla että ensi viikonloppuna tehdään jotain kivaa yhdessä.

Vaikuttaa siltä että miehesi kaveri on kiinnostunut miehestäsi. Homoja? Miksi ihmeessä haluat viettää aikaa ko. kaverin seurassa? Itse pysyisin kaukana tyypistä joka kohtelee noin huonosti!

Jospa aloittaisit oman elämäsi arvostuksen. Tosi outo elämä teillä.

Miksi ihmeessä?

Jos olet kynnysmatto, sinua kohdellaan kynnysmattona. Vihellä peli poikki ja sanele ehdot. Jos ehdot eivät täyty tietyn ajan kuluessa, lähde ja etsi parempaa.

kaverinsa käyttäytyy törkeästi?

Jos muutenkin kuin hänen kanssaan miettisin todellakin viitsisinkö moista miestä katsella...ja kyllä oikeastaan tuossakin tapauksessa jos ei miehestä ole kaveriansa ojentamaan.

sä oot iältäs mitä??

reps kops..

Hän on hyvä tyyppi ja ihana isä.

En minäkään ole täydellinen. Kännissä varsinkin osaan olla tosi rasittava..



Mutta loukkaa ettei mies sano kaverilleen. Mää en tiedä olisinko vaan hiljaa vai sanonko jotain -ja kenelle. Kiellänkö lähtemästä, sitten jos kiellän niin mies murjottaa ja mää syyllistyn.



Oon ollu ihan " normaali" kun tapasin tän kaverin ja alusta asti se mies on kattonu mua pitkän nenän takaa. Tosi väsyttävää yrittää tutustua toiseen kun se tuntuu inhoavan alusta saakka.

Kun en keksi mikä musta on niin ällöttävää ettei kestä?



Musta tuntuu tosi kummalta että kaveri on tollanen. Ja kun mies ei tee mitään. Tuntuu että jos se vähän pelkää kaverin lähtevän sitten oma pieni itsetunto sanoo synkkänä että no jos se mies onkin samaa mieltä?



Mää en käsitä miksei mies voi vaan kysyä siltä mikä mättää. Ja aikuisia mukamas tässä ollaan..



Ap

Ja mikä sää oot kettuileen?



20- vuotiaina tavattiin. Siitä lähtien tätä samaa jaksanu kattella. Kohta 10 vuotta menny.



Kai tässä sitten on pentu mutta mää vaan haluisin ymärtää miksi joku mies jaksaa olla tollanen ääliö. Ja miksi toinen ei tee muuta kun niskojaan nakkele.



Ap

Jos miehelläsi ei ole kiistaa kaverinsa kanssa, miksi hänen pitäisi puuttua sinun ja ystävän väleihin? Jos haluat itse riidellä, riitele pois, mutta jätä miehesi sen ulkopuolelle. Jos miehen kaveri haluaa riidellä ja sinä et, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Voit vaikka sanoa, ettei sinua kiinnosta tyypin lapsellinen piipitys ja siirtyä tyylikkäästi ihan muihin asioihin tai muuhun seuraan.



Vaikutat hieman takertuvalta, vaikka väitätkin, että pidät siitä että miehesi elää omaa elämäänsä. Yritä hommata itsellesikin elämä, jotta jaksaisit.

Ja lisää mielipiteitä saa antaa!



Mää tosiaan takerrun tähän ongelmaan ja muistelen vanhojakin, mutta on jääny asia vaivaamaan.. Tässä tää aika mukavasti menee; miehen kaveri vuosikausia nyrpistelee nokkaansa, mies ei jaksa siitä sanoa ja mää kerään painoa niskaani kun en mieheni lailla anna asian olla. :/



Olen ajatellut että jos mies sanoisi kaverilleen että sen puuhat on loukkaavia ja että saa lopettaa niin mää saisin rauhan. Mutta jäiskö tilanne sitten siihen? Ehkä se kaveri ei kestäisi jos sille sanoisi.

Mutta mua harmittaa kun tää vaan jatkuu ja jatkuu! Kun ei se mies osaa lopettaa ja mies ei puutu, mää taas otan henkilökohtasesti kun mua ei pyydetä mukaan ja mulle ei olla niinkuin muille. Olis kiva jos tää miehen kaveri vaan hyväksyis mut, tai ainakin sen että mää oon tässä tälläsenä.



Ap

Jos mun miehellä olisi samanlainen tilanne varmaan lähtisi minun kanssa ulos yms. Mikä puolestaan puhuisi että pitää minun puolia. Jätettäisiin yhdessä menemättä.. lapset hoitoon ja yhdessä syömään. No minulla oli samankaltainen tilanne muutama vuosi sitten. Kaveri " lähti" minä jäin. Ei ole tekemisissä niin usein

Kannattaisiko aikuistua ihan jo lasten takia.

mä en usko ikinä ap:n ikää.



Tosi mäntti kaveri sun miehellä, ehkä se on salaa ihastunut suhun.

Lapseni hoidan kyllä ja olen lasten kanssa ammattini puolestakin tekemisissä..



Mutta kai mää oon vaan kumma jos mua ihmetyttää toisten ihmisten käyttäytyminen mua kohtaan? Musta on ainakin todella harmillista ettei miehen kaveri siedä mua! En hae kaikkien ihmisten hyväksyntää, mutta harmittaa ihan miehenkin puolesta tollanen. Varmaan tuntuu kamalalta jos ei kumppania kaverit sietäisi, miltä susta tuntuisi? Kyllä mää näkisin sen myös omana ongelmana jos ystävä ei hyväksyisi miestäni. Itse puuttuisin asiaan.



Ap

Yksi on mieheni lapsuudenystävä, enkä voisi kuvitellakaan, että vaatisin miestäni unohtamaan ystävyyssuhteensa vain koska itselläni on erilaiset elämänarvot, kuin tällä ystävällä. En osaisi vaatia miestäni pitämään puoltani ystävää vastaan, mieheni kun ei ole minun isäni, enkä itse ole mikään pikkulapsi.

Jos oltaisiin jotai 17- vuotiaita nii voisin aatella et olis ihastunukkin, mutta toi on aikamies.



Ap