Kärsittekö vuodenaikamasennuksesta?

Up

En toistaiseksi. Asennoidun hamaroityviin iltoihin siten, etta ihanaa kun voi taas polttaa kynttiloita, kapertya saman viltin alle rakkaan kanssa, siemailla punaviineja ja tehda ihania pataruokia juureksista <3 

Voi olla. Olen jo monena vuotena ollut poikkeuksellisen alakuloinen ja takki tyhjä tammikuussa. Jouluun asti jotenkin jaksan mutta tammikuussa iskee totaalinen väsymys ja uupumus. Alan taas hitaasti piristyä kevättä kohden maaliskuussa. Tosin silloin kesäaikaan siirtyminen saa kaiken iloisuuden kadotettua ainakin kuukaudeksi ja toden teolla olen taas elämänmyönteinen vasta toukokuun loppupuolella.

Kyllä kärsin.

Onko sinulla jo kehissä supervoimakkaat d-vitamiinit ja mahd.e-epa (jos et syö masennuslääkkeitä)? Ja jos et syö, oletko kokeillut mäkikuismaa?

Sitten on ne kuuluisat ferritiiniarvot, jotka on hyvä tarkistuttaa.

Ja tärkeimpänä se että käyt ihmisten ilmoilla päivittäin.

Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän. Mutta kokeile ensin nuo, sitten vasta muita keinoja.

Joo, ja se jatkuu vuodenajasta toiseen

Ei kuulosta vuodenaikamasennukselta ja olisi etuajassakin, tulee marraskuussa naisille ja maaliskuussa miehille. 

@4 Venlafaxinia syön ahdistuneisuushäiriöön. Nyt olen tänään ottanut vitamiinilisät, täytyy toivoa et alkaa helpottaa. :/

Up

Juu...

Ja ollut myös peloissani tänään. Olin kaverin luona viikonlopun kyläilemässä ja se tyhjyys kotona vetää matalaksi.

Pyykinpesukone käy seuranani ja mieliala kyllä paranee aina iltaa kohti.

60 vee kokemusta aiheesta 😃

Kesällä huomattavasti helpompaa, jo elokuussa tulee ensimmäiset aavistukset laskuista. 😵

Jep, kesällä olo on kaikkein pahin. Ankeaa ja yksitoikkoista koko elämä, samanlaista päivästä toiseen...

Tulin katsomaan, monennessako viestissä mainitaan viltti, kynttilä ja tee.

Sulla voi olla kaamosmasennus. Itselläni taas on kevätdepressio johon vaikuttaa valoisuus, allergia ja katupöly mutta syksyllä oon yleensä energisempi ja kesään sitten vaikuttaa kuinka kuumaa on ja onko myös trooppiset yöt kun silloin ei voi edes nukkua ja myös se että en voi olla auringossa.

Tavallaan? On koko kesän ollut voimat pois, ei ole paljoa muuta jaksanut kuin syödä ja maata, mutta nyt kun illat ovat alkaneet hämärtymään olen alkanut huomaamaan itsessäni ihan uudenlaista energiaa. 🤔 Monesti olen vähän kieli poskessa laukonut, että syyskuusta alkaa se parempi puoli vuotta, mutta ehkä se on omalla kohdallani jopa totta!

Taitaa olla tuota edellä mainittua kaamosmasennusta itseni kohdalla.. heti kun illat alkaa olemaan hämärämiä/pimeämpiä ja päivä lyhenee lähes silmissä, minua alkaa ahdistaa ja kuristaa rinnasta, on siis sietämätön olo. Taasko tämä pitkä, pimeä aika alkaa.. :(

Olo alkaa helpottamaan vasta maalis-huhtikuun paikkeilla, kun päivät ovat taas huomattavasti pidempiä ja valoisampia

En, on lääkitys menossa ihan muuhun masennukseen.

Kyllä. Olen elossa huhtikuun alusta elokuun loppuun. Muun ajan vuodesta olen zombi. Lasten muutettua omilleen ei kuitenkaan enää yksinasuvana ole yhtä suurta ongelmaa kuin aiemmin. Pimeimpään vuodenaikaan vuorokaudessa nukun 12 h, olen töissä 8 h, työmatkoihin menee 2 h ja loput 2 h sujahtaa nopeasti. Olen luopunut ajatuksesta, että syyskuun alusta maaliskuun loppuun pitäisi arkisin tehdä jotain muutakin kuin nukkua ja käydä töissä. 

Luulin kevättalvella kärsiväni kaamosmasennuksesta. Nyt viime viikon aikana olen taas huomannut mielialan hiljalleen laskevan. Luin, että kaamosmasennus vaivaa eniten iltapäivisin. Minulle vaikeimpia ovat aamut sekä nukkumaanmeno. Aamulla ajatukset ovat vain negatiivisia ja uuvuttaa pienetkin asiat. Nukkumaan mennessä taas murehdin aivan pikkuasioistakin ja ne paisuvat suuriin mittasuhteisiin. Päivällä on kaikista helpointa.

Kärsin keväästä ja kesästä. Liika valoisuus saa masentuneeksi. Unenlaatukin kärsii valoisena vuodenaikana.

Kärsin jatkuvasta pimeydestä, kylmyydestä, harmaudesta ja sateesta. Ei ole elämää auringonvalon ulkopuolella.

🌚